Rusasen suku 1970-luvulle
Niilo ja Lilli Rusanen 1904-1911
Lilli Amanda Lensu (s.1883 k.1911) meni naimisiin Leppävirralla syntyneen Niilo Rusasen (s.1883 k.1918) kanssa joulukuussa vuonna 1904.
Niilo muutti Leppävirralta Haminaan vuonna 1902, missä hän oli kauppa-apulaisena kauppias Robert Brusen kaupassa vuoteen 1906 asti. Niilon kerrotaan myös käyneen vuonna 1904 perustettua Kotkan kauppakoulua. Hän kuului myös Haminan raittiusyhdistykseen.
Haminalaisen Niilon ja luumäkeläisen Lillin tiet kohtasivat ja kesäkuussa vuonna 1904 Niilo ja Lilli menivät kihloihin. Avioliittoon heidät vihittiin Luumäellä 6.12.1904.
Niilon ja Lillin ensimmäinen tytär Irja Annikki syntyi Haminassa 1.6.1906. Kauppias Bruce rouvineen olivat Irja Annikin kummeja. https://www.sukuhistoria.fi/sshy/sivut/jasenille/paikat.php?bid=44168&pnum=19
Lilli oli henkikirjoilla koko ajan Luumäellä, vaikka lienee asunut Haminassa jonkin aikaa Niilon ja tyttärensä kanssa. Niilo ja tytär Irja Annikki on kirjattu muuttaneiksi Haminasta Luumäelle 10.8.1906.
Matti Lensun edesmentyä kauppaa pitivät siis hänen perillisensä. Kaupan pitäjänä henkikirjoissa mm. vuonna 1908 on mainittu Lensun vävy Niilo Rusanen. Tilan tultua Niilon omistukseen tilan nimeksi tuli Rusala.
Niilo sai 34-vuotta kestäneen elämänsä aikana seitsemän lasta.
Niilolle ja Lillille syntyi neljä tyttölasta viiden vuoden sisällä: Irja Annikki (s.1906 k.1916), Eini Lilli (s.1907 k.1912), Sylvi Maire (s.1909 k.1981) ja Anna Amanda (s.1911 k.1989). Äiti Lilli menehtyi lapsivuoteessa Annan syntyessä 28-vuoden ikäisenä. Niilo oli silloin myös 28-vuotias. Vanhemmat tyttäret menehtyivät lapsena 9 ja 4 vuoden ikäisenä. Niilo jäi kahden tytön yksinhuoltajaksi.
Lillin, Niilon ja Einin kuvat Rusasen arkistosta (Eeva Kurvinen os. Rusanen) ja leikkeitä digiarkistosta
Lillin perunkirja löytyy osoitteesta.
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=5337951225&aineistoId=1066841819
Linda Rusanen os. Penttilä
Tohmajärvellä syntynyt Linda Penttilä (s.1883 k.1960) tuli Luumäelle Oulusta vuonna 1912. Syntymäpitäjästään Tohmajärveltä Linda muutti Keuruulle vuonna 1903 ja sieltä Ouluun vuonna 1910. Vuonna 1904 Linda opiskeli Haapaveden kasvitarha- ja talouskoulussa. Lindan sukunimi on ollut aluksi henkikirjoissa Penttinen. Oulussa sukunimi on muuttunut Penttiläksi vuonna 1912. Lindan alkuperäinen syntymäaika 29.8.1883 muuttuu Tohmajärven rippikirjoissa vuonna 1883 vääräksi 22.8.1883, mikä syntymäaika on myös Niilo Rusasen perhehautakivessä.
Viipurin läänin maanviljelysseuran hoitovaliokunta valitsi Lindan kiertäväksi puutarhanhoidon ja ruuanlaiton neuvojaksi huhtikuussa 1912.
Linda ehti pitää kursseja vuoden 1912 syksyyn mennessä 37 paikassa ja opettaa kaiken kaikkiaan 612 oppilasta.
