Luumäen palokunnan autoja vuodesta 1949 lähtien

Jussi Halme muistelee:

Austin oli punainen kuten paloauton pitääkin olla. Sireeni katolla oli ujeltava ja vilkkuvalo punainen. Vettä haettiin Kirkkotien ja Suoanttilantien risteyksestä. Luumäen asemalle päin n. 1/2 km oli joki, nimeä en muista. Kovasiiven Jarkko oli vakio palomies, mukana joka hälytyksessä.

Hongiston talon palossa Kainlaurin Arvo oli ottanut persmäen* Austinilla ja siksi pelkäsi ajaa sillä. (*Persmäki on, kun ajetaan mäkeen liian pienellä nopeudella eikä osata/ehditä vaihtaa pienempiä vaihteita ajoissa hyytyy Austin siihen ja täytyy hinata pois.)

Paavo Naumanen muisteli tapausta,
jolloin Austinilla vietiin vettä urheilukentän jäädyttämiseen. Kentån lumi oli tampattu kovaksi ennen jäädyttämistä. Kun ruisku käynnistettiin, ei letkusta ehtinyt tulla paljoakaan vettä, ja "hupsista", säiliö meni kurttuun, kun ilmaproppu oli unohdettu aukaista. Miten homma jatkui, sitä tarina ei kerro.

Uusi vahingontorjunta- ja miehistönkuljetuspaloauto
 Ford F600
tuli käyttöön vuonna 1960

Palometalli Oy:stä tilattu paloauto Ford F600 otettiin vastaan 12.4.1960. Samalla hankittiin myös radiopuhelin.

Pumppuja ja moottoriruiskukalustoa oli tällä hetkellä palokunnalla riittämiin. Fordin mukana tuli Esa-20-merkkinen moottoriruisku. Vuonna 1961 hankittiin kevyt moottoriruisku lähinnä metsäpalojen sammutukseen ja vuonna 1962 keskiraskas moottoriruisku Pame 2. Vuosien varrella hankittiin lisää myös muutakin kalustoa: paloletkuja, liittimiä ja suihkuputkia.

Ford palveli palokuntaa vahingontorjunta- ja miehistönkuljetustehtävissä vuoteen 1998 eli kokonaista 38 vuotta. 

Mauno Poutanen muistelee:
Palomiesten varusteina olivat vain vanhat haalarit ja vettä pitävät hanskat. Kypärän käyttö oli vapaaehtoista. Saappaat taisivat olla omat. Fordin miehistötiloissa varusteet olivat valmiina ja siellä ahtaudessa sitten tungettiin haalareita päälle ja kurkisteltiin ikkunoista, että minnepäinköhän ollaan menossa.

Vuonna 1968 palokunta sai kunnalta 

Chevrolet-kuorma-auton

Molemmissa autoissa, sekä Ford F600:ssa että Chevroletissa oli 1.500 litran vesisäiliöt, ruiskujen yhteisteho (nimellisesti) 6.300 litraa/minuutti, letkujen yhteispituus 2.790 m, sekä muuta kalustoa, esimerkiksi kaksi paineilmahengityslaitetta ja raskasvaahtolaite. Kaluston sammutusteho oli hyvä. Chevrolet myytiin sittemmin antiikkiharrastajalle.

Vuonna 1975 hankittiin
paloauto numero 3 – Kontio-Sisu

Luumäen Lehti no 5 ja 6 1975 kirjoitti hankinnasta:

Ensimmäisen Austin-paloauton hankinnasta oli vuonna 1975 kulunut 26 vuotta. 

Uuden n. 200.000 markkaa maksaneen Kontio-Sisun kalusto ja varusteet olivat hyvät ja kotimaisuusaste yli 90 %. Paloauton oli valmistanut Suomen Autoteollisuus moottorin ja alustan osalta. Varsinaiset paloautorakenteet oli tehty Kausalassa Kiitokori Oy:n tehtaalla.

Auton nokkapumppu on myös kotimaista Paltor-laatua ja irtoruisku ja Valmetin valmistama. Radiovarustus on Saloran tuotantoa, paineilmalaitteet ja välivaahtolaitteet on myös valmistettu Suomessa. Ulkomaalaista varusteistoa ovat vain moottorisaha ja leikkuri sekä kolme pelastustyövälinettä, joita Suomessa ei vielä valmistettu silloin. Laadusta ei siis tarvinnut tinkiä missään kohdassa

Tavanomaisen palokaluston lisäksi autossa oli raivaus- ja pelastusvälineistöä ja valaistuslaitteet. Auton vesisäiliö veti 3000 litraa.

Autossa oli myös ajateltu palomiesten turvallisuutta, sillä kori on kaksiosainen. Kalusto ja miehistö olivat erillään.

Uudessa palolaissa on pyrkimyksenä se, että palokunta joutuu entistä enemmän osallistumaan myös pelastustoimintaan, mikä on jo otettu huomioon uuden auton varusteissa. Autossa on erilaisia pelastustyövälineitä mm. moottorileikkuri, moottorisaha, paineilmalaitteet, valaistuslaitteet ja vaahdotuslaite.

