Taavetin Linja-autoasema
Taavetin Linja-autoasema ja Oy Matkahuolto Ab toimivat aluksi 1950-luvulla kylän silloisessa keskustassa, rautatieaseman vieressä sijaitsevassa Taavetin Osuuskaupan yläkerran baarin yhteydessä.
Yläkylä alkoi kehittyä kylän keskustaksi ensin pikkuhiljaa. Ensimmäinen merkittävä kiinteistö tässä vaiheessa oli kunnan omistama, vuonna 1906 valmistunut, Marttilan koulutalokiinteistö Marttilantien ja Linnalantien risteyksessä.
Kun koulu siirtyi uuteen koulurakennukseen Linnalantielle, jäi rakennus tyhjäksi. Näin on oletus. Elna ja Eino Vainio perustuvat siihen linja-autoaseman kahvilan ja pitivät sitä noin vuoden verran. Omistivatko he kiinteistön vai olivatko he siinä vuokralla, sitä ei tämä tarina pysty kertomaan. Taavetin Osuuskauppa osti kiinteistön 60-luvun alussa, ja Vainiot siirsivät liiketoimintansa pieneen taloon vähän matkan päähän Marttilantielle lähelle tietä, joka meni Joukolaan. Se oli sitten se pieni Vainion Matkabaari, mistä löytyy oma tarinansa tällä sivustolla.
Osuuskauppa remontoi ja teki isosta rakennuksesta Taavetin Linja-autoaseman baareineen. Osuuskaupalla oli kauppojen lisäksi nyt ravintola alakylässä ja baari yläkylässä. Matkahuolto oli luonnollisesti osa linja-autoasemaa. Ukonmaa omisti myös vieressä sijaitsevan SHELL-huoltoaseman ja sen kiinteistön.
Terttu Tielisen, Leena Hovin (ent. Laapas) ja Tuula Munteen (ent. Salovirta) muisteloista koottua Taavetin Linja-autoaseman baariaikojen asiaa
(Tertun muistelot välitti Marja-Liisa Tielinen)
Kun kansakoulu muutettiin 60-luvun alussa linja-autoaseman baariksi, olivat siellä työntekijöinä: emäntänä Aino Niemi myöhemmin Anna Juntto ja apulaisemäntänä Olga Karhu. Baaria ja matkahuoltoa hoitivat silloin sen ensimmäiset baariapulaiset Terttu Tielinen ja Tuula Salmi.
Tertun tarina baariapulaiseksi päätymisestä linja-autoasemalle
Taavetin Osuuskaupan johto oli kysellyt, tietäisikö kukaan sopivaa henkilöä, ketä voisi pyytää töihin baarin ja matkahuollon puolelle. Joku oli ehdottanut Terttua, joka silloin oli satunnaisesti meijerin kaupalla töissä. Hänellä oli kokemusta myös Ylämaan Osuuskaupassa työskentelystä. Osuuskaupan johtaja olikin sitten soittanut Tertulle ja tarjonnut hänelle työpaikkaa baarista, mihin tarjoukseen Terttu sitten tarttuikin. Terttu oli Linja-autoasemalla töissä aina siihen asti, kun uusi Osuuskauppa ja Linja-autoasema aloittivat toimintansa.
Hiukan myöhemmin baariapulaisten joukkoon liittyivät Leena Hovi (vv.61-67), Pirkko Sohlberg, Tuula Salovirta, Tuija Pentti, Eila Kaukonen ja Leena Ala-Outinen. Myös Aini Husu oli keittiöjoukoissa. Emäntinä olivat myös Irja Koskinen ja Lempi Saloheimo. Hovin Leena työskenteli sekä baarin- että keittiön puolella koko baarissa työssäolonsa ajan.
Baarissa oli aina kaksi työntekijää samassa työvuorossa ja vapaapäiville piti olla tuuraaja. Kaksivuorotyötä tehtiin. Baari oli avoinna kaikkina viikonpäivinä.
Baarin pääasiallinen tavarantoimittaja oli luonnollisesti alakylän Taavetin Osuuskauppa, sehän omisti baarin. Tavarakuljetuksista huolehti kuorma-autonkuljettaja Pauli Malinen. Myös Matti Hölsä ja Kassu Kallela ajoivat kuljetuksia pienemmillä lava- ja pakettiautoilla.
Hiukan työntekijöiden `virkavaatetuksesta´: Ihan alussa baarityöntekijöillä kuului olla valkoinen pyöreähelmainen ja rimpsureunainen vyötäröessu. Keittiössä työskentelevillä oli valkoinen kokoesiliina ja päähine. Muuten käytettiin omia vaatteita. Jonkin ajan kuluttua tuli pukeutua mustavalkoruudulliseen mekkoon, valkoiseen essuun ja päähineeseen. Sitten tuli asuksi tummanruskea teryleenimekko, missä oli sinapinkeltainen kaulus sekä myös sinapinkeltaiset essu ja päähine.