Tämä työ toi Lindan myös Luumäelle ja Taavettiin. "Säilöönpano- ja kasvitarhakurssit" pidettiin syyskuussa 1912 Taavetissa Suomalaisen Seuran talossa (Joukolassa) Lindan johdolla.
Tarina
kertoo, että tämän tilaisuuden yhteydessä Niilo ja Linda tapasivat toisensa.
Seuraavana vuonna sitten hääkellot jo soivatkin.
Niilo ja Linda 1913-1918
Niilo meni uusiin naimisiin vuonna 1913 Linda os. Penttilän kanssa (s.1883 k.1960). Heille syntyi kolme poikaa Olli Veikko (s.1914 k.2000), Niilo Kalervo (s.1915 k.1990) ja Martti Tuomo (s.1917 k.1997).
Niilo oli paitsi suurperheen isä ja maanviljelijä, myös kaupanpitäjä ja vankien kuljettaja. Hän oli monessa yhteiskunnallisessa menossa mukana: Taavetin Osuuskassan hallituksessa, Taavetin Osuuskaupan hallituksessa, kunnallisissa viroissa mm. tilintarkastajana, vuokralautakunnassa, holhous- ja rakennuslautakunnassa. Hän toimi aktiivisesti myös kirjurina Luumäen Maamiesseurassa, Taavetin Nuorisoseurassa ja Nuorsuomalaisten valitsijayhdistyksessä.
Osuuskassojen tarkastajilla oli hänestä pelkästään hyvää sanottavaa: mies oli harjaantunut, luotettava ja raitis, viljeli hyvin omaa tilaansa ja oli hankkinut erittäin vakaan taloudellisen aseman. Rusanen toimi kirjurina myös maamiesseurassa.
Kestikievari-talon asukkaista
Tarina liittyi
silloisen Luumäen ruununnimismies Theodor Nordströmin viran sijaiseen,
venäläiseen virkamieheen. (Nordström joutui joksikin aikaa Viipurin Läänin
vankilaan syystä, että hän oli kieltäytynyt vangitsemasta P.E. Svinhufvudia.
Tämä Nordström-Svinhufvud tarina onkin sitten jo oma pitkä historiallinen
tarinansa.) Joka tapauksessa tämä kyseinen virkamies oli tarvinnut asunnokseen
ja toimipaikakseen Rusasen kestikievarin kaikki maantien puoleiset kolme
kamaria. Lienee ollut samainen virkamies, joka vaati aina heti aamutuimaan
"samovaarist saikkaa". Huoneet lienevät olleen virkamiehen käytössä kolmisen
kuukautta, sen ajan minkä Nordströn joutui olemaan vankilassa. Myös jonkun
venäläisen tuomarin kerrotaan asustaneen kestikievarissa
Niilon kova kohtalo
Kansalaissota koetteli myös Rusasen perhettä. Sodasta huolimatta Niilo yritti jatkaa tilallaan normaalia maanviljelijäelämää. Taavetissa oli kiivas punakaarti. Taavetin vangitsemisaallossa 8.4.1918 34-vuotias viiden lapsen isä vangittiin punaisten toimesta yhdessä kuuden muun miehen kanssa. Tämän jälkeen perhe ei häntä enää nähnyt.
Isä oli alakylässä pellolla renkiensä kanssa levittämässä savea uudismaalle, suopellolle, kun vangitsijat saapuivat aamusella paikallisen oppaan opastamana savikuopalle. Pidätyksen syyksi sanottiin, että vangitut pitää viedä kuulusteluun esikuntaan. Linda sai tiedon vangitsemisesta. Hän ei päässyt itse asemalle käymään, mutta halusi toimittaa Niilolle villasukat. Ystävä tuli Lindan avuksi ja vei sukat Niilolle. Härkävaunussa Niilo oli ehtinyt kirjoittaa yön aikana lapun perheelleen ja onnistui tuikkaamaan sen, ilmeisesti villasukkien tuojalle. Kirje päätyi Lindalle. Paperilappu, mihin Niilo oli kirjoittanut viimeisen viestinsä perheellensä, on suvulla tallessa vieläkin.
