Mettälän Kauppa, Kahvila ja Matkustajakoti - Timosen Sekatavarakauppa - Lottamaja - Matkustajakoti Maja

Rautatien eteläpuolella Taavetintien ja Myllytien risteyksessä harjoitettiin majoitus, kauppa- ja ravintolatoimintaa 1920-luvulta 70-luvulle asti.

Kantatila, mistä Matkustajakoti Majan tila alun perin oli lähtöisin, kuului leskirouva Agatha Argillanderille, joka oli lunastanut puolet silloisesta vuonna 1844 lohkotusta kruununtilasta itselleen. Sittemmin tätä tilaa on lohkottu useaan kertaan ja Antti Linsen esiintyy omstajana lohkomiskirjassa ennen Anton Mettälää. 

Talo oli rakennettu vuonna 1920-luvun alussa kauppias Anton Mettälän liiketaloksi. Antti ja Lyydia Timonen ostivat tilan Mettälältä vuoden 1929 lopussa, myivät sen Elina Kurville ja Ida Montoselle vuonna 1944. Talon viimeiset omistajat Maire ja Viljo Laukas ostivat sen vuonna 1960 Kurvilta ja Montosela ja pitivät siinä Matkustajakoti Majaa 1970-luvulle asti. Maire Laukas myi tilan vuonna 1985 Luumäen kunnalle, mikä sitten pian tämän jälkeen purki talon. Siltä ajalta on enää tallella 1960-luvulla rakennettu ulkorakennus.

Vuosien saatossa talossa on ollut kahvila-, ruokala- ja majoitustoiminnan lisäksi mm. myös nimismiehenkanslia ja Marttisen Kulta- ja Kelloseppä-liikekin. Käräjiäkin talossa on käyty. 

Talon isompia huoneita vuokrattiin myös kokoustiloiksi mm. yhdistyksille. Siellä on pidetty mm. Luumäen metsästysseuran perustava kokous vuonna 1946 ja Luumäen opettajayhdistyksen vuosikokous vuonna 1950.
Viimeisenä tienpäädyn liiketiloissa toimi "hyyryläisenä" Antti Nyrhin huonekalukauppa 60-luvulla. Majoitustoiminta lopetettiin 70-luvun lopulla.

Anton Mettälä

Kauppias Anton Matinpoika Mettälä (s.1875 k.1937) tuli vuonna 1919 Taavettiin perheineen Vehkalahdelta, missä hän omisti maatilan, myllyn ja puunjalostuslaitoksen.

Mettälä osti maatilan Taavetin aseman läheltä. Siihen valmistui vuonna tilava asuin- ja liikerakennus, johon Mettälä perusti sekatavarakaupan ja kahvilan sekä aloitti matkustajakotitoiminnan. Talossa istuttiin myös Luumäen käräjäkunnan käräjät vuosina 1922-1928. Käräjistä kuuluisimmat olivat ehkä KOP:n ryöstöä ja murhia käsittelevät istunnot (* kts kuvagalleria).

1925 lähtien Mettälä toimi myös Pitkänkosken sahan asiamiehenä.

Talon pihapiirissä oli iso ulkorakennus, mikä toimi myös puutavaran varastona. Mettälä oli myös 'hevosmies'. Etelä-Saimaassa mm. oli ilmoitus 15.5.1924, missä oli teksti: "Juoksijarotuinen, liinakko-ori Ilman poika VILPAS on astuttamista varten käytettävissä. Astutuspalkkio 50 mk. Uusiminen samaan hintaan. Anton Mettälä Taavetti".

Ulkorakennuksessa oli myös karjaa. "Kauppatalon myynnin ja liikkeen lopettamisen takia oli kaupan kuusi kappaletta heti ja kevään kuluessa poikivia korkealypsyisiä lehmiä, 2 kpl sonneja, hyviä kylvöheiniä ja maanviljelystyökalua".(Maaseutu 25.2.1930 no 22.)

