Tila luumäkeläisille omistajille vuonna 1932

Marttilan kylän tilan jako kahteen osaa. Violetti alue (A) Argillanderin maita 356 ha. (B) ja (C) Venäläisen maita 307 ha. Alkuperäinen kuva Mikko Korhosen kirjasta.
Marttilan kylän tilan jako kahteen osaa. Violetti alue (A) Argillanderin maita 356 ha. (B) ja (C) Venäläisen maita 307 ha. Alkuperäinen kuva Mikko Korhosen kirjasta.

Entinen Venäjän armeijan everstiluutnantti Fredrik Wilhelm Beckman osti Venäjän valtiolta linnoituksen maa-alueen vuonna 1830 entisen sahankirjuri Petter/Petrus Argillanderin ja Fredrik/Rietu Antinpojan Venäläisen toimeksiannosta. Beckman oli Petter Argillanderin eno. Tilan pinta-ala oli tuolloin 663 ha. Linnoituksen maista ja kestikievarin rakennuksista Argillander ja Venäläinen maksoivat 3555 ruplaa.

Vuonna 1832 tila jaetaan kahteen osaan ostajien Petrus Argillanderin (356 ha) ja Rietu Venäläisen (307 ha) kesken. 

(Lähde: Mikko Korhosen kirja)

Kun Taavetin linnoitus perustettiin vuonna 1773 Katariina II:n päätöksellä, sitä varten lunastettiin kuusitoistakulmion muotoinen maa-alue, Idässä se rajoittui Marttilan vanhaan rajaan, etelässä Uittonniittyyn ja Lavin riihipeltoon, lännessä se kulki Vanhasta ojasta Ruisahoon ja pohjoisessa alue rajoittui Sainmaahan ja Isosaarenmaahan. Tämä alue muodosti Marttilan kylän.

Linnoitukselle joutui luovuttamaan maata kaikkiaan kahdeksan maanomistajaa Marttilan, Kähölän, Heimalan ja Himottulan kylistä. Kalle Huhtiniemi, Sakari Pakari ja Himottulan Matti joutuivat luovuttamaan kaiken maansa. Itse linnoitus rakennettiin keskelle tätä halkaisijaltaan noin kolmen kilometrin laajuista aluetta. Marttilan kylän itäiset osat kuuluivat Rusalan tilan maihin. Niillä alueilla oli runsaasti toimintaa linnoituksen aikoihin.

Argillanderit tilalla 1800-luvun keskivaiheilla

Petrus/Peter Argillanderin (s.1804 Luumäellä, k.1843 Luumäellä) ja vaimonsa Agatha Johansdottirin (s.1805 Ruokolahdella, k.1867 Pietarissa) neljä lasta elivät jokainen lyhyet elämänsä Taavetissa: Alexandra Emilia (s.1829 k.1837 - 8v), Vilhelmiina (s.1831 k.1831), Johan Ferdinand (s.1832 k.1840 – 8v) ja Aleksander (s.1835 k.1837 – 2v). 

Petrus Argillander kuoli vuonna 1843 38-vuotiaana ja hänen vaimonsa vuonna 1867 62-vuoriaana. Koska perheen lapset kuolivat nuorina ennen vanhempiensa kuolemaa, siirtyi tila Petruksen kahden elossa olevan sisaren omistukseen ja tila jaettiin heidän kesken.

Sisar Kustaava Argillander (s.1810 k.1864) ja hänen miehensä Heikki Juhani Matiaksen poika Dahlberg (s.1801 k.1879 ) omistivat myöhemmin Rusalaksi nimetyn tilan, minkä koko silloin oli 187 ha. Kustaavan mies Heikki Dahlberg tuli Haminasta, missä hän toimi kestikievarinpitäjänä ja kauppiaana.

Sisarpuoli Anna Lovisa Argillander (s.1825) ja hänen miehensä Antti Linsen omistivat Marttilassa toisen tilan, mikä oli 155 ha:n laajuinen.

Kustaavan ja Heikin tytär Amanda Serafia (s.1845 k.1893) Dahlberg, äitinsä suvun puolelta Argillandereita, meni naimisiin 29-vuotiaana 35-vuotiaan kauppias Matti Vilhelmiinanpoika Lensun (s.1839 k.1894) kanssa vuonna 1874. Dahlberg myi nyt tilansa vävylleen Matti Lensulle.

Maaseutukirjeenvaihtaja Jusu kirjoitti sanomalehdessä UUSI SUOMETAR 19.10.1872 NO 125 Taavetin kaupungista mm. seuraavaa:

Savon ukoille, jotta tietävät mimmoinen kaupunki Taavetti on kokonsa, väkilukunsa ja liikkeensä (liikkeiden) puolesta, ja mitä jalompia rakennuksia täältä löytyy. Rivien välistä voi aistia aitoa kotiseuturakkautta.
"Taavetin kaupungissa on 4 taloa, 2 torppaa ja rautatien pysäyspaikka. (Rata avattu 1870) Jäljellä on Taavetin vanhat varustusvallit, jotka seisovat aivan tyhjäntoimittajina. Metsä seisoo kuin vahva varustusväki vallien päällä. Kauppapuoteja on yksi entinen ja toinen valmistumassa. Väkiluku on ainoastaan 70-80 henkeä. Yhdessä edellä mainituista taloista on kansakoulu, joka ehkä suurella vaivalla ja neuvottelemisen paljoudella on toimeen saatu, ensimmäistä vuottaan vaikuttamassa. Tämä kansakoulu poikia varten avattiin syyskuun 3. p:nä, jossa tilaisuudessa oli joksikin suuri ihmisjoukko - luultavasti noin 10 henkeä - paitsi koulun johtokunnan jäseniä ja kouluun sisäänkirjoittavia oppilaita". (Lähde: Luumäen Historia)