Vallaherrankuja - Rukoushuone - Valkosen Villakarstaamo
Vallaherrankujan talot
Nykyisin Vallaherrankujaksi kutsutun, Marttilantiestä Kauppa-Aitan vastapäätä lähtevän sivutien varrella on ollut ensin vasemmalla puolella Ville Myyrän talo ja oikealla puolella pieni Diakonissan talo (muutamia nimiä: mm. Nuutinen, Hilja Ylä-Rakkola).
Rukoushuone
Diagonissan talon jälkeen oli Luumäen Seurakunnan Rukoushuone. Vuonna 1923 perustettu Taavetin Rukoushuoneyhdistys osti tontin vuonna 1933 ja peruskivi muurattiin vuonna 1934. Rakennus vihittiin käyttöön helluntaipäivänä 1935. Rukoushuone toimi vuoteen 1971 ja se purettiin vuonna 1971. Paikalle rakennettiin uusi Seurakuntakeskus.
Valkosen Villakarstaamo
Kujan perillä oli Valkosen talo ja sen pihapiirissä Valkosen Villakarstaamo. Valkosen perheeseen kuuluivat Isä Tauno (s.1910 k.1966) äiti Aili (s.1908 k.1996), pojat Heimo (s. 1935), Raimo ( s.1934), Kari (s.1950) tyttäret Rauni (s.1943) myöh. Karvanen ja Tuija (s,1954) sekä Helena-mummo Taunon äiti.
Valkoset muuttivat Taavettiin ja ostivat Rukoushuoneen vieressä sijaitsevan kiinteistö vuonna 1954 Laineelta, joka talon oli alkujaan rakentanut ja karstaamotoiminnan aloittanut Taavetissa. Kauppaan kuului myös karstaamorakennus
koneineen. Karstaamo oli punaisessa piharakennuksessa, missä oli myös pieni
toimisto/vastaanotto. Tätä liiketoimintaa varten Valkosilla oli Commer-merkkinen
lava-auto, jolla hoidettiin kuljetuksia. Karstaamotoiminta jatkui niin kauan, kuin perheen
vanhimmat pojat Heimo ja Raimo olivat kotosalla. Armeijan jälkeen 1950 luvun
lopussa he lähtivät sitten muualle töihin. He olivat myös sotalapsina Ruotsissa
n. 1,5 vuotta, minkä jälkeen he eivät enää muistaneet äidinkieltään. Kielitaito
kyllä palasi pian.
Karstaamon koneet myytiin pois, kun toiminta loppui ja pihatalo muunnettiin asuinkäyttöön. Siihen muutti Tietäväisten perhe vuokralle. Valkoset myivät talon vuonna 1996.
Valkoset pitivät myös kyläkauppaa kauppaa seitsemän kilometrin päässä Somerharjussa vuodesta 1954. Kauppa työllisti paitsi perheen isän ja äidin, myös Kari-poika sai työpestin aina kesälomiksi. Kari hoiti puotipuksuna mm. 'juoksevia asioita', haki maitokärrylla 6-tien linja-autopysäkiltä Käävän leipomon tavaratoimitukset ja toimitti pankkiasioita kaikkiin Taavetin pankkeihin. Kauppaa kohtasi tulipalo vuonna 1965, minkä jälkeen Valkoset lopettivat kaupan pitämisen Somerharjussa. Talo kuitenkin saatiin remontoitua ja on edelleenkin siellä asuinkäytössä.
Äiti-Aili piti myös monien sen ajan taavettilaisten muistamaa makkarakioskia mm. vanhan linja-autoaseman kupeessa. Silloin maistuivat höyrymakkarat, nakit ja lihapiirakat sille mille niiden pitääkin maistua. Ailin höyrymakkarakioskista on oma sivu.
Kari Valkonen muistelee kylän poikien edesottamuksia:
Meidän aidan takana oli Hermusen talo joka sittemmin paloi. Kallen kanssa leikittiin Hermusen pihalla autoleikkejä. Poutasen Manu teki autoja. Porukoissa oli mukana usein ainankin Systän Pertti, Poutasen Manu ja Halosen veljekset. Peräkylän (Peussan Reiska), Hongiston porukan ja Kallen kavereiden kanssa syntyi joskus rähinöitä. Ruotsin Sepe siihen vielä lisää niin saatiin aseman jengi joskus mukaan.
Rukoushuone on oma tarinansa. Siinä asui mm Ylä-Rakkolan Hilja (diakonissa), joka teki meille naapurin kakaroille usein teetä. Kyytipoikana oli lämpimät ranskanleivät joiden päällä voita ja juustoa. Maun ja tuoksun muistan vieläkin. Rukoushuoneen purkuvaiheessa katosi paljon rakennuksen historiaa. Ullakolla oli kaikenlaista jäämistöä. Sehän toimi myös sotasairaalana. (Kari Valkonen)
Lähteet: Luumäen Fotokero, Paavo Naumanen, Kari Valkonen, Finna.