Taavetin Osuuskassa 1914-1970
Pääasiallisin lähde teksteille on Anna Stiina Henttisen
LUUMÄEN OSUUSPANKKI 100 VUOTTA. 1914–2014. Edita 2014. Pankin toiminnan
myötä- ja vastamäet on seikkaperäisesti kerrottu tässä historiikkikirjassa.
Myös Luumäen Lehdet 1963–1969 ja Kansalliskirjaston Digiarkisto ovat olleet tausta-aineistona. Itse keskityn tässä kuvailemaan, pienillä taustaselityksillä, pankin toimipaikkoja ja pankkihenkilökuntaa 70-luvulle asti. Tuija Nyberg.
"Ei liene pankkisalaisuuden väärinkäyttämistä, jos 50 vuoden kuluttua mainitaan, että laina n:o 1 myönnettiin Tuomas Laville Okkolasta, määrältään 200 markkaa 'Pienniityn' uudisviljelykseen saattamiseen. Vuoden 1914 aikana myönnettiin 12 lainaa, joista pienin oli 100 markkaa ja suurin 500 markkaa".
"Vuoden 1914 toimintakertomus päättyi seuraavasti: "Yhdessä tuumin, kyntömiesten hartiavoimin, rynnistäköön kukin kassamme jäsen sen sekä itsensä hyväksi. Keskinäinen luottamus, oikea osuustoimintahenki, olkoon tässä rynnistyksessä tunnuslauseenamme."
(Luumäen Lehti 1964)
Osuuskassojen alku
Alussa
osuuskassoista pyrittiin saamaan pieniä vain yhden kylän tai kyläkunnan
kassoja. Kuntakohtaisia osuuskassoja ei suosittu. Osuuskassoja oli tarkoitus
perustaa useampi kuntaa kohti. Ajatuksena oli, että suppeassa piirissä jäsenet
tuntevat toisensa ja valvovat toisiaan. Kassojen vastuullisten hoitomiesten oli
tunnettava sekä jäsenehdokkaat että jäsenet. Osuuskassan jäsenyys edellytti
huolellisuutta ja siveellistä elämää. Osuuskassan luottokelpoisuutta lisäsi,
jos jäsenet olivat raittiusmiehiä
Taavetin Osuuskassan alkuaskeleet maaseudun rahaolojen tervehdyttämiseksi
Ennen
Osuuskassaa Taavetissa oli yksi pankki Luumäen Säästöpankki. Taavetin
Osuuskassan syntysanat lausuttiin Jukolassa 18.1.1914 pidetyssä maamiesseuran
kokouksessa, johon osallistui 40–60 henkeä. Keskustelun jälkeen päätettiin
perustaa Taavetin Osuuskassa-niminen osuuskunta, johon heti tilaisuudessa liittyi
20 jäsentä. Perustajajäseniä olivat Ville Hirvikallio, Antti Karhu, Aatu Taina, Rietu Henttu, Niilo Rusanen, Matti
Kylliäinen, Ville Taina (Uusitupa), Vilppo Punkkinen, Ville Karhu, Manu
Punkkinen, Taavetti Taina, Aatu Punkkinen, Antti Kuusikko, Vilho Taina
(Mäkelä), Matti Heimala, Liisa Taina, Tuomas Lavi, Elias Kurvi, Mikko Heimala
ja Taavetti Puranen.
Edellisen vuoden syyskuussa oli perustettu Valkolankulman Osuuskassa ja
Luumäen Kivijärven Osuuskassa. Luumäellä oli nyt kolme "maataviljelevän
rahvaan" osuustoiminnallista luottolaitosta. Myöhemmin nämä kolme kassaa
yhdistyivät Taavetin Osuuskassaksi.
