Lulu (s.1923 k.2014) ja Matti (s.1917 k.2011) Kääpä tulivat Taavettiin Kaipiaisista, Lulu kirjanpitäjäksi Taavetin Osuuskauppaan ja Matti Taavetin rautatieasemalle kirjuriksi. Matista tuli myöhemmin asemapäällikkö. Lulu (Lyyli) päätti kuitenkin vaihtaa alaa ja aloitti Herkku-Leipä-leipomonsa liiketoiminnan Taavetissa vuonna 1954. Ensin leipomo toimi Kemikalio Horman liikkeen alakerrassa Marttilantiellä. Leipää ja pullaa leivottiin siellä kolme vuotta. Vuonna 1957 Käävän perhe – Lulu, Matti, ja tyttäret Riitta, Päivi ja Jaana pääsivät muuttamaan vastavalmistuneeseen omaan isoon taloonsa Kauppakadulle Taavetin Kirjakaupan ja Kosken Kampaamon väliin.

Kaikki 60-luvun taavettilaiset muistavat ihanat tuoksut ja herkkuja pursuavat lasivitriinit, kun astui sisään leipomoliikkeeseen. Aamulla hyvin aikaisin, ennen kuin muu Taavetti oli hereillä, oli leipomossa jo valot ja leipomon väki työntouhussa – jauhot vain pöllysivät. Tuoksut levisivät myös leipomon alakerran ovesta raitillekin, näin muistelevat muutamat ohikulkijat.

Jos vain äidiltä irtosi kolikko tai kaksi, niin juoksujalkaa piti mennä tien vastakkaiselle puolelle puotiin ostamaan kanapee – tosi iso ja herkullinen, muistelee tämän kirjoittaja. Aina kun Käävän tyttöjen kansa touhuttiin, oli tiedossa jotakin hyvää maistiaista Lululta.

Muutamilla on vielä muistissa herkulliset rinkelit – Lulun salaisen reseptin mukaan tehdyt.

Kesäapulainen Annikki Hyytiäinen (Huhtiniemi) muistelee:

Olin kesäapulaisena vuoden1970 ja 1971 kesän Herkku-Leivässä. Ensin olin alakerrassa pakkaamassa leivonnaisia, rypyttämässä karjalanpiirakoita ja hillottamassa munkkeja. Lulu lupasi, että saan syödä munkkeja niin paljon kuin jaksan. Sen kesän jälkeen ei sitten enää tehnyt mieli yhtäkään. Seuraavana kesänä pääsin myymälään tuuraamaan silloista myymälänhoitajaa. Otin tilaukset vastaan ja pidin myymälän kunnossa, hyllyt täynnä leipomuksia. Työvuoro alakerrassa alkoi aikaisin, ehkä klo 6.30. Yläkerrassa oli luksusta ehkä pari tuntia myöhemmin, kun availin ovia.

Muistan ne valtavat taikinat, jotka leipuri kippasi pöydälle. Ihailin joka kerran sitä pitkojenletitysvauhtia ja rieskojen pyöräytystahtia. Olivat ne korkeat nostatuskärrit ketteriä ja tuoksut ihmeellisiä. Paljon opin ja selvisi myös se, kuinka munkin sisälle hillon saa siististi.

Pukeutuminen omiin vaatteisiin oli ok ja pitkät hiukseni piti olla lettirinkeleinä molemmilla sivuilla. Ihanaa oli sitruunainen kuivakakku ja ne omenahillolla täytetyt omenaleivokset, joiden taikina saattoi olla voitaikinaa ja hillo siellä välissä. Toivoin aina, että jäisi yksi myymättä päivän päätteeksi, koska oli lupa ottaa hyllyyn jääneistä yksi kotiin. Kesätyöntekijän kortteerikoti oli silloin Hämäläisen Senjan ja Oivan kotona saunarakennuksessa siinä Savitaipale-Hamina risteyksessä.