Touran takomo ja korjauspaja
Tuija Nyberg:
Tämä tarina kummisedästäni
Oiva, Oikki, "Tohtori" Tourasta perustuu pääosin hänestä tehtyyn artikkeliin Luumäen
Lehdessä 19.12.1968.
Kutsun tarinan
päähenkilöä Oikiksi, koska sillä nimellä hänet lapsuusvuosinani tunsin.
Marttilantien poikkitie
Pajatie sai aikoinaan nimensä tästä Halmeen tiloilla sijainneesta Oikin isän
Tuomas Touran ja sittemmin Oikin pajasta.


Taavetissa hyvin tunnettu seppä Oiva Toura oli värikäs ja karismaattinen persoona, leppoisaksi ja hauskaksi mieheksi myös luonnehdittu. Oikki syntyi Taavetissa marraskuun 27. päivänä 1908 seppä Tuomas ja Anna Touran vanhimpana vesana. Oikilla oli kaksi nuorempaa veljeä Martti ja Kalevi sekä nuorempi sisko,
Sepän ammatti oli
suvussa periytyvä taito. Tuomas-isä harjoitti sepän ammattiaan
Taavetissa mm. Idmanin, Halmeen ja Lindströmin tiloilla. Tuomas myös teki
betonivaluhommia ulkosalla Touran pajan lähistöllä.

Koulunkäynti antoi hyvän pohjan toimeliaalle ja kekseliäälle pojan vesselille. Kansakoulua Oikki kävi Ukonmaa tavaratalon tieltä puretun linja-autoasema-kansakoulurakennuksen suojissa. Kansakoulun jälkeen Oikki kävi kolmivuotisen kotiyhteiskoulun Rusasen talon suojissa. Jatko-opiskeluun oli mahdollisuus vain Kouvolassa, mutta neljännelle luokalle opintie siellä päättyi, sillä romaanikirjat viehättivät silloin enemmän kuin oppikirjat. Teollisuuskoulu Oikin osalta jäikin sitten vain haaveeksi.



Kouvolan opiskelujen jälkeen Oikki aloitti työelämänsä Taavetissa.
Ensimmäinen työpaikka oli moottorinkäyttäjänä Manu Punkkisen 'sähkölaitoksella'
viralliselta nimeltään Taavetin Mylly ja Saha, myöhemmin paikka
tunnettiin Idmanin myllynä ja sahana. Paikka oli heti Turhuuden torin vieressä
Myyrän mutkassa. Tämän jälkeen olivat vuorossa työpaikat ensin isä-Tuomaksen
pajalla Halmeen paikalla ja sitten Mettälä & Kivelän Taavetin Konepajassa,
missä Oiva teki hommia laidasta laitaan. Tältä ajalta on peräisin tohtori-nimitys. Oikkia kun tavattiin
kutsua aina autoja 'tohtoroimaan', käsistään kun kätevä hän tunnetusti oli.
Toinenkin tarina Oikin tohtoritittelistä on: Oikkihan oli nestemäiseen ruokavalioon taipuvainen ja hänellä oli hyvä tietämys siitä, mistä päin pitäjää kulloinkin janoisille nesteitä oli saatavilla. Janojuomien saatavuutta ja 'osoitetta' oli siis niitä tarvitsevilla tapana mennä kysymään Oikilta. Oikki kirjoitti sen aina paperille. Se oli siis tohtori Touran reseptilappu :).

Talvisodan alkaessa puolustusvoimien pesti vei Oikin sorvariksi Tikkakoskelle, missä Puolustusvoimat valmistivat aseita ja ammuksia. Jatkosodassa Oikki toimi autonkuljettajana ja autonasentajana useissa eri joukko-osastoissa.
Sodan jälkeen Oikki oli töissä Kouvolassa Mettälän Konepajalla. Siellä Oikki hankki ensimmäiset autonsakin, ensin käytetyn Ford Eiffelin vuonna 1936 ja tämän jälkeen nestejarruilla varustetun uuden Taunuksen. Jonkun vuoden kuluttua Oikki perusti Taavettiin oman pajan Pajatielle entiseen tuttuun paikkaan.
Avioliittoon Oikki meni kummitätini Oilin kanssa vuonna 1948. Nuoripari asusti Pekkolan talon yläkerrassa Ankkalammen lähistöllä. Savitaipaleelta kotoisin olevan näyttävän daamin, 'Välijoen missin', kanssa kesti onnea kahdeksan vuotta. Oili muutti eron jälkeen Helsinkiin ja sieltä myöhemmin Tukholmaan. Oili ehti olla aviossa ja jäädä leskeksi Helsingin ja Tukholman aikana vielä kolme kertaa ennen omaa poismenoaan. Paavo Naumasen mukaan Oikki ja Oiliska, kuten häntä kutsuimme, olivat näyttävä pariskunta kävellessään Taavetin raitilla. Pitkiä olivat molemmat ja tyylikkäästi aina pukeutuivat.
Häissä eräs vieraista, pilkeyhtiön johtaja, hyppäsi pöydälle ja
sanoi, että nyt Toura menettää "tohtorin" arvonsa. Olkoon hän tästä lähtien "professori".
Uusi arvonimi ei kuitenkaan vakiintunut, vaan "tohtorina" Toura tunnettiin
elämänsä loppuun asti.
Pajayrityksen pito ei ollut mitenkään menestyksekästä. Oikki eli elämäänsä hämyisen pajan tiloissa. Sellaisena, hiukan pelottavanakin Oikin pajan muistan, kun siellä isän kanssa kävin joskus. Sorvia ja hitsauslaitteita ei siellä enää ollut. Kesäisin Oikki tienasi elantonsa luumäkeläisten polkupyöriä korjaillen ja vanhoja kunnostellen ja myyden. Talvisaikaan Oikin hengenpitimenä olivat oman tuotekehityksen tuotokset, jääkairat.

Jääpora mallia -69 syntyi, kun Oikki oli 60-vuotias.
Tohtori Toura olin tunnettu kekseliäisyydestään ja paljon oli miehellä ollut ajatuksia ja ideoita, niiden toteuttamiseen ei vaan ollut välineitä eikä varoja. Jääkairoja, erilaisia itsekehitettyjä malleja Oikki oli valmistanut jo toistakymmentä vuotta ennen vuotta 1969. Viimeisin uusi ja omintakeisin kairan prototyyppi vuosimallia 1969 oli nimeltään "Aatami ja Eeva", sillä varsi painui kairan sisään ja täten kaira saatiin pieneen tilaan kuljetuksen helpottamiseksi.
Hintaa kairalla oli 20-35 markkaa lisävarusteista riippuen. Kairojen lisäksi Oikki kaupitteli vangin lukkoja, mitä ne sitten lienevätkin?
Lähteet: Luumäen Lehti. Luumäen Fotokerho, Paavo Naumanen, Luumäen Historia, Rakas on meille tämä pitäjä, Tuija Nyberg, Vihtori Mänttäri