Luumäen Lehti 1964:
"Ei liene pankkisalaisuuden väärinkäyttämistä, jos 50 vuoden kuluttua mainitaan, että laina n:o 1 myönnettiin Tuomas Laville Okkolasta, määrältään 200 markkaa 'Pienniityn' uudisviljelykseen saattamiseen. Vuoden 1914 aikana myönnettiin 12 lainaa, joista pienin oli 100 markkaa ja suurin 500 markkaa".
Vuoden
1914 toimintakertomus päättyi seuraavasti: "Yhdessä tuumin, kyntömiesten
hartiavoimin, rynnistäköön kukin kassamme jäsen sen sekä itsensä hyväksi.
Keskinäinen luottamus, oikea osuustoimintahenki, olkoon tässä rynnistyksessä
tunnuslauseenamme."
Taavetin Osuuskassan kirjanpitäjäksi eli osuuskassan hoitajaksi valittiin 31-vuotias maanviljelijä Niilo Rusanen (s. 1883). Hän oli käynyt Kotkan kauppakoulun ja toiminut liikealalla Kotkassa vuoteen 1905 asti. Perittyään talon Taavetissa Rusanen oli ryhtynyt kokopäiväiseksi maanviljelijäksi. Osuuskassojen tarkastajilla oli hänestä pelkästään hyvää sanottavaa: mies oli harjaantunut, luotettava ja raitis, viljeli hyvin omaa tilaansa ja oli hankkinut erittäin vakaan taloudellisen aseman. Rusanen toimi kirjurina myös maamiesseurassa.
Uuden osuuskassan tarkoituksena oli
harjoittaa lainanantoa ja säästökassaliikettä sekä yhteisosto- ja
myyntiliikettä Luumäen pitäjässä. Kassan piiriin kuului noin 180 taloa ja 20
torppaa. Talouksia, jotka saattoivat tulla kysymykseen kassan asiakkaina, oli
noin kolme sataa. Jokainen Osuuskassan jäsen maksoi sadan markan suuruisen
osuusmaksun, ja kuten osuuskassatoiminnan periaatteisiin kuului, kassan jäsenet
vastasivat osuuskunnan sitoumuksista rajattomasti, yhteisesti ja koko
omaisuudellaan,
Sisällissota koetteli Osuuskassaakin
Taavetin Osuuskassan toiminta oli juuttua lähtökuoppiinsa ja sen lakkauttamistakin harkittiin. Sisällissota talvella ja keväällä 1918 oli antaa kassalle lopullisen armoniskun.
Niilo Rusanen hoiti kassaa edelleen. Kirjanpitäjät eli osuuskassan hoitajat eivät saaneet mitään palkkaa työstään. Syksyllä 1917 palkka-asia otettiin esiin. Niilo Rusanen ei kuitenkaan ehtinyt nauttia palkasta, sillä traagisena keväänä 1918 Rusanen joutui punakaartilaisten uhriksi. Hänet surmattiin Kouvolassa.
Vallankumouksen alettua koko pitäjä oli päätynyt
punaisten valtaan. Näin asiasta kerrotaan tarkastus- kertomuksessa syyskuussa 1918.
Kassan hoito
Rahat olivat Rusasen takana. Osuuskassan rahat ja kirjanpitäjän rahat olivat samassa "pussissa". Kirjanpitäjä jopa välillä lainasi omaa rahaansa Osuuskassalle.
Jäsenistö asioi Taavetti Punkkisen talossa olevassa nk. "konttorissa" Taavetissa. Tilaisuus asioimiseen avautui kerran kuussa. Lainan sai, mikäli kassassa oli varoja ja mikäli hakijalla oli kaksi takaajaa. Taavetin Osuuskassan kaikki rahankannot ja ulosmaksut päätettiin toimittaa hallituksen kokousten yhteydessä.
Taavetin Osuuskassan hallitus sai Keskuslainarahastolta anomansa 10 000 markan luoton ja alkoi jakaa sitä edelleen lainoina kassan jäsenille. Syksyn aikana osuuskassa ehti myöntää jäsenilleen kymmenen lainaa, joista pienin oli sata markkaa ja suurin 500 markkaa, yhteensä 2 230 markkaa. Mutta vielä vuoden 1915 lopulla rahasta oli puolet jäljellä!
