T:mi Eino Kurppa

Kauppa vuonna 1952. Kuva: Finna/Lappeenrannan museot. Veikko Oksanen.

Euno Kurppa. Kuva: Erkki Kurppa.

Eino Kurpan kauppiasura alkoi nuorena miehenä Kaukjärvellä Karjalassa.

Eino Olavi Kurppa syntyi Uudellakirkolla vuonna 1920.

'Välirauhan aikana hän rupesi kotipaikkansa ihmisten pyynnöstä hankkimaan heille rakennustarvikkeita. Talothan oli poltettu ja koteja ja tiloja alettiin rakentamaan uudelleen. Näin sai alkunsa Einon ensimmäinen kauppaliike. Kauppa jäi kuitenkin Kaukjärvelle vuonna 1941, kun eteen tuli toinen evakkoreissu. Einon vanhemmat sijoitettiin Länsi-Suomeen Kiikalaan Nietosvaaran piharakennukseen parin muun perheen kanssa. Eino kävi tervehtimässä Kiikalassa vanhempiaan ja tapasi siellä tulevan vaimonsa Mirjan. Mirja Lempi os, Nietosvaara syntyi vuonna 1921 Kiikalassa. Heidät vihittiin vuonna 1945.

Tasavallan Presidentti myönsi Kauppias Eino Kurpalle Taloustirehtöörinarvonimen 1970-luvulla. Taloustirehtöörin arvonimi on perinteikäs, mutta harvinainen kunnianosoitus ansioista talouselämässä.

Eino Kurppa haavoittui talvisodassa. Kranaatinsirpale rikkoi vasemman käsivarren. Eino kuului 2.JP/1 joukkueeseen, eli oli jääkäri. Hänen joukkueensa osallistui taisteluihin mm Terijoki, Uusikirkko, Kaukjärvi (hänen kotipaikkansa) ja Summa. Sieltä siirryttiin Kollaalle, jossa tämä porukka mm. suoritti kuuluisan ns. Raatokukkulan valtauksen. Sieltä siirryttiin Pitkärantaan, jossa oli mm kuuluisa Lemetin motti. Näissä taisteluissa kranaatin sirpale ruhjoi vasemman käden Nietjärven maastoissa 2.3.1940. Tuolloin hän oli 19-vuotias. Seurasi pitkä sairaalakierre. Kättä operoitiin yhteensä kolme kertaa. Kahdella kerralla käsi katkesi uudelleen. Joutui mm. 25.7.1941 rintamalta sairaalaan käden katkettua. Vasta kolmannella kerralla jalasta otetulla luusiirrännäisellä käsi saatiin pysymään ehjänä. Se jäi kuitenkin huonoksi, mm. sormet eivät toimineet normaalisti. Käsi rajoitti toimintaa koko loppuelämän ajan

Nykyisen Koulutien varrella oli talo. Kuva: taavetin Fotokerho.

Taavetista löytyi kauppapaikka

Eino löysi ja vuokrasi Taavetista kauppapaikan ja samalla asunnon nuorelle parille vuonna 1945. Kurpan ensimmäinen kauppa oli Taavetissa Mettälän talossa nykyisen Koulutien varrelta (Kuvassa ympyröity). Asunto oli ihan lähettyvillä, silloin Lavosen talo, mikä on edelleenkin urheiluhallin etelä puolella Koulutien viereisen mäen päällä.

Erkin muistelo vuokrakaupan ajalta: Vuokrakauppaan liittyy erityinen episodi. Äitini oli viimeisillään alkuvuonna 1947. Isäni oli käymässä sukulaisissa Perniössä, Länsi-Suomessa. Tätini hoiti kauppaa joidenkin apulaisten kanssa. Kauppaan kuului pienehkö myymälähuone, varastohuone ja joku pieni hellallinen huone. Niitä lämmitettiin puu-uuneilla. Syttyi tulipalo jostain muurin halkeamasta. Palokunta sai homman hoidettua, mutta savu vaurioitti monia tavaroita. Silloin porukat olivat olleet sitä mieltä, että nyt etsitään piilossa olevat tavarat. Eipä niitä kuitenkaan ollut. Sodan jälkeen oli pulaa kaikesta mm. rautanauloista. Ihmiset kuvittelivat, että kaupoissa oli piilossa tavaraa ja niitä myytiin vain tutuille jne. Tuo tulipalo oli kaiketi kova takaisku velkarahalla aloittavalle kauppiaalle. Lisäksi rahaa kului uuden kauppatalon samanaikaiseen rakentamiseen alakylälle.

