Herkku-Leipä L Kääpä

Herkku-Leipä, Lulu Kääpä ja kolme tytärtä kaupan rappusilla Kuva: Päivi Lavikkala (Kääpä) ja Jaana Isomäki (Kääpä).
Herkku-Leipä, Lulu Kääpä ja kolme tytärtä kaupan rappusilla Kuva: Päivi Lavikkala (Kääpä) ja Jaana Isomäki (Kääpä).

Lulu (s.1923 k.2014) ja Matti (s.1917 k.2011) Kääpä tulivat Taavettiin Kaipiaisista, Lulu kirjanpitäjäksi Taavetin Osuuskauppaan ja Matti Taavetin rautatieasemalle kirjuriksi. Matista tuli myöhemmin asemapäällikkö. Lulu (Lyyli) päätti kuitenkin vaihtaa alaa ja aloitti Herkku-Leipä-leipomonsa liiketoiminnan Taavetissa vuonna 1954. Ensin leipomo toimi Kemikalio Horman liikkeen alakerrassa Marttilantiellä. Leipää ja pullaa leivottiin siellä kolme vuotta. Vuonna 1957 Käävän perhe – Lulu, Matti, ja tyttäret Riitta, Päivi ja Jaana pääsivät muuttamaan vastavalmistuneeseen omaan isoon taloonsa Kauppakadulle Taavetin Kirjakaupan ja Kosken Kampaamon väliin.

Aina aurinkoinen ja iloinen, karjalan murteella haasteleva Lulu – myös runonlausujana tunnettu. Kuva: Päivi Lavikkala (Kääpä) ja Jaana Isomäki (Kääpä).
Aina aurinkoinen ja iloinen, karjalan murteella haasteleva Lulu – myös runonlausujana tunnettu. Kuva: Päivi Lavikkala (Kääpä) ja Jaana Isomäki (Kääpä).

Käävän talon kellarissa oli leipomolla kaikki sille tarvittavat tilat. Toimitukset kauppoihin, kahviloihin ja koteihinkin hoidettiin omalla pakettiautolla. Matin vuorotyö rautateillä mahdollisti sen, että myös Matti pystyi toimimaan pullakuskina. Vakioasiakkaita oli näinä vuosina 25–26. 

Lulu Kääpä on tyytyväinen tuloksiin, kuin myös leipomoväkensäkin, vasemmalta lukien Aino Hytti, Leena Haaja, leipurimestari Aarno Mykkänen, Tuula Taina ja Hanna Rouvali. Kuva: Päivi Lavikkala (Kääpä) ja Jaana Isomäki (Kääpä).
Lulu Kääpä on tyytyväinen tuloksiin, kuin myös leipomoväkensäkin, vasemmalta lukien Aino Hytti, Leena Haaja, leipurimestari Aarno Mykkänen, Tuula Taina ja Hanna Rouvali. Kuva: Päivi Lavikkala (Kääpä) ja Jaana Isomäki (Kääpä).

Liiketoiminnan menestyksen myötä ja kysynnän kasvaessa oli tuotantokapasiteettia lisättävä. Henkilökunnan lukumäärä oli kasvanut jo kahdeksaan vuoteen 1966 mennessä. Nyt oli aika investoida moderniin leipomoteknologiaan. Saatiin käyttöön uusi Juniors-merkkinen uuni lisälaitteineen. Tämä mahdollisti tuotantomäärien kohottamisen 2.5 kertaiseksi vanhaan, ensimmäisen leipomon kapasiteettiin verrattuna. 18 pellillisen sijaan voitiin nyt paistaa kerralla 45 pellillistä leivonnaisia ja esimerkiksi yli 200 ruislimppua tunnissa. Järjestelmään kuului myös nostatuskaappi höyrystimineen ja kätevä rullasysteemi, minkä avulla limputkin saatiin suurissa erissä uuniin. Enää ei tarvita leipälapiota.

Aarno Mykkänen, Leena Haaja, Tuula Taina, Aino Hytti ja Hanna Rouvali. Kuva: Päivi Lavikkala (Kääpä) ja Jaana Isomäki (Kääpä).
Aarno Mykkänen, Leena Haaja, Tuula Taina, Aino Hytti ja Hanna Rouvali. Kuva: Päivi Lavikkala (Kääpä) ja Jaana Isomäki (Kääpä).

Aikaisemmin uunin esilämmitykseen kului aikaa 5–7 tuntia, nyt uuni lämpisi sähköllä yhdessä tunnissa. Hukkalämpöä ei syntynyt, ylimääräinen lämpö hyödynnettiin veden lämmitykseen ja leipureiden ei tarvinnut enää hikoilla.

Kakkuja valmistui sarjatyönä leipuri Aarno Mykkäsen käsissä. Kuva: Päivi Lavikkala (Kääpä) ja Jaana Isomäki (Kääpä).
Kakkuja valmistui sarjatyönä leipuri Aarno Mykkäsen käsissä. Kuva: Päivi Lavikkala (Kääpä) ja Jaana Isomäki (Kääpä).
Tästä omasta pihasta kirjoittaja kaipaisi Käävälle tien toiselle puolelle ostamaan herkun tai kaksi. Kuva: Päivi Lavikkala (Kääpä) ja Jaana Isomäki (Kääpä).
Tästä omasta pihasta kirjoittaja kaipaisi Käävälle tien toiselle puolelle ostamaan herkun tai kaksi. Kuva: Päivi Lavikkala (Kääpä) ja Jaana Isomäki (Kääpä).