Osuuskassan rahalipas annettiin puheenjohtajan huostaan, mutta avaimen piti kirjanpitäjä. Kun osuuskassatarkastaja myöhemmin vaati tarkempaa kassavarojen säilyttämistä, hallitus päätti teettää seppä Tuomas Touralla rahalippaan.
Sisällissodan kapinatohinoissa rahalipas ja siinä
mahdollisesti olleet rahat hävisivät, eikä niitä löydetty. Kirjanpitäjä Rusasen
talo oli pitkään ollut punaisten majapaikkana.
Toimiston paikan siirtämisen kirkolle toivottiin vilkastuttavan toimintaa
Maailmansodan vuosina
toiminta oli hiljaista. Kassa oli siis avoinna Taavetti Punkkisen
talossa Taavetissa kerran kuukaudessa. Vuonna 1919 harkittiin toiminnan
lopettamistakin. Osuuskassan toiminta kuitenkin jatkui ja sen toimisto
päätettiin siirtää kirkolle, koska sen toiminta Taavetissa oli laimeaa.
Kirkolla osuuskassan toimistoa pidettiin Antti Nurkan talossa 26 vuotta
vuoteen 1946 asti.
Niilo Rusasen jälkeen saatiin opettaja Erkki Neulanen tilapäisesti
lyhyeksi ajaksi hoitamaan kassaa. Seuraavat kirjanpitäjät/kassanhoitajat
olivat Antti Kuusikko 1919–1920 ja Väinö Lehtolainen 1921–1922.
Maanviljelijä Emil Kiuru oli kirjanpitäjänä pitempään 1923–1928.
Hänelle maksettiin jo palkkaakin monta sataa markkaa. Kiuru erosi osuuskassanhoitajan toimesta tultuaan valituksi
kunnankirjuriksi. Seuraava kassanhoitaja oli Ville Hirvikallio 1929–1944. Jalmari Pesu hoiti virkaa vuoden 1945.
Kesti 26 vuotta huomata, että Taavetin Osuuskassa sijaitsikin väärässä paikassa
Luumäen liiketoiminta ja ihmisten elämä alkoi keskittyä Taavettiin. Siellä oli Taavetin Höyrymylly ja Saha, Suomen Harja- ja Sivellintehdas, Viisaan Tiilitehdas, lukuisia erilaisia kauppapuoteja, limonaditehdas ja paljon käsityöteollisuutta ja palveluja – partureita, vaattureita, suutareita ja valokuvaajia. Uusi aika saapui Taavettiin, kun Manu Punkkisen Taavetin mylly ja sähkölaitos ja sen raakaöljymoottorin pyörittämä aggregaatti alkoi tuottaa kylälle sähköä. Syksyllä 1926 aloitettiin vetämään sähköjohtoja Taavetin alueille. Osuuskassojen jäsenet anoivat yhä enemmän luottoa paitsi yritysten myös kotien ja maatilojen sähköistämistöihin ja sähköllä käyvien koneiden ja laitteiden hankkimiseen. Lama-aikana vuonna 1930 pitäjään perustettiin sähköyhtiö, ja kerrotaan, että sen perustamiskokoukseen saapui yhtenä isäntänä muiden joukossa itse Ukko-Pekka Svinhufvudkin.
Näin eleltiin Taavetissa. Mutta Taavetin Osuuskassapa
ei toiminut Taavetissa vaan kauempana kirkolla.
Muutto Taavettiin
Keskuslainarahasto hätisteli kassaa kirkolta Taavettiin ja yksiin Kivijärven kassan kanssa. Näin aukeaisi mahdollisuus järjestää Osuuskassan johto ammattimaiselle pohjalle ja toimistoon päivittäiset aukioloajat.