Rakennus oli tilava. Remontissa tehtiin paljon uudistuksia. Sisääntuloeteisestä oli käynti asiakasvessoihin. Eteisen vasemmalla puolella oli tilava kabinetti. Oikealla oli sisäänmeno baariin. Kahvilapöytien lisäksi oli takaseinustalla pitkä baaritiski, mikä ulottui baarin toisesta ikkunapäästä matkahuollon tiloihin asti. Matkahuollon päätyyn rakennettiin työntekijöiden toivomuksesta pieni koppi matkahuollon paketeille ja muillekin tavaroille. Keittiötilojen kupeessa oli henkilökunnan tilat ja limsakori- ym. varastotilat. Talon takana oli sisäänkäynti varasto- ja keittiötiloihin.
Asiakkaiden viihdyttämiseksi oli baarissa jukeboxi ja pajatso. Ja jukeboxi kyllä kuulemma soi! Yhden kappaleen sai 20 pennillä ja 50 pennillä kolme. Pajatson vieressä taas vietti aikaansa hyvä tovit Jahkosen Eikka.
Baarin kalustoon kuului kahvinkeitin, muita koneita ei ollut.
Ensimmäinen linja-auto saapui aamulla klo 7.30, jolloin linja-autoasemakin avautui ja se oli avoinna iltaan kymmenen tienoille. Viimeinen linja-auto Haminasta tuli noin klo 21.50.
Ennen remonttia vesi baariin vedettiin viereiseltä SHELLin huoltoasemalta vesiletkua pitkin. Baarin ja keittiön välillä oli luukku, mistä letku vedettiin keittiöön ja kaikki vesiastiat täytettiin. Samasta luukusta siirrettiin likaiset astiat baarin puolelta keittiöön tiskattavaksi. Astiat tiskattiin käsin, koko baarin olemassaolon ajan. Tiskikoneita ei vielä siihen aikaan ollut.
Baari- ja keittiötyöntekijät olivat täystyöllistettynä aamusta myöhään iltaan
Baari oli siis auki puoli kahdeksasta ilta kymmeneen. Aamu alkoi sillä, että keittiöapulainen tuli töihin jo hyvän aikaa ennen baarin aukeamista, lämmitti lieden kuumaksi ja alkoi valmistaa puuroa. Sitä halusivat nauttia aamun ensimmäiset asiakkaat, lähinnä bussikuskit ja rahastajat.
Baariapulaisten päivä alkoi kahvin keitolla sekä pulla- ja sämpylätiskin täyttämisellä. Siitä se sitten alkoi, vilskettä täynnä oleva työpäivä.
Keittiöväki valmisti ruuat. Asiakkaiden tilaamat valmiit ruoka-annokset tulivat joko luukun kautta tai emäntä toi ne baarin tiskille, mistä asiakkaat noutivat kukin oman annoksensa.
Asiakkaita oli paljon pitkin päivää; linja-auton kuljettajat, rahastajat, tietyöläisiä, rautatien korjausporukkaa, työmiehiä neuvolan, paloaseman ja virastotalon työmailta. Ruokaa oli tarjolla pitkin päivää neljään, viiteen asti, niin kauan aikaa kuin sitä riitti. Koululaiset myös olivat yksi baaripöytien kansoittajaryhmä, kun odottelivat koulubussejansa. Iltasella sitten kylän ´pojat´ valloittivat kuppilan.
Kun kaiken tämän baaritohinan lisäksi baariapulaisten piti juosta matkahuoltopaketteja vastaanottamaan ja luovuttamaan sekä vastaamaan puhelimeen, kun ihmiset kyselivät linjureiden lähtö- ja tuloaikoja, ei siinä paljon ehtinyt istuskella.
Baarin henkilökunta sitten vielä siivosi tilat illalla virallisen työajan jälkeen. Vielä saattoi tulla joku bussikin kello kymmenen jälkeenkin.
Muutama muistelo:
Tunnettuja tyyppejäkin baarissa bongattiin varmasti enemmän kuin nämä alla mainitut:
Leena kertoi olevansa ihan ihastuksissaan, kun itse komistus ja hurmuri-iskelmälaulaja Henry Theel käveli baarin ovesta sisään. Leena oli nähnyt jo ennen sisääntuloa sattumalta kabinetin ikkunasta miehen kävelemässä aseman suunnasta salkku kädessä.
Anneli Sari pistäytyi baarissa useamman kerran bussimatkallansa mummolaan. Ei ollut vielä siinä vaiheessa tullut tunnetuksi iskelmätähdeksi. (Leena Hovi)
Vielä 1960-luvun alussa ratsastavat Donin kasakat kiersivät pitkin Suomea esiintymässä. Kiertueella kasakat pysähtyivät Taavetin linja-autoasemallekin ruokailemaan. Hevosia oli pitkin pihaa sidottuina puihin ja mikä minnekin. Terttu muistelee, että kasakoita olisi ollut parisen kymmentä. He söivät ja joivat, mitä kukakin halusi. Pois lähtiessään he kysyivät, että saisivatko he laulaa kiitokseksi. He esittivät sitten pätkän jostain tutun kuuloisesta laulusta ja jatkoivat sitten matkaansa ratsain. (Terttu Tielinen)
Kyläjulkkis Arvi Taikinasta kertoi Leena, että kun hänelle ei tarjoiltu baarissa kaljaa, meni hän penkille istumaan ja sanoi että "Kun en saa kaljaa, mie laulan siulle virren". Ja Arvi lauloi. (Leena Hovi)
Kalliiksi tuli baarille tämä. Oiva Toura meni linja-autoaseman baariin ja tilasi pienen kahvin isoon kuppiin. Baariapulainen kaatoi tilkan kahvia kupin pohjalle. Oiva kaatoi kermaa kupin täyteen. Kalliimpaahan se kerma on kuin kahvi. (Simo Pätäri).
