Aili Valkosen Makkarakioski

Muisteloita höyryävien makkaroiden tiimoilta:

Ne olivat hyviä höyrymakkaroita yöllä, kun Risulahdesta tai Lappeenrannasta palattiin. Lenkkimakkaranpätkät erityisesti muistan. Oliko Suomimakkara vai mikä nimeltään olikaan? (Helena Kivelä)

Paasosen Aili piti myöhemmin vastaavaa kikkaria Kouvolassa varuskunnan portin läheisyydessä. (Simo Pätäri)

Muistan, että Valkosen Ailin nakkikioski oli aikoinaan Shellin kupeessa Ukonmaan pihalla. siitä hain herkullisen höyrylenkin palan urheiluharkkojen jälkeen, aina ilman sinappia ja ketsuppia, kunnes Aili opetti maistamaan sinappia ja ketsuppia. (Tuula Mäkinen)

Kyllä nakkarilla oli välillä väkeä, jono meni torin kohdalta kanuunan kulmalle. (Arto Joronen)

Kukapa ei muistaisi Valkosen Ailia, ilolla ja hyvällä. Mie muistan siitä Ukonmaan edestä. Muistan, että Aili järjesti treffejä - ainakin minulle!. Kelavirran Lasse sanoi Ailista ja kioskista: Aili on Taavetin Silmä ja Korva. Kai täytyy isolla kirjoittaa. Iso menetys oli Ailin ja kioskin menetys, niin kuin puhelinkeskuksen Sandrojenkin menetys. Kyllä Aili Nuorisopoliklinikasta kävi. Sandrat sitten hoitivat aikuiset, liikuttuneet. (Kirsti Hermunen)

Aili työnsi maitokärryissä kioskille makkarat ja lihapiirakat kotoaan nykyisen seurakuntakeskuksen vieressä olevasta talosta, Itse asuimme vuokralla Ailin pihamökissä, mikä oli punainen rakennus ja nykyäänkin vielä pystyssä talon takapihalla. Elettiin -70 lukua ja minulla oli kunnia olla muutaman kerran Ailin nakkikioskilla töissäkin. Lämmöllä muistelen niitä aikoja ja Ailia. (Maija Valkonen)

Olin lukioaikaan 1967-68 puhelinkeskuksessa entisessä virastotalossa kesätöissä. Iltavuoron kohokohta oli hakea evästä (lihis ja nakki) näkkikiskältä. (Helena Käyhty)

Sieltä käytiin ostamassa nakkeja matkaevääksi Kouvolaan mennessä! (Jaana Laukas)

Kun serkkutyttö saapui meille Taavettiin kylään, oli hänen ensimmäinen kysymyksensä, että mennäänkö sinne Ailin kioskille niitä hyviä makkaroita syömään. Äiti toppuutteli ruoka valmiina katettuna pöytään, että josko ensin syödään meillä ja sitten illalla menette sinne kioskille. (Liisa Ahonen)

Tässä illan tunnelmia Ailin kiskalla 60-luvun puolivälissä. Oli juhlaa, kun äiti antoi makkaranostorahan ja pääsi alakylältä yläkylälle herkuttelemaan – höyrymakkara oli parasta. Tässä kuvassa kioski on minun mielestäni vanhan linja-autoaseman nurkalla - sinne Vainion Matkabaarin suuntaan. Kioskilla oli kuhinaa. Pyörät viittaavat siihen, että oltiin Liisan kanssa tulossa Hepoharjulta The Black Beaverssien harkkoja kuuntelemasta ja katselemasta. Oltiin superfaneja..siis omasta mielestä vain. BB:n kundit olivat todennäköisesti vaivaantuneita meidän ainaisesta stalkkaamisesta. (Tuija Nyberg)

Makkarakioski ja Ukonmaan jäätelökioski olivat kesäisin rinnakkain. 70-luvulla nakki maksoi 30 penniä ja lihis 60 penniä. Olin kesällä -74 jätskimyyjänä Ailin vierellä. Sain joskus edellispäivän nakkeja koirallemme appeeksi. (Tarja Ruoppa)

Vainiolla oli myös nakkikioski, mikä ostettiin kerran kaverien kanssa kännipäissään Välijoen tanssien jälkeen tyhjäksi. Kyllä oli makkaraa ja lihapiirakkaa Karhun Eskon Ooppelissa vielä seuraavana päivänäkin. Taakse jäi 10 m:n pituinen nälkäisten jono, mistä johtuen nokkapokka oli enemmän kun lähellä. (Jukka Laapas)

Taavetissa kävi myös Lappeenrannasta käsin Rouva Karppinen myymässä makkaroita ja lihapiirakoita Joukolan edessä tanssi-iltoina 😋. Raahasi koko "arsenaalin" mukanaan julkisilla kulkuneuvoilla. (Hannele Aaltonen)

 Kun Ailin kioski oli Shellin seinän vieressä, niin aina markkinapäivinä me pojat vedettin kioski Joukolan kentälle. Siinä oli semmoiset pyörät, jotka sai käännettyä alle. Saatiin piirakat ja makkarat palkaksi. (Antero Pesu)

Kun Ailin kioski oli Ostolan kohdalla, menin sinne erään kerran makkaran ostoon. Kioskin tuoksut kenties olivat houkutelleet sinne Mänttärin ison susikoiran, joka oli Rex nimeltään. Aili pelkäsi koiraa ja valitti Sulolle, että kukaan asiakas ei uskalla tulla kioskille, kun pelkäävät Rexiä. Minä tunsin Rexin ja komesin sitä menemään kotiin. Kun pääsin itse kotiin, soitin Mänttärille Rexin seikkailusta. Mänttäriltä kerrottiinkin, että Rex oli tullut jo kotiin. Olin siis onnistunut kommunikoimaan koiran kanssa ja Aili voi ottaa rauhassa asiakkaita vastaan. (Sulo Okkola)