Kaikki 60-luvun taavettilaiset muistavat ihanat tuoksut ja herkkuja pursuavat lasivitriinit, kun astui sisään leipomoliikkeeseen. Aamulla hyvin aikaisin, ennen kuin muu Taavetti oli hereillä, oli leipomossa jo valot ja leipomon väki työntouhussa – jauhot vain pöllysivät. Tuoksut levisivät myös leipomon alakerran ovesta raitillekin, näin muistelevat muutamat ohikulkijat.

Jos vain äidiltä irtosi kolikko tai kaksi, niin juoksujalkaa piti mennä tien vastakkaiselle puolelle puotiin ostamaan kanapee – tosi iso ja herkullinen, muistelee tämän kirjoittaja. Aina kun Käävän tyttöjen kansa touhuttiin, oli tiedossa jotakin hyvää maistiaista Lululta.

Muutamilla on vielä muistissa herkulliset rinkelit – Lulun salaisen reseptin mukaan tehdyt.

Käävän perhe Matti, Päivi, Riitta, Jaana ja Lulu. Kuva: Päivi Lavikkala (Kääpä) ja Jaana Isomäki (Kääpä).
Käävän perhe Matti, Päivi, Riitta, Jaana ja Lulu. Kuva: Päivi Lavikkala (Kääpä) ja Jaana Isomäki (Kääpä).
Käävän kotona kaupantekotilaisuudessa vuonna 1980 vasemmalla Herkku-Leivän jatkaja Risto Petäjä, Lulu, naapuri Olavi Ylätalo ja Matti. Kuva: Päivi Lavikkala (Kääpä) ja Jaana Isomäki (Kääpä).
Käävän kotona kaupantekotilaisuudessa vuonna 1980 vasemmalla Herkku-Leivän jatkaja Risto Petäjä, Lulu, naapuri Olavi Ylätalo ja Matti. Kuva: Päivi Lavikkala (Kääpä) ja Jaana Isomäki (Kääpä).

Käävät luopuivat Herkku-Leivästä vuonna 1980 Lulun jäätyä eläkkeelle. Leipomon toimintaa jatkoi Risto Petäjä. Talo muutettiin kokonaan asuintaloksi leipomon lopetettua. Näinä päivinä siinä toimii Mirjan matkakoti. Tuskin löytyy sellaista taavettilaista, jonka makunystyröitä Herkku-Leivän herkut eivät olisi hellineet yli parin kymmenen olemassaolovuotensa aikana.

Herkku-Leivän myymäläapulaiset Raija Simola ja Vuokko Meri pakkasivat huolella ja hellyydellä monet tuoreet leivonnaiset asiakkaille. Kuva: Päivi Lavikkala (Kääpä) ja Jaana Isomäki (Kääpä).
Herkku-Leivän myymäläapulaiset Raija Simola ja Vuokko Meri pakkasivat huolella ja hellyydellä monet tuoreet leivonnaiset asiakkaille. Kuva: Päivi Lavikkala (Kääpä) ja Jaana Isomäki (Kääpä).

Kesäapulainen Annikki Hyytiäinen (Huhtiniemi) muistelee:

Olin kesäapulaisena vuoden1970 ja 1971 kesän Herkku-Leivässä. Ensin olin alakerrassa pakkaamassa leivonnaisia, rypyttämässä karjalanpiirakoita ja hillottamassa munkkeja. Lulu lupasi, että saan syödä munkkeja niin paljon kuin jaksan. Sen kesän jälkeen ei sitten enää tehnyt mieli yhtäkään. Seuraavana kesänä pääsin myymälään tuuraamaan silloista myymälänhoitajaa. Otin tilaukset vastaan ja pidin myymälän kunnossa, hyllyt täynnä leipomuksia. Työvuoro alakerrassa alkoi aikaisin, ehkä klo 6.30. Yläkerrassa oli luksusta ehkä pari tuntia myöhemmin, kun availin ovia.

Muistan ne valtavat taikinat, jotka leipuri kippasi pöydälle. Ihailin joka kerran sitä pitkojenletitysvauhtia ja rieskojen pyöräytystahtia. Olivat ne korkeat nostatuskärrit ketteriä ja tuoksut ihmeellisiä. Paljon opin ja selvisi myös se, kuinka munkin sisälle hillon saa siististi.

Pukeutuminen omiin vaatteisiin oli ok ja pitkät hiukseni piti olla lettirinkeleinä molemmilla sivuilla. Ihanaa oli sitruunainen kuivakakku ja ne omenahillolla täytetyt omenaleivokset, joiden taikina saattoi olla voitaikinaa ja hillo siellä välissä. Toivoin aina, että jäisi yksi myymättä päivän päätteeksi, koska oli lupa ottaa hyllyyn jääneistä yksi kotiin. Kesätyöntekijän kortteerikoti oli silloin Hämäläisen Senjan ja Oivan kotona saunarakennuksessa siinä Savitaipale-Hamina risteyksessä.

Mainoksia Luumäen Lehdessä vuonna 1964

Lähteet: Luumäen Lehti 24.2.1966 No 8:,Päivi Lavikkala (Kääpä) ja Jaana Isomäki (Kääpä), Tuija Nyberg, Annikki Hyytiäinen