Kuva Erkin ristiäisistä. Ristiäisväkeä vuokra-asunnon Lavosen talon pihamaalla. Vasemmalta Viljo Kurppa (Einon veli), Mauri Nietosvaara (Mirjan veli), Kaarle Nietosvaara (Mirjan isä), Mirja sylissään Erkki, Toini Kurppa (Einon Sisko), Eino, rovasti Ensio Porio, Maria Kurppa (Einon äiti) ja Malakias Saharinen (jolla oli parturiliike naapurissa Pekkolan talossa). Kuva Erkki Kurppa.

Esikoisen Erkin odotuksen aikana Kurpat rakensivat oman liike- ja asuintalon alakylään. Talon valmistuttua ja esikoisen synnyttyä maaliskuussa muutti perhe samana vuonna 1947 uuteen taloon Kauppakadun varrelle.

Kurpan kauppa herätti paikkakunnalla ihan alusta alkaen huomiota, koska se sai selvästi paremmin kuin muuta kaupat myytäväkseen kaikkea sellaista tavaraa, mistä sodan jälkeen oli puutetta. Erikoisesti tämä näkyi rakennustarvikkeissa. Kurpalta löytyi nauloja, tiiliä, sementtiä ja kaikkea muutakin rakentamiseen tarvittavaa.

Kuvat: Erkki Kurppa

Kurpan perhe vuonna 1967: Mirja ja Eino takana Marjatta, Anneli ja Erkki. Kuva: Erkki Kurppa.

Kaupparakennus laajeni liiketoiminnan jatkuvasti monipuolistuessa.

Perhe kasvoi kahdella tyttärellä. Erkki Olavi (s. 1947) sai kaksi pikkusiskoa Mirja Sisko Annelin (s.1949) ja Leena Marjatan (s.1954). Niin kasvoi myös liiketoiminta ja tuli tarve laajentaa kauppaa. Talo laajeni asemalle päin. Samalla laajenivat myös yläkerran asuintilat. Muutaman vuoden kuluttua laajennettiin toistamiseen kauppaa ja kellaritilojakin.

.

Kaupan henkilökuntaa vuonna 1962. Vasemmalta Vappu Punkkinen (myöhemmin Kunttu), Mirja Kurppa ja Helvi Parkko. Kuva: Erkki Kurppa.

Kuva on vuodelta 1953. Vasemmalta Eino Kurppa, Erkki Kurppa, Tero Toivila ja naapuri nimismies Eero Toivila. Ollaan lähdössä Jurvalaan viemään potkurin akselia Toivilan veneeseen Skoda RL-774:n kanssa. Kuva: Erkki Kurppa.

1950 luvun lopulla Kauppakadun itäpuolelle oli jo syntynyt muitakin uusia kauppaliikkeitä. Kurpalta pohjoiseen oli Onerva Kosken Parturi-kampaamo ja siitä seuraavana Taavetin Kirjakauppa.

Kuvan ylänurkassa näkyy vähän puhelinpylvästä. Tien vieressä pylväissä oli monta poikittaista ortta ja jokaisessa lukuisia posliinieristeitä, eli johtimia oli kymmeniä. Jokaisesta talosta, missä oli puhelin, meni oma puhelinlanka puhelinkeskukseen. Puhelinlangat pitivät kivaan hurinaa ja se kuului taloihin sisään. Siitä kai sai se Katri Helenan laulu nimensä. Kuva: Erkki Kurppa.

Kurpan kaupan edessä oli Shellin bensiininjakelumittari. 50-luvulla kaupan editse kulki kaikki Kouvolasta, Lappeenrannasta ja Mikkelistä Kotkaan ja Haminaan kulkeva liikenne. Vaikka liikenne oli suhteellisen hiljaista, oli bensanhakijoita pitkin öitä. Kuva: Erkki Kurppa.

Mopohuolto alkoi niin, että Eino kävi muutamilla kursseilla ja huolteli aluksi kaupan sulkemisen jälkeen pihalla asiakkaiden mopoja. Pian porukat alkoivat itsekin raplailla pelejään. Iltaisin pihalla oli monia ukkoja kuten nuo kuvat osoittavat. Pian palkattiin huoltomies hommaan.