Toimisto siirrettiinkin sitten vuonna 1946 takaisin kauppias Timoselta vuokrattuun pieneen kamariin Taavetin rautatieristeyksen lähellä olevassa isossa kauppa- ja 2-kerrostalossa. Pankki oli nyt auki kolmena päivänä viikossa, tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin. Kassan otto- ja antolainausrajat osoittautuivat heti liian alhaisiksi. Niitä piti korottaa.
Luumäellä oli vuonna 1946 asukkaita yli 7200 henkeä ja Taavetissa heistä asui yli 4000.
Tavarasta ja tarvikkeista oli huutava pula, mutta rahasta ei. Osuuskassan talletustoiminta vilkastui huomattavasti, minkä seurauksena Taavetin Osuuskassalla oli vuonna 1946 jo yli 700 säästötiliä, näistä nelisenkymmentä yhteisöjen. Seurakunnan rahat olivat positiivinen käänne osuuskassan talletustoiminnassa.
Varsinaisen työn kassassa teki apulainen Kaarina Latva johtaja Einar Salmen (johtajana 1946–1952) vastuulla. Nyt oli ohjelmassa saada toiset pienet kassat yhtymään ja näin kehitettyä liikettä kannattavaksi jokapäiväiseksi liikkeeksi. Luumäen Osuuskassa ja Luumäen Kivijärven Osuuskassa liittyivätkin Taavetin Osuuskassaan vuoden 1947 alusta lukien. Uuden suuremman Osuuskassan hallitukseen valittiin Luumäen Osuuskassasta Taavi Siiropää, Luumäen Kivijärven Osuuskassasta Eemil Salmi ja Taavetin Osuuskassasta Antti Nurkka, Taneli Hermunen ja Toivo Taina. Valkolankulman asioimisto lakkautettiin samana vuonna, kun katsottiin, ettei sen pitäminen enää vastannut tarkoitustaan.
Vuonna
1948 johtajan Einar Salmen lisäksi hallituksen varsinaisina jäseninä olivat
Taavi Siiropää, Taavi Laapas, Toivo Taina ja Anton Nyberg sekä
varajäseninä Kaarlo Vihtonen ja Reino Hermunen.
Uusi oma talo ja toimisto
Taavetin Osuuskassassa oltiin optimistisia ja lähdettiin päättäväisesti kehittymään. Kassa teki vuonna 1948 kaupat Heikinheimon talosta Kauppakadulla. Siihen se tarvitsi miljoonan markan luoton. Hallitus iloitsi, että asiat voitaisiin viimein järjestää kuntoon, kun oli niin vaikea pienessä huoneessa aikaisemmin työskennellä.
Osuuskassa toimi tässä talossa vuoteen 1952 asti.
Pankin liiketilojen lisäksi talossa oli kaksi asuinhuoneistoa.
Kansakoulunopettajien ja kanttorien aika pankinjohtajina Suomen maaseuduilla läheni loppuaan. Osuuskassanjohtajat alkoivat näihin aikoihin kaikkialla Suomessa työskennellä päätoimisesti, ammattijohtajina. Alalle tuli paljon uusia, nuoria, kunnianhimoisia kassanjohtajia, jotka suhtautuivat tehtäväänsä ennakkoluulottomasti ja loppumattomalla tarmolla. Uudet johtajat olivat mielestään jo enemmän pankinjohtajia kuin jotain maataloudellisia järjestöjohtajia. Vanhojen rahalaitosten vähättelevä asenne osuuskassamiehiä kohtaan vain lisäsi taistelumieltä heissä.
Vuonna 1952 Osuuskassa osti kauppias Timosen ison kerrostalon rautatieristeyksen läheltä.