Vangitut viettivät yön asemalla junan härkävaunussa. Kylällä ei tiedetty vankien määränpäätä. Aluksi epäiltiin Viipuria. Määränpää oli kuitenkin seuraavana päivänä Kouvola ja siellä Tommolan veripelto. Niilo surmattiin siellä 11.4.1918. Kankaan hautausmaalla Niilo saatettiin haudan lepoon 18.5.1918.
Linda - viiden lapsen yksinhuoltajaäiti
Niilon edesmentyä jäi Linda pitämään tilaa, kauppaa, taloa ja perhettä yksin. Leski lapsineen asutti vain osaa Rusalan talosta. Muuta osaa talosta vuokrattiin. Merkittävin ja pitkäaikaisin vuokralainen oli Taavetin kotiyhteiskoulu.
Linda oli toimelias nainen ja urakkaa hänellä oli kerrakseen kotitilansa hoitamisessa, viiden lapsensa kasvattamisessa ja kouluttamisessa. Linda osallistui moniin yhteisöllisiin toimintoihin ja harrastuksiin. Hän oli puutarhanhoidon ja ruuanlaiton opetuksen ammattilainen. 1920-30-luvulla Linda oli mm. Taavetin Edistyspuolueen jäsen ja Taavetin rukoushuoneyhdistyksen jäsen. Hän kuului sekä Taavetin Marttayhdistykseen että Luumäen Lottiin.
Tilan
ylläpitoon Linda palkkasi apuväkeä, piikoja ja renkejä. Apulaisina Rusasilla
olivat jo ennen Lindan aikaa mm. piiat Leena Eliaksentytär Vainonen
(s.1888) vuosina 1911-1912 ja Hilda Eliaksentytär Vainonen (s.1890)
vuosina 1913-1914). Hyvä ystävä Hilma Rissanen auttoi Lindaa myös
perheen ja tilan kanssa. . Henkikirjassa vuodelta 1918
mainitaan Rusalan työntekijoiksi renki Jalmar Nyman (s.1890) ja piika Tilda
Nyman (s.1893).
Taavetin kotiyhteiskuolu
Luumäen historia: Taavetin ns kotiyhteiskoulu aloitti vuonna 1919. Koulu oli kolmiluokkainen; neljännelle luokalle siirryttiin Kouvolaan. Koulupaikkana oli nykyinen Rusalan talo, johon ei voinut mahtua monta oppilasta, kun siinä vielä asui opettaja talonväen lisäksi. Esimerkiksi syksyllä 1922 heitä oli 24. Piakkoin koulu jouduttiin lopettamaan, koska se ei saanut pienen oppilasmäärän vuoksi valtionapua. Pieni oppilasmäärä puolestaan epäilemättä johtui siitä, ettei oppikoulun käyminen vielä ollut yleinen tapa, ja voi arvella lukukausimaksujenkin olleen raskaat. Rahaa koululle kerättiin muun muassa iltamien pääsymaksuilla. Ainakin vielä syyslukukausi 1925 opiskeltiin, mutta lakkauttaminen lienee seurannut seuraavana keväänä. Alla kaksi kuvaa vuosilta 1920-25.
Rusasen bensiiniliiketoiminan alku
Linda oli se henkilö, joka vuosikymmeniä kestäneen Rusasen bensiinibisneksen aloitti.
Vuonna 1927 tammikuussa Linda sai Kunnanvaltuustolta luvan pystyttää bensiinisäiliön omistamalleen tilalle ja saman vuoden elokuussa hän allekirjoitti Itä-Suomen Bentsiini Osakeyhtiön kanssa sopimuksen bensiinin vähittäismyynnistä Taavetissa.
Jakelupaikan sijainti oli erinomainen tärkeiden kulkuväylien risteyskohdassa.