Pisimpään huolto- ja korjaustöitä teki Esa Kuikko. Hän hallitsi pienkoneet (mopot, polkupyörät, moottoripyörät, moottorisahat, ruohonleikkurit, perämoottorit ym.) rautaisella ammattitaidollaan. Kuikon Esan ja Likanderin (nyk. Haimila) Marjan lisäksi Pekka Punkkinen toimi pitkään radio- ja tv -korjaajana. Muita työllistettyjä oli vuosien varrella kymmeniä.
Kuvat: Erkki Kurppa

Vuonna 1966 Eino Kurpan "tavaratalo" avasi jälleen uudistettuna ja laajennettuna ovensa. Kuvassa ruokatavaraosaston tiskin takana johtaja Eino Kurppa, rouva Mirja Kurppa, kauppa-apulaiset Raija Simola ja Reetta Pakkanen

Kuva Luumäen Lehti 24.3.1966 no 12.

Volvo Duett tunnettiin kylillä. Kuva: Erkki Kurppa

Toimintaperiaate Eino Kurpalla oli: "Minkä myymme, sen huollamme". Siksi liikkeestä löytyi laaja varaosavarasto myydyille laitteille ja huoltajilla oli taito hoitaa asiat kuntoon. Punainen Volvo Duett pyöri ympäri pitäjää ja lähikunnissakin. Sillä vietiin mopoja ym. ja tehtiin huoltokäyntejä.

Ei kestänyt kuin pari vuotta, kun laajennustyöt taas olivat käynnissä. Lisää tilaa tuli sekä maanpäälliseen osaan, että kellaritilaa uudistilan alle. Nyt oli kaupan pinta-ala jo 230 m2 ja kellaritilaan päästiin sisärappusten kautta.

Japanista asti vieraita vuonna 1970 Kuva: Luumäen Lehti 19.2.1970 no 7.

Noihin aikoihin Taavetissa nähtiin harvoin vieraita ulkomailta. Kurpan kenties kaukaisimmat vieraat tulivat vuonna 1970 20.000 km:n päästä Japanista. He tulivat Tokiosta Kyaritsa Noki -tehtaalta, mikä valmisti Echo-merkkisiä moottorisahoja, pienkoneita ja pölytysruiskuja kaikkeen käyttöön. Mr. Yasuo Miyamoto ja Mr. Noboru Iehara olivat kovin ihastuneita suomalaiseen talveen ja sen maaseutuun, missä he eivät ole aikaisemmin liikkuneet. Valittivat kuitenkin Suomen talvea liian kylmäksi, sillä Tokiossa on lämpötila talvella vain 0-astetta.

Kiireisen työnsä ohellla Einolta liiikeni aikaa myös harrastuksiin. Hän oli yksi Luumäen Reservin aliupseerikerhon perustajista, osallistui Etelä-Karjalan Yrittäjäin toimintaan, oli parikymmentä vuotta verotuslautakunnan jäsen ja kuului kymmenen vuotta Luumäen Sähkö Oy:n johtokuntaan sekä Karjala-seuraan. Hän oli myös Yhteiskolun johtokunan ja Taavetin Lukion kannatusyhdistyksen johtokunnan jäsen.

Toiminimi Eino Kurppa oli käytössä vuoteen 1978 asti, jolloin se muutettiin kommandiittiyhtiöksi: Ky E. Kurppa ja pian sen jälkeen E. Kurppa Oy:ksi. Toimitusjohtajaksi pestattiin Pentti Kurppa (ei ollut lähisukua Eino Kurpalle). Syynä muutoksiin oli, että perustaja Eino Kurppa menehtyi äkillisesti 31.1.1977 kaupan takapihalla lunta auratessaan kaatuneen turvakopittoman traktorin alle. 1980-luvun alkupuolella osakkeet osti Pekka Repo, joka jatkoi toimintaa muutamia vuosia nimellä Koneliike P Repo. Nykyään liiketalossa toimii Jorma Naumasen tilitoimisto ja rengasliike.

