TURHUUDEN TORI
Hyppää vaikkapa tästä Taavetin menneisiin muistoihin.
Mikäpä voisi olla sen luontevampi paikka aloittaa retki retroilu- ja muistelutarinoihin kuin kaikkien Taavetin kylänraittien risteyskohta ja kohtauspaikka - TURHUUDEN TORI 50- ja 60-luvulla.
Paikan maamerkkinä oli iso koivu, minkä varjoon oli hyvä kylän miesten, nuorten sekä vähän vanhempienkin, kokoontua viikonloppuisin ja iltaisin turisemaan kylän tapahtumista. Hevosia varten oli siellä myös puinen parkkeerauspuomi. Monet muistavat koivun kyljessä olevan Taavetin Kinon elokuvailmoitusvitriinin.
Kylän miehet siinä koivun katveessa paransivat maailmaa. Oli siellä Seilon Oikki, Okkolan Sulo, Naumasen Paavo ja monta, monta muuta. Kauempaakin kyliltä sinne saavuttiin. Kaikkia aiheita maan ja taivaan väliltä siellä varmasti käsiteltiin, niin kuin miespuolisten kyläkokoontumisissa kautta maailman on tapana tehdä.
Tämä muistojen alue, mihin TURHUUDEN TORIKIN kuuluu - nykyisin liikenneristeyksen peittämä alue Myyrän/Kulman mutkassa - on saanut alkunsa läheisyydessä sijainneen Idmanin sahan ja myllyn toiminnasta. Läheisyyteen syntyi aukio, mihin kyliltä tuotiin puuta sahattavaksi ja viljaa jauhettavaksi. Kuljetusajoneuvoina luonnollisesti olivat ensin hevospelit ja sittemmin myös autot. Aika ajoin "kenttä" täyttyi tukki- ja lautapinoista ja -kasoista. Myllyn ovelle ajettiin Marttilantien puoleista 'siltaa' pitkin.
TARINOITA TURHUUDEN TORISTA JA TORILTA
Turhuuden torin pakisijoista tässä vain muutama nimi. Mukana oli sekä nuorempaa että vanhempaa miespolvea. Helavaaran Heimo kävi paikalla lähes päivittäin. Muita nimiä: Reijosen Entto, Liljan Apo, Touran Oikki ja Touran Kalle, Naumasen Paavo, Mänttärin Pertti ja Hujoska eli Huopaisen Vilho, ja Kalmiston Janne (Gröhnin Onni). Seilon Matti kurvasi usein paikalle mustalla kuplavolkkarilla.
Kirkonmies Ensio Porio pysähtyi kerran Myyränmutkaan kokoontuneita nuoria miehiä jututtamaan. Porio kysyi heiltä, että minnekäs ovat pojat menossa. Risulahteen, vastasivat nämä. Sitten Porio uteli, että minkänlaista kirjallisuutta mahtavat pojat lukea. Naseva vastaus sieltä joltain huuliveikolta tuli, että "neljän kuninkaan kirjaa". Nuorten miesten mieluisa harrastus ja ajanviettotapahan oli näet kortinpeluu. Seuraavassa sunnuntaikirkossa Porio sitten mainitsikin saarnassaan pojat ja siitä, kuinka heidän aikansa kuluu "Turhuuden torilla". Lieneekö paikka ollutkin sitten Porion nimeämä? (Pertti Mänttäri)
Ainakin kahtena kesänä muistellaan kentällä olleen Sariolan tivolin autoratoineen. Tivolissa esiintyi myös syvimmästä Afrikasta lasimurskan päällä paljain jaloin hyppivä " Fred Hatasu" tai jotain sinnepäin. Kirjoittaja muistaa myös pelottavat kaksi tummaa miestä, jotka molottivat omituista kieltä esiintyessään värikkäät sulkapäähineet päässään. Tarina kertoo, että viikossa nämä eksoottiset kaverit tutustuivat taavettilaisiin niin hyvin, että kävivät pelaamassa jopa pingistä Saukon poikien luona. (Jarkko Kovasiipi, Tuija Nyberg)
Turhuuden torilla oli silloin tällöin myös huutokauppoja, Rukkas-Antti tai vastaava tuli siihen pienellä lava-autolla ja piti huutokauppaa. Kerran siinä oli paljon tavaraa ja kauppias oli levittänyt auton ympärille nähtäväksi osan tavaroista. Olin ehkä 7-8 v kun siinä Koskelan Jussin tai Andersinin Aken kanssa seurattiin huutokauppaa kun huomattiin, että myytävänä oli eräänlainen tunkki. Siitä saatiin idea, että mennään tuohon lavan reunan alle, kun kauppias seisoi lavalla ja kauppasi sieltä tavaroita. Viritimme tunkin lavan reunan alle ja aloimme veivaamaan lavaa ylös. Yleisö näki temppumme ja lava olikin jo aika kallellaan ennen kuin kauppias huomasi kiusantekomme. Sitten saimme jalat allemme ja yleisöllä oli hauskaa. (Jarkko Kovasiipi)
