Taavetin Pilketehdas
Paavo Naumasen haastattelumuistiosta 15.4.2004 muotoiltua tarinaa.
Taustatietoa pilkkeen käytöstä
Wikipedian kertomaa:
Toisen maailmansodan aikana Eurooppa kärsi bensiinipulasta. Oli kehitettävä
uusia polttoaineratkaisuja, niitä olivat puukaasu laitteet autoihin ja niihin
polttoaineeksi tuotettava puupilke.
Välirauhan aikana vuonna 1940 Suomessa valmistettiin yli kahtakymmentä erimerkkistä puukaasulaitteistoa. Puuhiilen ja pilkkeiden valmistukseen käytettiin Suomessa vuosina 1940–1944 noin 7,8 miljoonaa kuutiometriä halkoja, mikä vastasi 12 prosenttia markkinoille toimitetun raakapuun kokonaismäärästä Vuoteen 1947 mennessä puukaasutinlaitteet oli Suomessa asennettu 22 123 kuorma-, linja- ja seka-autoon, 3 874 henkilöautoon, 3 931 traktoriin, 374 moottoriveneeseen ja 170 muuhun käyttökohteeseen. Siis noin 30 500 moottoria kävi puupilkkeellä.
Säännöstelyn aikaa kuvasi, että puukaasuttimen asentaminen yksityiskäyttöön rekisteröityyn tai rekisteröitävään henkilöautoon oli sallittua vain kauppa- ja teollisuusministeriön kulloinkin erikseen antamalla luvalla. Kaikkien puukaasuttimia myyvien liikkeiden oli pidettävä luetteloa myymistään kaasuttimista.
Sotien
aikaisen säännöstelyn nojalla nestemäiset polttoaineet oli varattu
puolustusvoimille ja muuhun sodankäynnin kannalta välttämättömään käyttöön.
Tähän kuului myös tasavallan presidentin virka-auto. Presidentti Risto Ryti halusi
kuitenkin osallistua yhteisiin sotaponnistuksiin ja hänen aloitteestaan
presidentin Cadillaciin asennettiin häkäpönttö vuonna 1943. Kun presidentin
autonkuljettajien mielestä häkäpönttöauton käyttö oli vaivalloista,
Cadillacissa oli kaksi kaasupoljinta, joista toinen käytti häkäpönttöä ja
toinen bensiinikaasutinta – nykyään näitä autoja sanotaan hybrideiksi 😊.
Pilketuotanto Taavetissa
Valtion yritys VAPO (Valtion Polttoainetoimisto) perusti Pilketehtaan Taavetintien varteen sen länsipuolelle lähelle Tainantien risteystä vuonna 1940. Tehtaan tarvitsemat rakennukset ja tilat rakennettiin ennen varsinaisen toiminnan alkua. Tehdasta pyöritettiin vielä sodan jälkeen muutaman vuoden ajan.
VAPOa edusti Taavetissa Lauri Ruoho, joka huolehti puun hankinnasta. Taavetin tehdasta johti Ivar Lehto.
Työtä tehtaalla tehtiin seitsemän päivää viikossa, kolmessa vuorossa 47 työntekijän voimin. Ammattinimikkeitä olivat mm. sahuri, sahurin apulainen, lämmittäjä, viilari, teroittaja ja pussittaja.
Tuntipalkka oli sata silloista markkaa. Palkka maksettiin jokaisen työkirjan mukaan.
Työ oli nokista, eikä kuulo- tai silmäsuojaimia siihen aikaan käytetty, rukkasia ehkä sentään silloin tällöin. Tarina kertoo, että vain yhdellä peukalon menestyksellä selvittiin.
Pilketuotannon prosessista
Puutavaraa ostettiin tuotantoon yksityisiltä 1 m:n koivuhalkoina ja vähän leppäpuutakin otettiin vastaan. Puun kuljetuksista huolehti Väinö Mentula.
Tuotantokoneita olivat sirkkeli, elevaattori ja puhallin. Kiskoilla kulkevaan kuljetuskärryyn mahtui 3 kuutiometriä puuta. Neljästä 'tuutista' tuli valmista tavaraa paperisäkkeihin, jotka suljettiin rautalangalla.
Kuivausuunin lämpötila oli 200 C. Kipinävalvonta oli välttämätöntä, koska tulen ja kuivatettavien pilkkeiden välillä oli ainoastaan 1 metri tilaa. Osa halkojen sahauksesta tulevasta sahanpurusta poltettiin uunissa.
Tehtaassa tarvittava sähkövoima ostettiin Imatran Sähköltä. Sähkökatkoksia ei noihin aikoihin ollut.
'Transportti' vahti puun kuljetuksen sahahuoneesta uuniin ja sen, että uuni ei täyty ja levitti puutavaran uunissa. Siinä oli jollakin joskus ollut tukehtuminen lähellä, kun oli uunissa levitystyössä. Kerran syttyi tulipalo. Tehtaan toimisto paloi poroksi.
Pilketoimituksia yksityisille ei tehty. Tuotanto vietiin Viipuriin menevään varastovaunuun rautatieasemalle.