Lindan poika Olli jatkoi
bensiinin myyntiä
1930-40-luvuilla - Nobel Standardin
Rekord-bentsiiniä. Nobel oli Esson edeltäjä.
Olli Rusanen – Maanviljelijä 1930-luvulta.
Niilon vanhin poika Olli Rusanen (s.1914 k.2000) jatkoi isänsä ja äitinsä perintönä tilalla maanviljelijänä yhdessä vaimonsa Liisan kanssa. Olli teki maakauppoja kunnan kanssa. Taavetin nykyinen keskusta onkin suurelta osin syntynyt Rusalan talon maille. Kauppaa Olli ei enää pitänyt. Taavetissa oli tällöin jo muutama kauppatalo alakylille sijoittuneena.
Olli
Rusasesta tuli talon toistaiseksi viimeinen asukas. Hänen kuoltuaan Rusala jäi
tyhjilleen
Rusalan tila
Tilasta on myyty osia pois. Tilan koko vuonna 1976 74
ha.
Kuva: https://kartta.paikkatietoikkuna.fi/ Historialliset ilmakuvat vuosi 1953.
Olli Rusanen meni naimisiin vuonna 1936 Liisa os. Liirin (s.1917 k.1989) kanssa. Heille syntyi viisi lasta: Tuomo (s.1937, k.1999), Marja-Liisa nyk. Sateila (s.1939), Eeva nyk. Kurvinen (s.1943), Timo (s.1944) ja Mirja (s.1958).
Tähän väliin hiukan tarinaa sen ajan vuokra- ja muista asukkaista Rusalassa.
Väli- ja jatkosodan aikana rakennusta asuttivat mm. sotapoliisit ja sotien jälkeen maanlunastuslautakunta.
"Kauhuvuokralaisiksi" talon asukkaat kokivat Valpon miehet. (Valpo = Valtiollinen poliisi, Suomen valtion poliisi- ja tiedusteluorganisaatio, joka toimi vuosina 1938–1944). Miehet tulivat asuttamaan vinttihuonetta. Miesten liikennetarkkailutoiminta oli peiteoperaatio heidän vintin ikkunoista suorittamalleen vakoilutoiminnalle. Melko jännittävää oli elämä siis talossa. Tarina kertoo, että lastenkamarin ikkunasta alakerrassa on joskus kolme henkilöä lähtenyt pakosalle. Tämän tapahtuman taustoista ei ole sen enempää tietoa.
Rusasen tuvasta kerrottua
.
Tuvan uniikkiin pöytään liittyy parikin tarinaa:
Niilo veisti pöytälevyn ja jalat yhdestä puusta, kuten kuvastakin sen hyvin näkee. Hän valmisti pöydän salaa Lindalta yllätyksenä hänelle 1-vuotishääpäivälahjaksi. Linda laitettiin kaupoille alakylään, minä aikana pöytä tuotiin tupaan. Lindalla olikin siinä ihmeteltävää ja ihasteltavaa kaupasta palattuaan. Niilon puunkäsittelytaidot lienevät periytyneet isältänsä Fredrik Rusaselta, jonka titteli oli henkikirjojen mukaan Leppävirran pitäjän nikkari.
Toinen tarina kertoo presidentti Svinhufvudin vierailusta Rusalassa. P.E. oli ilmeisesti tietoinen tästä Niilon kädentaitojen tuotteesta tullessaan Rusalan tupaan. Pöydällä oli, kuten lapsiperheessä oli hyväkin olla, pöytäliina suojaamassa sen hienoa pintaa. Svinhufvud vetäisi liinan pois. Lienee ollut sitä mieltä, ettei sellaista hienoutta kannata liinan alle peittää.
--------------------------
Kirkonmiehen pikavisiitti
Erään kerran tuli Rusasen tupaan kappalainen Porio käymään.