Jos etsi jotain kaveria, niin piti ensin käydä katsomassa sieltä torilta. Taavetin Kinon elokuvamainokset olivat siellä nähtävillä. Kun oli paljon porukkaa koolla, kävi Kovasiipi Kulma-kahvilasta ovella huutamassa: "jäätelökärrit viiää pois", ja johan meni jäätelöä kaupaksi. Välillä kävi poliisi kovistelemassa: "Hajotkaa!". (Sulo Okkola)
Kalmiston Janne oli ostanut uuden auton ja tuli sitä esittelemään. Auto oli hieno venäläinen Зим. "Röönin" Janne ajoi autolla kierroksen ja nousi autosta. Sitten Janne muisti, että pitääkin laittaa käsijarru päälle, mutta se olikin jo ollut koko kierroksen päällä. Janne kertoi, että on niin hieno auto, että sisustuskin on pohjanahkaa. Joku siihen totesi, että näyttää kovalevyltä. (Sulo Okkola)
Lisää käsijarrujuttuja. Janne opetti tytärtään ajamaan. Kummasta Jaannen autosta oli kyse ZIMIstä vai ensimmäisestä Skodasta, sitä ei tarina kerro. Opetusreitti kulki Kulman mutkasta Rusasen mutkaan ja Linnalan tietä pitkin koulutielle. Taas oli käsijarru tietenkin päällä. Koko yläkylän tienoon täytti sankka savu, sen ainankin muutamat muistavat. (Paavo Naumanen)
Meinasi Tuijalle käydä kalpaten, kun isä Viljo oli lähtenyt lastenvaunuilla Tuija-vauva kyydissä iltalenkille. Niin olivat torinat ja jorinat vieneet Viljo-isän huomion, että lastenvaunut olivatkin lähteneet itsestään liikkeelle alamäkeen - kotiinpäin siis. Sen aikaisissa lastenvaunuissahan ei tainnut olla jarruja. Mitään pahempaa ei onneksi ehtinyt tapahtua, kun asia huomattiin ja vaunut saatiin kiinni. Sai Viljo varmaan Mairelta kehut, koska tieto sattumasta hänenkin korviinsa kiiri. Äiti siitä nimittäin minulle kertoi, kun olin vanhempi. Iskää hävetti. (Tuija Nyberg)
Ukot heitteli markkaa Kinon mainostaulu juuressa 50-60 lukujen vaihteessa. Tikku oli pystyssä maassa ja potin korjasi se, kuka sai kolikon (saattoipa olla vielä silloin nikkelimarkat) lähimmäksi tikkua. Porukat liikkuivat siihen aikaan yleisimmin pyörillä.
Turhuuden torin lähellä Taavettin Kinon elokuvataulun vieressä oli myös palokunnan kokoontumispaikka. Sireenien soitua juostiin sinne. Jos palo oli Lappeenrannassa päin, tuli paloauto Koulutietä Kulman mutkaan. Porukat siitä kyytiin ja seuraavat poja/miehet mukaan Rusasen mutkasta. Jos palo oli Kouvolan tai Haminan suunnassa, kiersi paloauto myötäpäivään, ensin pysähdyttiin Rusasen mutkassa ja sitten Kulma-kahvilan kohdalla. (Erkki Kurppa).
Kirjastossa löytyy kansio Sanomalehtileikkeitä Luumäen kunnasta vv. 1948 – 1952.
Koonnut kunnansihteeri Veikko Lihavainen.
Kansionsta löytyi seuraavava lehtileike Kansantyö-lehdestä vuodelta 1953. Ilmeisesti silloin oli nk. musta joulu.
Kirjoittaja on Pate.
Sunnuntaina Joulukuun 2. 1953
Turhuuden tori
Turhuudentori on taavettilaisille suunnilleen sama kuin kaupunkilaisille linja-autoaseman ja imatralaisille napin kulman seudut. Tuolla turhuuden torilla astelimme mekin erään joulukuisen päivän ehtoopuolella ja katselimme kuinka jouluvalot syttyivät toinen toistaan säteilevimpinä liikkeiden mainoskuusiin Ne olivatkin ainoita jotka tiesivät kertoa matkamiehelle lähestyvästä joulun sanomasta. Autot ajaa porhalsivat lujaa vauhtia ja nostattivat Taavetin valtatiestä valtavia pölypilviä - samaan aikaan kun ne muina vuosina ovat painiskelleet kinosten kanssa. Pöly peitti joulun kynttiläisetkin harmaaseen vaippaansa. Niin ihmeellinen on joulunalusviikko vuonna 1953 Taavetin seuduilla.
Lähteet: Pertti Mänttäri, Paavo Naumanen, Sulo Okkola, Jarkko Kovasiipi, Tuija Nyberg, Kansantyö-lehti.