Pankkihan oli toiminut tämän talon pienessä kamarissa aikaisemmmin vuosina 1946-48. Timosen taloksi aikaisemmin kutsuttu talo muuttui pikkuhiljaa taavettilaisten puheessa Osuuskassan taloksi
Erkki Vahlsten 1952–1957 -
viisi toimitusjohtajavuotta
Vuonna 1952 muutettiin siis uuteen rakennukseen ja samana vuonna marraskuussa aloitti uusi tehtävään valittu kirjanpitäjä, Miehikkälän Osuuskassan toimitusjohtaja Erkki Vahlsten, Kassanhoitajana toimi edelleen Kaarina Latva.
Taavetin Osuuskassalle valittiin hallintoneuvosto vuonna 1953. Samalla kirjanpitäjä Erkki Vahlsten nimitettiin Osuuskassan toimitusjohtajaksi. Hallintoneuvoston puheenjohtajaksi tuli maatalousneuvoja, maatalousteknikko Einari Naakka, Luumäen kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Heti aluksi hallintoneuvosto päätti alkaa seurata, että osuuskassan asioita hoidettiin sääntöjen ja osuuskassan edun mukaisesti.
Osuuskassan johtajan oli hyvä luoda yhteiskuntasuhteita ja rakentaa verkostoja. Vahlstenistakin tuli heti luumäkeläinen vaikuttaja. Kassanjohtajan ominaisuudessa hän toimi mm. Luumäen Pojat ry:n ja Luumäen Reservialiupseerikerhon rahastonhoitajana. Lisäksi hän oli asiamiehenä Suomen Maalaisten keskinäisessä vakuutusyhdistyksessä, Kymenlaakson Palovakuutusyhdistyksessä, Kymenlaakson Eläinvakuutusyhdistyksessä ja Yhtyneissä Kuvalehdissä. Vahlsten sai osuuskassan hallitukselta luvan hoitaa myös Kouvolan Sanomien sivukonttoria.
Pankin toiminnasta, pankinjohtajan
edesottamuksista ja myötä ja vastoinkäymisistä on kerrottu perinpohjaisesti
historiikkikirjassa: Henttinen
LUUMÄEN OSUUSPANKKI 100 VUOTTA 1914–2014, Maaliskuussa 1957 Osuuskassan hallintoneuvosto valitsi uuden johtajan.
Kun Osuuskassan lopullisia tiloja alettiin kunnostaa, siirrettiin kassan toimisto aluksi eteläpuolen isoon liiketilaan ja entinen tila talon toisessa päässä kunnostettiin johtajan asunnoksi.
Isoja korjaustöitä tehtiin rakenteissa ja pintaremonttia sisätiloissa. Toimistoon hankittiin pankkitiski. Ostettiin käytettynä Utajärven Osuuskassalta, joka oli teettänyt sen tilaustyönä Pieksämäellä ja oli mallia "Suursavo", väriltään puun värinen ja lakattu (kts. yo kuva). Tiskissä oli paikka neljälle pankkityöntekijälle. Kassa oli keskellä. Kalustoa täydennettiin hankkimalla asiakaspuolelle tuoleja Tehokaluste Oy:ltä. Pihassa oli asiakkaiden parkkipaikka eli hevospuomi. Lopuksi vielä istutettiin orapihlaja-aitaa ja hankittiin lipputanko lippuineen.
Oli tehty niin paljon kalliiksi käynyttä remonttia, että Osuuskassan oli siirrettävä 40-vuotisjuhliaan kymmenellä vuodella eteenpäin. Pikkujouluja juhlittiin. Niistä ensimmäinen järjestettiin Taavetin Osuuskaupan kahvilassa 1956. Taavi Siiropäälle luovutettiin juhlassa ansiomerkki hänen pitkään jatkuneesta työstään osuuskassassa. Uutena hallituksen puheenjohtajana aloitti maanviljelijä Toivo Taina.