Ennen vierailua Olli oli ajatellut kuunnella musiikkia ja radio soi niin
täysillä kuin tuutista tuli - Säkkijärven polkkaa. Lapsetkin sen kuulivat
kamarin puolelle. Ketään ei kuitenkaan tuvassa sillä hetkellä ollut, kun kappalainen tuli sisälle tupaan. Porio teki
täyskäännöksen ja poistui. Lapset ihmettelivät ikkunasta katsoessaan, kun
pastori menikin heti ulos ja tien yli poispäin. Porio soitti sitten puhelimella
Ollille, että saisiko hän tulla laulamaan lapsille. Mitä suuremmalla
todennäköisyydellä hän sai tulla.
Maanviljelyä ja liiketoimintaa
Ollin aikana ja hänen jälkeensä Rusasen suvun liiketoiminta maanviljelyksen ohessa Taavetissa keskittyi pitkälti huoltamotoimintaan ja polttoainejakeluun. Jo isoisä Olli Rusanen myi 1930-40-luvulla Nobel Standardin Record-polttoainetta yrityksessään. Nobel Standard oli Esson edeltäjä.
Ollin äiti Linda aloitti Rusasen polttoainebisneksen. Vuonna 1927 Luumäen kunnanvaltuusto hyväksyi Lindan anomuksen saada pystyttää "bentsiinisäiliö" omistamalleen tilalle. Yritystoimintaan kuului myös kuljetusalan palvelut, mitkä kattoivat aikoinaan paketti- ja kuorma-autokuljetuksia
Isoisänsä Ollin ja isänsä Tuomon menehdyttyä vuosituhannen vaihteessa lyhyen ajan sisällä yritystoimintaa järjestelivät ja jatkoivat Tuomon pojat Jukka ja Markku Rusanen.
Kotiseutuihminen sekä historian ja perinteiden vaalija
Vapaussodan 80-vuotisjuhlavuotta vietettiin vuonna 1998 Taavetissa. Tilaisuudessa muistettiin paikallisia vapaussotureita ja kunnioitettiin erityisesti Niilo Rusasen muistoa. Muistotilaisuuden ajankohdaksi oli valittu osuvasti isänpäivän aatto. Olli Rusanen halusi muistaa isäänsä paljastamalla muistomerkin siihen paikkaan, mistä Niilo Rusanen lähti viimeiselle matkalleen 8.4.1918.
Kotiseutua vaalivana ja entisenä
kotiseutulautakunnan puheenjohtajana Olli Rusanen osti huutokaupassa kunnalta Linnalantiellä
sijainneen entisen pienen pitäjäntuvan sittemmin kunnantalon ja sittemmin Svinhufvud-museona
toimineen talon 1980-luvun lopulla. Olli siirrätti, pystytti ja kunnosti hirsirakenteisen
talon Haminantien varteen parin kilometrin päähän Taavetista, Niilon
muistomerkin läheisyyteen
Tietoja Kunnallislautakunnasta ja kunnankirjurista Luumäen Historia -kirjan tiedoista:
Kuntakokous oli Luumäen kunnan korkein päättävä elin, joka kokoontui aluksi pitäjäntuvassa kirkolla. Sitten kokouspaikaksi tuli Taavetin Joukola, Suomalaisen Seuran talo. Kunnallislautakunta toimi usein kulloisenkin puheenjohtajansa kotona, missä paperityötkin voitiin hyvin hoitaa.
Kunnallislautakunnan esimiehen työn helpottamiseksi kunta palkkasi vuonna 1920 ensimmäisen varsinaisen toimihenkilön, kunnankirjurin. Kunnankirjuri työskenteli aluksi yksin. Myöhemmin kunnankirjuri sai apulaisia ja alettiin puhua kunnankansliasta. Pieni kansliatalo sijaitsi Linnalantien varrella linnoituksen kupeessa. Kolmekymmentä vuotta johdettiin kuntaa tästä vaatimattomasta rakennuksesta. Siellä palveltiin asiakkaita ja pidettiin kokoukset vuoteen 1950 asti, jolloin rakennettiin uusi kunnantalo.