Sisusta luovuttiin vuonna 2005.

Vuonna 1978 hankittiin paloauto numero 4 - 

Raivaus- ja pelastusauto – Kontio-Sisu

Luumäen Lehti No 26 1978 kirjoitti seuraavaa:

Luumäen kunnan neljäs auto oli vaikeisiin maasto-olosuhteisiin soveltuvan paloauto. Se oli rakennettu käytetylle vanhan sora-auton alustalle ja sen hinnaksi tuli ilman irtokalustoa ainoastaan 60 000 markkaa, mikä on noin viidennes vastaavan uuden auton hinnasta. Irtokalusto ja radiopuhelin nostivat auton hintaa noin puolella. Paloauton alustana oli nelivetoinen Kontio-Sisu.

Auto rakennettiin Taavetissa paloautoksi Pentti Tuomolan pajalla Taavetissa, ja pääurakoitsijana oli sorvaamo Reijo Hämäläinen. Rakentajia ja suunnittelijoita oli työssä auttanut heidän pitkäaikainen käytännön kokemuksensa sammutus- ja pelastustehtävissä.

Autoa rakennettaessa siitä haluttiin tehdä itsenäiseen työskentelyyn pystyvä sammutusyksikön monipuolinen yleistyökalu ja rakenteessa oli pyritty huomioimaan vaikeat tie- ja keliolosuhteet ja säilyttämään nelivetoisuuden suomat maastoajo-ominaisuudet mahdollisimman hyvin.

Auton kalusto-osa oli matala ja miehistöosa kapea, jolloin auto ajettaessa kapeilla kujilla ja maastossa kallistellessaan ei ottanut puihin tai rakennuksiin yhtä helposti kiinni kuin leveäkorinen auto. Auton alkuperäistä ohjaamoa oli jatkettu siten, että siinä oli tilat seitsemälle miehelle varusteineen. Miehistötilaan oli sijoitettu myös 2 kpl paineilmahengityslaitteita vaihtopulloineen.

Auton kalusto-osassa oli tilaa monipuoliselle ja suhteellisen runsaalle kalustolle, letkuille, jauhesammuttimille. Mukaan mahtui myös tavanomainen armatuurikalusto, runsaasti metsäpalokalustoa, kaksi moottoriruiskua sekä 1200 1:n vesisäiliö. Tilaa jäi vielä myöhemmin hankittavalle kalustollekin.

Takimmaisena autossa oli hydraulinen puominosturi hydraulisine jatkopuomeineen. Sekin oli käytettynä ostettu. Nosturin ansiosta autolla oli käyttöä erilaisissa pelastustehtävissä.

Tavanomaisesta ratkaisusta auto poikkesi sikäli, että siihen ei asennettu kiintopumppua. Näin tehtiin lähinnä siksi, että auton maasto-ominaisuudet olivat paremmat ja toiseksi siksi, että auton keulaan hankittiin myöhemmin vintturi.

Kori oli ns. konttirakennetta, joka rakennettiin erillisenä yksikkönä ja nostettiin sen jälkeen auton rungolle

10 vuotta viimeisimmän autohankinnan jälkeen vupnna 1989 palokunta sai johto- ja tarkastusauton –

Isuzu Trooperin - LU1:n

Luumäen Lehti 13.7.1989:

Maastoauto ostettiin täydessä hälytysvalmiudessa. Autoksi valitun Isuzu Trooper 2,8 Turbon toimitti Moottori-Keskus Oy, hälytysvälineet Sarco Oy ja radiopuhelimen Kymen Matkapuhelin Oy.

Nelivetoinen 2,8 -litraisella 100-hevosvoimaisella turbodieselmoottorilla varustettu Isuzu Trooper-auto tehosti palo- ja pelastustoimintaa Luumäellä. Paitsi hälytystilanteiden johtoautona, ajoneuvoa käytettiin erilaisissa tarkastustoiminnoissa.

Hankinta nosti palokunnan hälytysajoneuvojen määrän viiteen.

Johto- ja tarkastusautoksi tarkoitettu LU1-merkinnällä, kunnan vaakunakuviolla sekä ajanmukaisella viestintävälineistöllä varustettu käytetty auto maksoi runsaat 150 000 mk, josta kunta sai avustusta palosuojelurahastolta.

Normaalihälytyksissä yksi päällystön edustaja lähtee ensimmäisenä tapahtumapaikalle ja antaa radiopuhelimella tilanneselostuksen sekä määrää sopivaa kaluston tapahtumapaikalle.

Kunnan edustajina auton vastaanottivat Moottorikeskus Oy:n edustajilta palopäällikkö Lasse Vallentin, kunnanhallituksen puheenjohtaja Erkki Huopainen, kunnanjohtaja Raimo Liikkanen ja palolautakunnan puheenjohtaja Hannu Perälä.

Autovalikoimaa vuosikymmenien varrella

Palokunnan autokantaa on sittemmin uudistettu useammalla ajanmukaisella sammutus- ja pelastusutolla.