Touran takomo ja korjauspaja

Kouvolan opiskelujen jälkeen Oikki aloitti työelämänsä Taavetissa. Ensimmäinen työpaikka oli moottorinkäyttäjänä Manu Punkkisen 'sähkölaitoksella' viralliselta nimeltään Taavetin Mylly ja Saha, myöhemmin paikka tunnettiin Idmanin myllynä ja sahana. Paikka oli heti Turhuuden torin vieressä Myyrän mutkassa. Tämän jälkeen olivat vuorossa työpaikat ensin isä-Tuomaksen pajalla Halmeen paikalla ja sitten Mettälä & Kivelän Taavetin Konepajassa, missä Oiva teki hommia laidasta laitaan. Tältä ajalta on peräisin tohtori-nimitys. Oikkia kun tavattiin kutsua aina autoja 'tohtoroimaan', käsistään kun kätevä hän tunnetusti oli.
Toinenkin tarina Oikin tohtoritittelistä on: Oikkihan oli nestemäiseen ruokavalioon taipuvainen ja hänellä oli hyvä tietämys siitä, mistä päin pitäjää kulloinkin janoisille nesteitä oli saatavilla. Janojuomien saatavuutta ja 'osoitetta' oli siis niitä tarvitsevilla tapana mennä kysymään Oikilta. Oikki kirjoitti sen aina paperille. Se oli siis tohtori Touran reseptilappu :).

Talvisodan alkaessa puolustusvoimien pesti vei Oikin sorvariksi Tikkakoskelle, missä Puolustusvoimat valmistivat aseita ja ammuksia. Jatkosodassa Oikki toimi autonkuljettajana ja autonasentajana useissa eri joukko-osastoissa.

Sodan jälkeen Oikki oli töissä Kouvolassa Mettälän Konepajalla. Siellä Oikki hankki ensimmäiset autonsakin, ensin käytetyn Ford Eiffelin vuonna 1936 ja tämän jälkeen nestejarruilla varustetun uuden Taunuksen. Jonkun vuoden kuluttua Oikki perusti Taavettiin oman pajan Pajatielle entiseen tuttuun paikkaan.

Avioliittoon Oikki meni kummitätini Oilin kanssa vuonna 1948. Nuoripari asusti Pekkolan talon yläkerrassa Ankkalammen lähistöllä. Savitaipaleelta kotoisin olevan näyttävän daamin, 'Välijoen missin', kanssa kesti onnea kahdeksan vuotta. Oili muutti eron jälkeen Helsinkiin ja sieltä myöhemmin Tukholmaan. Oili ehti olla aviossa ja jäädä leskeksi Helsingin ja Tukholman aikana vielä kolme kertaa ennen omaa poismenoaan. Paavo Naumasen mukaan Oikki ja Oiliska, kuten häntä kutsuimme, olivat näyttävä pariskunta kävellessään Taavetin raitilla. Pitkiä olivat molemmat ja tyylikkäästi aina pukeutuivat.

Häissä eräs vieraista, pilkeyhtiön johtaja, hyppäsi pöydälle ja sanoi, että nyt Toura menettää "tohtorin" arvonsa. Olkoon hän tästä lähtien "professori". Uusi arvonimi ei kuitenkaan vakiintunut, vaan "tohtorina" Toura tunnettiin elämänsä loppuun asti. 

Pajayrityksen pito ei ollut mitenkään menestyksekästä. Oikki eli elämäänsä hämyisen pajan tiloissa. Sellaisena, hiukan pelottavanakin Oikin pajan muistan, kun siellä isän kanssa kävin joskus. Sorvia ja hitsauslaitteita ei siellä enää ollut. Kesäisin Oikki tienasi elantonsa luumäkeläisten polkupyöriä korjaillen ja vanhoja kunnostellen ja myyden. Talvisaikaan Oikin hengenpitimenä olivat oman tuotekehityksen tuotokset, jääkairat.