Kaksi ensimmäisiä kunnankirjuria olivat Elli Haikka (1920-1924), Matti Kopra (1923-1925).
Ollin Harrastuksia ja luottamustehtäviä.
Taavetin Korpihaukkojen perustajajäsen ja lippukunnan pitkäaikainen johtaja
Partiolippukunta Taavetin Korpihaukat perustettiin virallisesti vuonna 1937, mutta jo ennen sitä paikkakunnalla oli toiminut joitain partioryhmittymiä ja oli harrastettu samoilutoimintaa. Ennen sotia oli lippukunnat nimeltään Yksinäiset Sudet ja Taavetin Taavit. Olli oli vuosia Korpihaukkojen lippukunnan puheenjohtaja. Alun perin Korpihaukat olivat poikalippukunta ja paikkakunnalla toimi myös Taavetin Tervapääskyt, mitkä vuosien varrella sulautuivat yhteen
Sulo Okkolan Partio-albumista kuvia, missä useimmissa Olli on mukana lippukunnan johtajana. Sulo Okkola myös useimmissa kuvissa.
Ollilla oli myös kunnallisia luottamustehtäviä. Hän toimi
mm. raittiuslautakunnassa ja kotiseutulautakunnassa. Varhaisimpina vuosina Olli
myös sekä Edistyspuolueen että Suojeluskunnan jäsen.
Olli oli myös runoilija
Ollin hengentuotteita on useamman kerran julkaistu paikallislehdessäkin. Ollilla oli tapana puuttua paikallisiin ja ajankohtaisiin asioihin kirjoittamalla niistä runomuodossa.
Toimittaja Matti Kumpuniemen tiedustellessa syytä runomuotoon saatetuista kommenteista, vastasi Olli: "Ettei vain toimittaja lankea matlakoimiseen? Miksei ne tiedenkin omaa lajia "tuotteita" ole olleet nekin. Voinen ensiksi sanoa, että on ollut monasti äärettömän vaikeaa kirjoittaa, mutta vielä vaikeampaa, jos ei kirjoita. Runomuodolla tai riimittelyllä tahtoisin aivan kuin takoa asian ihmisten ajatuksiin, mutta toisaalta taas asian voi näin esittää hienovaraisemmin. Suoranaisesti kirjoittaen sanominen muodostuu usein jankuttamiseksi ja asia menee näin pilalle."
Näin runoili Olli vuonna 1940 poikansa Tuomon valokuvan innoittamana:
75-vuotis päivilleen Olli toivotti juhlavieraat tervetulleeksi näillä
sanoilla ja kuvalla:
Kotiseutuihmisen rakas harrastus - historiaa talteen
Kaikenlaisen kotiseutua ja omaa tilaa ja sukua koskevan historian kokoaminen ja niiden säilyttäminen jälkipolville oli tärkeä harrastus Ollille. Kaikki vanha kiinnosti. Olli keräsi ja säilytti kaiken, mitä kotitilalta, kotitalosta ja pelloilta löytyi. Esineitä, papereita ja valokuvia, jotka liittyvät paikallishistoriaan tai omaan sukuun tuli laitettua talteen.
Olli tarkkaili vuosikymmenien ajan tilansa maastoja ja löysi monta mielenkiintoista muinaisjäännöstä.
Ao. tietoa on koottu Luumäen Lehden artikkelista, missä Olli ja Pekka Siiropää käsittelevät laajemmin Taavetin historiaa.
Linnoituksesta johti Tainankylän poluksi kutsuttu kärrytie Rusalan Alapellon poikki ja Poikasenojan yli yhtyen Kissanonnentiehen ennen kylän rajaa. Tämän tien varrella sijaitsi linnoituksen kreikkalaiskatolinen hautausmaa. Nyt maasto on täysin metsittynyt ja sammaloitunut. Hautapaikat ovat yhä nähtävissä. Hautapaikalle on Olli Rusanen toimittanut muistokiven vuonna 1990.