Toinenkin tarina tohtori Tourasta: Oiva lienee sinä aamuna ollut hiukka väsyksissä. Meni baarin ulko-ovelle ja astui sisään ovesta. Talo oli kuitenkin purkuvaiheessa ja takana ei enää ollutkaan sisärakenteita. Oikki sitten humpsahti sinne jonnekin. (Liisa Ahonen)
---------------
on kirjoittanut '´mikronovellin' (tällaiseksi hän itse tarinaa kuvailee)
Kohtaaminen... ja niin lähti tyttö Taavetista...
- Siitä se lähti, Shellin seinustalta, Ailin nakkarin vierestä se lähti.
- Joo, siitähän se... Tukholmaan meni ...se alakylän tyttö.
Se kesäaamu oli pilvinen harmaa. Oli sunnuntai. Linja-autoaseman seutu henki autiuttaan ja pyhäaamu hiljaista rauhaansa. Linjuri siinä vain oli, ja tyttö. Ei muita.
No, tulihan siihen yksi, se pitkätukkainen postipoika. Miten lie tuo onnistunut itsensä siihen lähtöhetkeen ajoittamaan.
Hetken siinä seisoskelivat linja-auton vieressä, haitarioven edessä, tyttö ja poika. Eivät nuo liikoja puhelleet, kai olivat tottumattomia jäähyväisten jättöön. Kohta tyttö nousikin autoon ja linjuri lähti.
Siihen jäi poika paikalleen vilkuttamaan. Katsoi loittonevaa autoa kauan, niin kauan, että ihan viimeiseen
kuvaan asti katsoi.
- Niin lähti tyttö Taavetista. Pohjolan Liikenteellä se lähti ja Tunnelbanalla Rinkebyhyn meni.
Niin lähti postipoikakin. Käänsi pyöränsä idän suuntaan, polkaisi sen liikkeelle ja lähti. Katosi itäiseen
jakelupiiriin. Muuntui maiseman osaksi. Päivä oli vaihtunut entistä harmaammaksi, niin harmaa se ei
koskaan aiemmin ollut ollut.
Mingo
silminnäkijä
Donin kasakat -ryhmä oli muodostettu Venäjältä paenneista emigranttikasakoista ja heidän jälkeläisistään. Pääosa heistä asui Ranskassa. Kasakkapakolaisryhmät kiersivät esiintymässä eri puolilla Eurooppaa 60-luvun alussa, myös Suomessa. Donin kasakat olivat taitavia ratsumiehiä, tekivät näytöksissään hevostensa kanssa vauhdikkaita temppuja ja lauloivat.
Oy Matkahuolto AB:n historiaa 30- ja 40-luvulta suoraan Wikipediasta:
Oy Matkahuolto Ab:n perustettiin vuonna 1933. Sen tehtävä oli huolehtia eri puolelle maata perustetuista linja-autoasemista, niiden asiakkaista ja niiden kautta kulkevasta tavaraliikenteestä. Se yhdisti maan liikennealan yritykset ja tuki niiden markkinointia ja palvelutoimintaa. Yhtiöjärjestyksen mukaan Matkahuollon tarkoitus oli "toimia ammattiautoilijoiden huoltokonttorina, perustaa linja-autojen pysähdyspaikoille odotus- ja matkailutoimistoja ja hoitaa niitä, omistaa kiinteistöjä tai niitä vuokrata, toimia vakuutusyhtiöiden asiamiehinä sekä harjoittaa asianomaisella luvalla ravintola- ja kahvilaliikettä ynnä kauppaa kaikilla autoalaan kuuluvilla tavaroilla.
Matkahuollon tehtävistä tärkein oli linja-autoasemaverkon laajentaminen. Vuonna 1939 Matkahuollolla oli 56 toimipaikkaa ja 36 omaa asemaa.
Sotien aikana linja-autoliikennettä rajoitettiin polttoaineen säännöllistämiseksi. Liikenne oli ennakoitua suurempaa. Metsähallitus alkoi myydä linja-autoasemilla hiiltä vuonna 1940, mikä toi Matkahuollolle tärkeitä tuloja. Vuonna 1946 Matkahuollolla oli 35 omaa linja-autoasemaa ja 133 linja-autotoimistoa. Vuosikymmenen lopussa Matkahuollon omia linja-autoasemia oli 49 ja asiamiestoimipaikkoja 310.
Lähteet:
Leena Hovi, Tuula Munne, Terttu Tielinen/Maikki Tielinen, Suvi Inkilä, eeva Kurvinen