Tavaraa laidasta laitaan -

Erkki Kurpan muisteloita isän kaupan tarjonnasta ja kauppakäytännöstä:
Alussa kauppa oli nk. sekatavaraliike. Tavaraa oli laidasta laitaan. Heti sodan jälkeen tuoterepertuaari oli erilainen kuin myöhempinä vuosina. Alussa ei ollut edes jääkaappia. Oli vain kellari. Jääkaapin tulokin kauppaan oli iso askel. Sokeri ja jauhot yms. olivat säkeissä, joista punnittiin asiakkaan haluama määrä paperipussiin ja sitten pussi suljettiin liimapaperilla kiinni. Asiakkaan ostosten hinnat merkattiin ns. puotipaperista repäistylle liuskalle ja laskettiin lopuksi yhteen. Kassakoneita ei ollut. Jos asiakas maksoi rahalla, sai hän tietysti kuitin vaihtorahojen kanssa. Monet ostivat myös vastakirjalla, eli ostokset merkittiin sellaisiin pikku vihkoihin ja asiakkaat maksoivat ostoksensa esim. kerran kuussa. Tavaravalikoimasta mainittakoon mm. ruoka- ja rakennustarvikkeet, työkalut (kirveet, kuokat, lapiot ym.), tapetit, maalit, astiat, tupakat, kankaat, napit, nepparit ym. ym. Ulkovarastossa olivat mm. sementit, lannoitteet, naulat ym. rakennustarvikkeet, myös jauhosäkit, isot irtorinkelilaatikot, lamppuöljy, lasipurkit, pimennysverhot ym. Nuo siis silloin 40-50 luvulla. Sitten tulivat myyntiin mm. radiot (moniin kyliin tuli sähköt vasta 50-luvulla), pyörät, mopot, moottorisahat, televisiot jne. Meillähän oli myös tv- ja kodinkonekorjaamo ja pihalla mopo- ja pienkonekorjaamo.

Salpausselän Sanomat no 3, 1966:
Tienviitat olivat osoitelleet kohden Taavetin keskustaa ja siinä sitä sitten yhtäkkiä oltiinkin, suuren liikerakennuksen edessä ja ihmettelimme näyteikkunoiden tavaran runsautta valikoimien paljoutta. Oli konetta ja leipää ja kaikkea siltä väliltä. Kokonainen tavaratalo keskellä maaseudunrauhaa. Sisältä tavoitimme itse kauppiaan, Eino Kurpan, jolle ihmettelimme ääneen.

Eino Kurppa kertoo jutussa: "Kurpan liike on juuri viime talvena käynyt läpi perusteellisen korjauksen. Aikaisemmin liikkeemme toimitavallisena maalaissekatavarakauppana, Myimme kaikkea tavanomaista maataloustavaraa. Kun koneet sitten alkoivat yleistyä, niin en tahtonut jäädä kelkasta minäkään, vaan aloin laajentaa konekauppaani. Samalla perustin myös korjaamon mopedeja ja polkupyöriä varten, kun niiden myynti kauttamme alkoi suuresti kasvaa ja piti ajatella myöskin omien merkkien huoltoa. Sen jälkeen tuli televisiokausi ja lähdimme ennakkoluulottomasti mukaan siihenkin, eikä kestänyt kauaa, kun meillä oli käynnissä vilkas TV-kauppa".

Kurpan brändissä piisasi brändeja

Kurpalla myytiin Helkaman, Soliferin ja Tunturin pyöriä ja mopoja. Ensin oli Helkama, sitten nousi Solifer ja lopuksi nousi Tunturi. Sama jännä kehitys oli moottorisahoissa. Ensin oli McGulloch, sitten nousi Pioneer ja sitten Raketti ja Husqvarna. Raketti oli huippu. TV-tuotteissa oli myös tiettyjä jaksoja: Helkama, Maesrto, Luxor, Philips jne.

Eino oli lehtimainonnan kunkku – suuri peitto oli Einon mainonnan strategia Luumäen Lehdessä ja Eino pärjäsi hyvin mainosnäkyvyydessä näillä tuotekohtaisilla erillisillä mainosiskuillaan suuremmille koko- ja puolisivun mainoksille, mitä isommat kauppaketjut, Osuuskauppa, Talouskauppa ja Kymenmaa käyttivät.

Mitä toimituslogistiikkaan tulee myös mainoksesta voi tehdä informatiivisen. Eino osasi tämän.

Eino sai monet palkintomatkat, hän kun oli parhaita aluemyyjiä. Philipsin radiomyyjien kiertopokaali tuli Einolle. Taisi hän olla viisi kertaa paras myös radioiden myynnissä.