Pilketehtaan henkilökuntaa. Kuvat Luumäen Fotokerho Paavo Naumanen.
Paavon kanssa taas muisteloita tallentamassa 26.6.2023.
Otteita Gronikasta Taavetin Pilketehtaan pikkujouluun 5. joulukuuta 1946
Aloitamme kronikkamme ensin tehtaan johtajasta, joka toimii tyynehenä, vallan vakaana kävelee. Ja jos joskus mustuu mieli, säikäyttää verta, silloin jos ei sekään sitten auta, tuumii Ivar itseksensä: "olis työtä kirvehellä".
Kepa rouva toimistossa papereitten kanssa puljaa. Iltaisin käy Joukolassa etsimässä omaa kultaa. Pitkä mies se olla täytyy, joka Kepan rouvan hurmaa. Varo vaan, ettei tämä sua puremalla surmaa.
Karvanen se miehekkäästi tietää asiat noi oivat. Naisista jos puhe tulee, Karvanen jos asian kuulee, sanoo olevansa vissi, asioiden spesialisti.
Montonen se hiljaisena tekee työtä tarkallensa. Tytöt eivät oikein tunne käyvän hänen varrellansa. Hän on vakava ja vissi, taitaa olla pessimisti.
Aapolla se ompi huoli, keväällä kun eukko kuoli. Iltapuoli päälle pakkaa, kun ei löydy omaa akkaa. Tyttöjä kun kosia koitti, rukkaset hän sitä voitti.
Hörkön Hilma rivakka ja äksy on kuin tuli, vaikka joskus kiukustuu, niin hyväks heti suli. Maasta peni ponnistaa, se lause pitää paikan, sillä Hilma rouva tekee rapsiasti kaiken.
Tanakasti tannertansa astuu neitsyt Emma. Huokaileepi haikeasti monen monet kerrat. Kun ei kuulu omaa kultaa, vaikka kuinka uottaa. Eipä enää varmasti voi pajan konniin luottaa.
Hölsän Anna sulhasistansa pitää hyvää huolta. Niit on kaksi, Toinen täältä sekä toinen tuolta. Toinen ompi suutari ja niin on myöskin toinen, vaikka tällä toisella on nimi vaan semmoinen.
Tehtaan naiset kesällä ne näki kerran unta,että Heta Nikusella oli musta kulta. Liekkö tuossa unessa ollut mitään perää, sitä kun niin moni aina kesken unta herää.
Alma tyttö ylitöistä ompa vallan tarkka, Minuutin jos yli menee, vaatii siitä markat. Alma Kotkas ollessansa tietämähän ehti. Joka päivä saapuu hälle Eteenpäin tuo lehti.
Olga tytöstäkin tuli pistettyä vähän tätähän. Hän on iloinen ja reilu ahkerana aina heiluu. Esko poika häntä jahtaa, mut ei taida mitään mahtaa. Olgalla on kulta toinen, sit en sano minkamoinen.
Husun Aili pystypäissä tietänsä vain kulkee. jos ei mikä mieliks käy, niin tiukasti suunsa sulkee. Mutta jos asiat taas puhumista vatii, kyllä Aili dokumentit selviks siloin laatii.
Lämmittäjä Anna tyttö sukunimeen suuttui. Naimisiin Hän hiljan meni, ettà mimi muuttui. Naimisiin kun Anna meni elämäkin muuttui. Mulla kirkas punavari poskiltaan nyt puuttui.
Martta tyttö punaposki sukkelana määrää. Katsoo ettei mikään asia menis väärään. Koitettu on toimittaa Tero poikaa hälle. Martta kylmästi vaan vastaa, ei se sovi hälle.
Viel on naisist viimeisenä, nuorin Junton neiti. Hän ei paljon puhele, ei poikain kanssa leiki. Hymyilee vaan hiljaksensa. Tuumailee kai varmaan, vielä minä Heimalasta saan sen oman armaan.
Jääskeläinen hopallansa ajeleepi autollansa, hoppa kilkattamaan puuttuu, nenä Aarnen mustaks muuttuu.
Hyyrynen tuo Unto poika, hyvin leiviskänsä hoitaa. Kyllähän se myöntää täytyy, kun on neljä pulskaa poikaa.
Hermunen tuo railakka kuski, ajaa autoa vimmatusti, innostui hän sitikalla uunin siirtoon paikaltansa.
Huuhko Tauno hiljaisena tekee työtä käskettyä, vääntää sätkän, pilkkeet kantaa, Koskiselle tulta antaa.
Koskinen se rynnistävi, kovasti hän yrittävi, joskus kyytittävän ottaa, varoen pienen hältä noppaa. Lisä rikkana on linnan, oman kodin ostohinnan.
Vanhala se varmasti kesän tulon tietää. Vitsit kertoo mehevät jos kenen korvat sietää.
Mitä tästä seuranneet, Sit ei voi tarkoin tietää. Mahtaneeko selkänahka sitä kaikkee sietää. Mutta jospa joku tästä tekeleesta suuttuu, siltä varmaan nupistansa joku ruuvi puuttuu.
Lähteet: Paavo Naumanen, Luumäen Fotokerho, Wikipedia