1970-luvulla Olli teki
Taavetin ensimmäisen kalankasvattamon samoille seuduille, mistä saatiin siikaa
luumäkeläisten ruokapöytään ja kauppojen kalatiskiin. Pihapiirissä oli aikoinaan myös savusauna, missä
Olli savusti siankinkkuja. Myös kyläläiset saivat tuoda omia lihojansa
savustettavaksi tähän Ollin savustamoon.
Vielä 1970-luvun lopulla Olli Rusanen löysi ihmisen luurangon pelloltaan, missä venäläiset olivat majailleet. Kyntötöiden yhteydessä pelloilta löytyi myös paljon asumiseen viittaavia merkkejä, kuten tulisijojen paikkoja ja rakennusten pohjiin viittaavia löytöjä esimerkiksi saveen asti juntatut rakennuksen nurkkapaalut. Noin viidenkymmenen vuoden aikana Olli on löytänyt pelloiltaan viitisenkymmentä rahaa, jotka hän asetteli 200 vuotta vanhaan lautaan. Rahat ovat Rusasen suvun hallussa.
Rusalan seinät kertovat omaa tarinaansa
Poikkeuksellisen arvokkaita yksityiskohtia on paljastunut muun muassa Rusalan seinien pinkopahvien alta. Varhaisimmat tapettikerrokset on kiinnitetty suoraan hirsiseinään.
Tapettien alta löytyi myös vanhoja venäjänkielisiä asiakirjoja, joista jotkut olivat peräisin Kronstadin merisotilassairaalasta. Niissä oli sinettileimoja ja virallisia allekirjoituksia vuosilta 1943-1945. Myös sanomalehtiä noin 1870-luvulta on käytetty tapetteina.
Olli Rusanen irrotteli tapetteja ja asiakirjoja aikoinaan varovaisesti omatekoista höyrystintä apuna käyttäen.
Muutama kuva Seniori-Ollista.
Kuvat Rusasen arkistosta (Eeva Kurvinen)
Sulo Okkolan muisteloita Olli Rusasesta
Sulolla ja Ollilla oli haasteviesti hiihdossa. Olli veti ladut ja sanoi Sulolle, että hän sitten aloittaa viestin. "Tule sitten aikaisemmin, niin katotaan", Olli uhosi. Sulo sitten meni Rusaselle ja äiti-Linda huuteli tuvasta: "Tule sisään". Tuvassa Olli makasi suu auki penkillä ja Linda pudotteli appelsiinin palasia Ollin suuhun. "No nythän mie paljastin teien dopingin", tokaisi Sulo.
Seuraavana vuonna sitten viestissä Ollin piti pysähtyä mäkeen huilaamaan. Tällöin paljastui, että Ollilla oli jotakin sydämeen viittaavaa häiriötä.
1960-luvun alussa Sulo osti lingon, yhden ensimmäisistä Taavetissa. Rusasen pellolla oli puitu viljat ja oljet jäivät pellolle, kun satoikin yllättäen lunta. Sulo kutsuttiin hätiin, että saatiin oljet eläimille talteen. Sulo "tukki" koko Linnalantien, kun kaikki pysähtyivät katsomaan, et mikä hiton vehe se Sulolla siel on.
Lähteet: Rusasen arkisto ja albumit. Eeva Kurvinen os. Rusanen, Marja-Liisa Sateila os. Rusanen, Jukka Rusanen, Keijo Simola, Sulo Okkola, Geni, Pauliina Reponen, Kansalliskirjaston Digiarkisto ja Henkikirjat, Luumäen Historia, Rakas on meille tämä pitäjä, Taavetin sukuja mm. Eeva Hämäläinen ja Janne Lindström v4 2016, Mikko Korhonen. Etelä-Saimaa, Luumäen Lehti, kartta.paikkatietoikkuna.fi, vanhatkartata.fi, LUUMÄEN OSUUSPANKKI 100 VUOTTA, Annastiina Henttinen 2014.