Taavetin Virvoitusjuomatehdas



Taavetin Virvoitusjuomatehtaan perusti vuonna 1898 Manu Venäläinen (s.1833 k.1902). Pian sen kerrotaan siirtyneen Manun pojan Juho Halmeen (s.1871 k.1922) omistukseen. Limonaatitehdas sijaitsi ensin Kulmakuppilasta alas asemalle päin Kopran talon ja kauempana Kauppakatua sijaitsevan Koskelan talon välimailla. Tehdas tuotti markkinoille kymmeniä tuhansia pulloja virvoitusjuomaa vuosittain, näin kerrotaan.
Limonaatitehdas tuhoutui tulipalossa 1950-luvulla ja tehdas siirtyi Marttilantien ja Joukolan tien risteykseen, missä pieni Jäkälän talo on edelleenkin pystyssä. Vielä vuosien 56-57 puhelinluettelossa on Taavetin virvoitusjuomatehdas mainittu.
Suomen kaupparekisterin 1922 mukaan Taavetin Virvoitusjuomatehtaasta on seuraava tieto: Haltija: herra Matti Kopra, Luumäen pitäjän Marttilan kylä.

Limonaditehtaan tärkein raaka-aine, puhdas ja raikas vesi, saatiin Marttilantien eteläpuolella sijaitsevasta tiettävästi yhdestä vanhimmista Taavetin asukkaiden käytössä olleesta, 1880-luvulla rakennetusta kaivosta. Toinenkin kaivo samaa tarkoitusta varten oli Palolammentien rinteessä. Kaivon reunuskivet lienevät peräisin linnoituksesta.

Matti Kopra
Matti Tuomaanpoika Kopra syntyi Kirvussa vuonna 1871. Käytyään kuusi luokkaa Viipurin klassillista lyseota sekä Helsingin kauppakoulun hän ohjautui liikealalle ja palveli J. Pösön liikkeessä Hiitolassa konttorin hoitajana. Hiitolasta Kopra siirtyi Luumäelle vuonna 1913 puutavaraliikemieheksi. Vuonna 1923 Kopra valittiin Luumäen kunnan kirjuriksi, missä toimessa hän tunnollisella työllään saavutti kuntalaisten luottamuksen ja suosion. Varsinaisen toimensa ohella hän hoiti monia luottamustoimia. Hän oli mm. valtiollisten vaalien vaalilautakunnan jäsenenä ja kunnallisvaaleja varten valitun lautakunnan puheenjohtajana. Puoluekannaltaan Kopra kuului edistysmielisiin. Matti Kopraa luonnehdittiin ystävälliseksi persoonaksi, jolla oli suuri ystäväjoukko.

Muutama muiston ripaus on Limionaatitehttastakin jäänyt mieleen:
Marttilantien tehtaassa valmistettiin sitruunasoodaa ja punaista limonaadia. Muistini jotenkin yhdistäisi silloiset valmistajat Saaraisiin, joiden talo on tehtaan viereinen, kertoo Jussi Halme.
Naumasen Paavo kertoi, että muistaa käyneensä hakemassa
korillisen limonaatia sieltä ja Poutasen Manu muistaa istuneensa talon rappusilla juomassa
limua.
Portteri-limonaadi oli sitten hyvää. Omenapore. Hartwallin hiukan muistutti sitä, muistelee Kirsti Hermunen.
Lähteet: Luumäen Fotokerho, Kansalliskirjasto Digiarkisto. Luumäen historia, Geni, Heli Pöyhönen, Tarmo Soronen, Jussi Halme, Paavo Naumanen, Kirsti Hermunen.