Ale Valkonen 1957–1977 – 20 vuotta toimitusjohtajana
Luumäellä alkoi väestökato vuodesta 1956 alkaen. Tällöin Luumäellä oli 8 102 asukasta, vuoden 1990 lopussa enää 5 659 asukasta. Etenkin nuoret ja naiset muuttivat Lappeenrantaan ja Helsinkiin. Maatilojen lukumäärä kääntyi laskuun 1960-luvulla maaltamuuton ja luopumisten johdosta. Monia talouksia lakkautettiin kokonaan, ja loput luopuivat kiihtyvällä vauhdilla karjanpidosta.
Osuuskassan hallintoneuvosto valitsi maaliskuussa 1957 kassan uudeksi johtajaksi maatalousteknikko Aleksander Valkosen. "Ale" Valkonen oli Viipurin maalaiskunnassa vuonna 1917 syntynyt maatalousneuvoja. Hän oli valmistunut Kurkijoen maamiesopistosta 1937 ja toiminut ennen talvisotaa Valkjärven maamiesseuran maatalousneuvojana. Sotavuodet kuluivat Itä-Hämeen maanviljelysseuran asutusneuvojana, Viipurin työvoimapiirin päällikkönä ja läänin maanviljelysseuran alueneuvojana. Sotien loputtua Valkonen siirtyi jälleen Itä-Hämeen maanviljelysseuran neuvojaksi ja lopulta asutustoiminnan johtajaksi. Kun toimi lakkautettiin, Valkonen tajusi halajavansa pankkialalle. Hän ehti toimia Heinolan Osuuskassan apulaisjohtajana vajaat kolme vuotta ennen kuin tuli valituksi haasteelliseen toimeen Taavettiin.
Osuuskauppojen ja osuuskassojen yhteistyö oli Luumäellä aina ollut sujuvaa. Kaupanhoitajan vaihtuessa 1950-luvulla Taavetin Osuuskassasta päätettiin heti ottaa yhteyttä uuteen. Yhteistyö laajeni. Kassa mm. hyväksyi Taavetin Osuuskaupan ehdotuksen, että osuuskaupan asiakkaille voitaisiin myöntää luottoa Osuuskaupan takauksella. Tätä lähdettiin kokeilemaan käytännössä.
Taavetin Osuuskassaa hoitivat Ale Valkonen,
Kaarina Latva, Raili Hovi, Saini Kontula, Marja-Liisa Pyötsiä ja Leena Kurki.
Toimitusjohtaja Valkonen muistetaan charmanttina herrasmiehenä, joka aina
töistä poistuessaan kumarsi työntekijöilleen toivottaen näille hyvää iltaa.
Latva oli rahakassanhoitaja ja muut naishenkilöt kirjanpitäjiä ja
virkailijoita.
1960-1970-luvun edistystä ja muutosten aikaa - Uusia toimitiloja valmistui
Taavetin Osuuskassan uusi päätoimitalo Virastotalossa valmistui vuonna 1965.
Osuuskassan hallintoneuvoston puheenjohtajana toimii agrologi Einar Naakka ja varapuheenjohtajana metsäteknikko Lauri Antikainen. Johtokuntaan kuuluvat maanviljelijät Eero Hermunen puheenjohtajana, Eino Hyyrynen varapuheenjohtajana sekä muina jäseninä Toivo E. Mankki, Brynolf Ylä-Outinen, Edvin Tynys, Arvo Unkilä ja osuuskassanjohtaja oli Ale Valkonen.
Uudessa Osuuskassassa oli varsinaisia kassatiloja 193 m², arkistotilaa 31 m² ja varatilaa, johon toistaiseksi sijoittui kauppaliike, 58 m². Liiketilaan kuuluivat myös kokoushuone, johtajan huone, kassaholvi, kirjanpitäjän tilat ja kahvio. Kalustotyöt teki Kouvolan Puutyö, huonekalut ja verhot hankittiin Askosta.
Taavetin Osuuskassan henkilökuntaan kuuluivat pankinjohtaja Ale Valkonen, kassanhoitaja Kaarina Latva ja virkailijaneidit Liisa Taina ja Riitta Taina sekä kirjanpitäjä Pekka Suoknuuti.