Kurpan kaupasta on paljon muistoja kyläläisillä matkanvarrelta. Tässä muutama, myös Facebookin Luumäki-ryhmästä:

Kurppa oli kova myyntimies, möi vaikka puoliväkisin. Kurpan kaupasta ostin radion, joka on vieläkin tallessa. Ajelin pyörällä kotiinpäin illalla klo 20.00 aikaan ja pysähdyin katsomaan näyteikkunaa. Kurppa tuli oitis ulos: "Sie kassot ratioita? Männää sissää, männää sissää". Minä siinä estelemään, kun en oikein saa kuletettua ratiota kotiin. "Tehhää valjaat", sano Eino ja niin tehtiin, ja ratio matkasi mukana Okkolaan. (Sulo Okkola).

Oli TV:n kulta-aikaa. Näyteikkunassa oli yksi telkkari. Eräs mies oli kuulemma seissyt 2 tuntia katsomassa ja kun häneltä kysyttiin mitä katsot, oli vastaus: "Lumisatetta Alaskassa."(Sulo Okkola).

Eino oli reilu ja ystävällinen mies. Päätettiin miesporukalla ajaa Kivijärven ympäri polkupyörillä eräänä pyhäpäivänä. Järven takana oli pieni kyläkauppa. Pyhäpäivänä kauppa oli tietenkin kiinni, mutta kauppias katsoi hyväksi avata puotinsa, koska paikalle ilmestyi yllättäen noin 30 pyöräilevää asiakasta. Ostettiin siinä sitten limsat. Kun eräällä polkijalla ei ollut rahaa mukana, niin Kurppa piffasi hänellekin limpparin. Porukan huonoin pyörä oli kuulemma Kurpalla.(Sulo Okkola).

Einon suusta: "On punast moppoo, on sinist moppoo... vihriää moppooki on, mutt asemal rautatievaunus ne on. Vaunu on vääri päin laituris ja sit ei pääse purkamaa..."(Jouko Pesu).

Taisi olla Kurpan talo, jonka portailta lähdin matkaan liian isolla poikien pyörällä. Kädessä arpi näkyy edelleen. Tapahtui 60-70-luvun taitteessa. (Merja Maria Mutka).

Kyllähän Kurpan kauppa erinomaisesti muistetaan. Eino oli armottoman hyvä myymään muun muassa televisioita. Muiden telkkareissa oli Einon mukaan luminen kuva, Einon telkkareissa lumisateesta ei ollut tietoakaan. (Erkki Sohlberg).

Kurpalta ostettiin koottavia pienoismalleja ja pikkusolttuja...ja välillä Kuikon Esa sääti fillareita. (Tommi Holtari).

Isäni Eino tykkäsi ostaa Kurpan kaupasta kaiken mahdollisen. Televisiot, imurit, pulsaattoripesukoneet, polkupyörät jne. kaikki ostettiin Kurpalta. (Meeri Tuomiheimo).

Huttulan Jukka sanoi, et kun pääsi koulusta, poikkesi samalla kurpan kaupassa. Mopossa kun ei ollu jarruja niin mopon sai pysähtymään käteväsi kaupan seinään. (Hannu Taina).

Eino järjesteli silloin tällöin rinkelinsyöntikilpailuja lapsille. Rinkelit roikkuivat pyykkinarussa varaston takana. Jokaisella oli oma rinkeli. Käsiä ei saanut käyttää. Jos rinkeli putosi maahan, se piti syödä sieltä. Nopein sai parhaimman palkinnon. Palkintoina oli karamellejä.

Kuva vuodelta 1954. Vasemmalta lukien kuvassa maasta syö rinkeliä ehkä Toivilan Leena, kirittäjänä Toivilan Tero, sitten Kosken Unnu, Kosken Seppo, Anneli (vähän tukkaa näkyy), Timosen Oskari (asuivat Grönin Jannea vastapäätä olevassa talossa ennen Amerikkaan muuttoa) ja kuvan oikeassa laidassa minä Erkki-poika hienoissa henkseleissä. Kuva: Erkki Kurppa.

Eino 50-v ja Kurpan mainoksia Luumäen Lehdessä vuosina 1963-1969:

Lähteet: Erkki Kurppa, RAKAS ON MEILLE TÄMÄ PITÄJÄ - 1998, Luumäen Lehdet 1963-1970, Salpausselän Sanomat no 3, 1966, Elfvingin asiakaslehti 1980, Finna/Lappeenrannan museot, Luumäen Fotokerho, Siirtokarjalaisten tie Osa III. Luumäen Facebook-ryhmä

T:mi Eino Kurppa

Edistyneet asetukset