Vielä pieni yhteenveto Osuuskassan jäsenkehityksestä 1920-1964
- Vuoden 1920 lopussa oli kassassa jäseniä 121 ja talletustilejä 7 kpl.
- Vuonna 1921 tehtiin sääntöihin muutos, että talletuksia saataisiin ottaa vastaan muiltakin kuin jäseniltä.
- Helmikuun 25. päivänä 1923 on hallituksen pöytäkirjassa maininta ensimmäisestä ei-jäsenen talletuksesta, määrältään 1.000 ja vasta elokuussa saatiin toinen talletus 600 markkaa. Hidasta oli rahantulo silloin osuuskassaan.
- Vuonna 1930 oli osuuskassassa jäseniä 116, talletustilejä 75.
- Vuonna 1940 oli jäseniä 122 ja talletustilejä 168.
- Vuonna 1964 oli 600 jäsentä,
talletustilejä 3.700 ja talletuksia noin 300 miljoonaa vanhaa markkaa.
- Vuonna 1969 talletusten määrä ylitti viiden miljoonan markan rajan.
1970 Osuuskassoista tuli Osuuspankkeja.
Vuonna 1970 voimaan astuneen pankkilainsäädännön mukaisesti osuuskassat muuttuivat osuuspankeiksi. Poikkeuksena tästä olivat osuuskauppojen yhteydessä toimineet kassat
Metsätulojen osuus pitäjän kokonaistuloista pysytteli jatkuvasti lähes samana. Hyvistä metsävaroista johtuen paikkakunnan rahavirrat pysyivät melko runsaina, ja näistä varoista osuuskassakin - vuodesta 1970 osuuspankki keräsi mukavasti talletuksia. Metsänmyyjiä palveltiin monin eri tavoin: osuuspankki esimerkiksi myönsi 1970-luvulla metsänmyyntiennakkolainaa sellaisia metsäkauppakirjoja ja hankintasopimuksia vastaan, joissa maksupaikkana oli osuuspankki. Pankki oli itsekin metsänomistaja ja kirjoitti metsänhakkuusopimuksia Osuuskunta Metsäliiton kanssa.
Pankkien välinen kilpailu Taavetissa
Muutkin pankit pyrkivät osingolle. Kilpailu Luumäen metsämarkoista kiristyi yllättäen vuonna 1968, kun Pohjoismaiden Yhdyspankin (PYP) konttori tuli paikkakunnalle ja muutti jo samana kesänä uusiin tiloihin. Muutoin rahalaitokset eivät pelkästään kilpailleet vaan myös pyrkivät sopimaan erilaisista asioista. Taavetin Osuuskassakin rukkasi aukioloaikoja ja pankkitariffeja paikkakunnan pankkien yhteisen sopimuksen mukaisesti. Säästöpankki ehdotti yhteistyötä mm. "antolainauskorkojen järjestämisestä vertailukelpoisiksi." Osuuskassan johtokunta päätti "suositella yhteistoimintaa, mutta ei mennä aivan yksityiskohtaisiin selvittelyihin, ettei liikesalaisuuksia paljastuisi."
Säännöstelykauden pankit kilpailivat pääasiassa palvelullaan: konttoriverkollaan ja aukioloajoillaan. Jonkin verran myös talletuskorot juoksuttivat muutamia jaksavampia asiakkaita KOP:n ja osuuspankin välillä aina sen mukaan, kummasta sai muutaman kymmenyksen paremman koron. Vuoroin nämä varat vaihtoivat pankkia. Keväällä 1977 kunnanhallitus puuttui pankkikilpailuun ja kirjelmöi osuuspankille pankkien aukioloajoista. Osuuspankin johtokunnan käsityksen mukaan "pankkien johtajat saavat neuvotella asiasta." Samassa veneessä istuttiin. Kassa lähetti kukkakorinkin 50 vuotta täyttäneelle KOP:n Taavetin konttorille.
KIRJANPITÄJÄT/OSUUSKASSAN HOITAJAT TOIMITUSJOHTAJAT 1914 - 1977
Niilo Rusanen 1914-1918
Antti Kuusikko 1919-1920
Väinö Lehtolainen 1921-1922
Emil Kiuru 1923-1928
Ville Hirvikallio 1929-1944
Jalmari Pesu 1945
Einar Salmi 1946-1952
Erkki Vahlsten 1952-1957
Ale Valkonen 1957-1977
Talo täynnä elämää
Osuuskassa osti kauppias Timosen liiketalon vuonna 1952 ja sai uudet toimitilat. Osan huoneista jäi rouva Timosen käyttöön. Vihdoin pääsi Osuuskassa ahtaasta ja epäkäytännöllisestä pankkikonttorista parempiin tiloihin talon pohjoispäätyyn.
Timosen taloksi aikaisemmin kutsuttu talo muuttui pikkuhiljaa taavettilaisten puheessa Osuuskassan taloksi. Vielä tänäkin päivänä monet muistavat talon, siinä olleita liikkeitä ja sen asukkaita, joita ehti olla paljon ison talon asunnoissa parin vuosikymmenen aikana.
Nimismies pyysi saada vuokrata kassan talosta kanslian, poliisivartion ja putkan. Putka päätettiin sijoittaa kuitenkin navettarakennukseen, mihin se tila kunnostettiin asianmukaisella tavalla. Itse toimitalon yhteyteen putkaa ei haluttu. Myöhemmin vanha navetta muutettiin autotalleiksi, joita vuokrasivat mm. autoilijat Paavo Lilja ja Alpo Suur-Inkeroinen.
Talon eteläpäässä oleva kauppahuone, perällä oleva konttorihuone, käsivarasto, osa kellarista ja yksi ulkovarasto päätettiin vuokrata tilapäisesti Kuusankosken Osuusliikkeelle. Varastorakennus vuokrattiin Hermusen Sähkötarvikkeelle, kunnes rakennus päätettiin tarpeettomana myydä pois huutokaupalla purettavaksi ja poissiirrettäväksi. Käsivarastoa vuokrattiin toimistoksi myös Kouvolan Sanomille ja loppujen lopuksi sen tilalle rakennettiin kassaholvi. Yksi huone oli vuokralla kukkakaupalla ja sen lopetettua kunnostettiin ja vuokrattiin jälleen eteenpäin.
--------------------
Talossa asuneet Timoset ja Karhun perhe Eini ja Kauko lapsineen muuttivat pois 50-luvun vaihteen molemmin puolin. Lyydia ja Osmo Timonen muuttivat Kanadaan ja Karhut Palolammintielle. Markku Karhu syntyi talossa 1949.
Pankinjohtajallehan talossa oli asunto. Myös kassanhoitaja Kaarina Latva ja pojat Seppo ja Olli asuivat talossa.
Muita 60–70-luvulla talossa tiettävästi asuneita olivat mm. Kallelat, Toivarit, Rauniot, Paula Tahvanainen, Kimmo Ruhanen, Paula Sinkkonen, Jaana Timperi, Rauha Sihvo, Raili Ruottinen, Maija Makkonen. Maija-Liisa Palmroos ja Sanni Palander ostivat talon n. 1975.
Talon kellarihuoneessa toimi muutaman vuoden partiolaisten, Taavetin Tervapääsky- ja Korpihaukka-lippukuntien kokoontumispaikka Kolo.
Talo purettiin 1980-luvun alkupuolella rautatiealikulkusillan rakentamisen tieltä.
Kuvagalleria
Lähteet: LUUMÄEN OSUUSPANKKI 100 VUOTTA, Annastiina Henttinen 2014. Luumäen Lehti. Digiarkisto.