Mettälän perheeseen kuuluivat vaimo Greetta Helena Matintytär os. Taskinen (s.1874) ja lapset Aili (s.1906), Armas (s.1907) ja Veikko (s.1909).

Anton Mettälä oli yksi Taavetin ja Luumäen yhteiskunnallisista vaikuttajista.

Kun Kansallispankin haarakonttori perustettiin Taavettiin, kutsuttiin kauppias Mettälä sen toimikuntaan. Puoluetoimintaan on hän myöskin ottanut osaa samoin kuin vähittäiskauppiasliiton toimintaan. Hän lukeutui aikaisemmin suomalaiseen puolueeseen ja liittyi sitten kansalliseen kokoomuspuolueeseen. Hän kuului myös Taavetin Kansallisseuran johtokuntaan. Luumäellä oli kauppias Mettälä ystävällisellä ja rehdillä esiintymisellään saanut suuren tuttava- ja ostajapiirin. Anton tunnettiin tarmokkaana ja aloitekykyisenä miehenä, joka köyhästä pojasta oli kohonnut huomattavaksi liikemieheksi

Mettälä myi talon Antti ja Lyydia Timoselle vuoden 1929 lopulla, jotka jatkoivat kaupan pitoa. Mettälöillä oli tässä vaiheessa jo uusi liike- ja asuintalo rakennettuna Ankkalammen pohjoispuolelle nykyisen Koulukadun varrelle. Anton keskittyi nyt vuonna 1921 perustamansa Taavetin Nahkatehdas Oy:n toimintaan. Anton Mettälä oli sen toimitusjohtaja. Nahkatehdas sijaitsi Mettälän talon pihapiirissä. (Mettälästä ja yläkylän tilasta ja ihmisistä on kerrottu lisää toisaalla tällä sivustolla).

Antti ja Lyydia Timonen - Taavetin Sekatavarakauppa

Timonen osti kauppias Anton Mettälän 1920-luvun alussa rakentaman kauppaliiketalon tontteineen Taavetin aseman eteläpuolelta joulukuun 1929 lopulla. Talohan oli rakennettu sekatavara-, kahvila- ja matkustajakotitoimintaa varten. Tilan nimeksi tuli lohkomisen jälkeen Timola ja kauppatoimintaa jatkettiin nimellä Taavetin Sekatavarakauppa. 

Timosen perhe

Kauppias Antti Timonen (s.1874 k.1947) tuli Taavettiin perheensä kanssa, mihin kuuluivat hänen lisäkseen vaimo Lyydia Repo (s.1908) ja poika Sulo (s.1922 k.1943 sodassa).

Perhe kasvoi kahdella ottolapsella. Vuonna 1933 Timoset ottivat huomaansa pienen Eini-tytön (s.1926) Soanlahdelta. Vuonna 1944 Timoset ottivat huomansa myös pojan, 2-vuotiaan Osmon (s.1942) Savosta. (Timosista on kerrottu lisää toisaalla tällä sivustolla)

Taavetin Sekatavarakaupan myyntivalikoima oli laaja, ruokatavaroista ja -tarvikkeista vaatteisiin, kenkiin ja kankaisiin. Matkustajakotia Timoset eivät pitäneet. Talossa pystyttiin nyt majoittamaan oma työväki, hevosmiehet, koti- ja kauppa-apulaiset.

Yksi hirsirakenteinen etelään suuntautuva 'siipi' talon itäpuolelta erotettiin Timosen vuosina ja siirrettiin pari-kolmesataa metriä etelään Tainan tielle. Se toimi myöhemmin Helluntaiseurakunnan rukoushuoneena. Ei ollut mikään pieni siipi – useampia huoneita siinäkin oli. Rukoushuone on edelleen olemassa Tainan tiellä.

Ulkorakennuksessa oli tilaa hevosille, navetalle, heinäladolle, halko- ja muille varastoille sekä saunalle.

Heti sodan alkupäivinä vaurioittivat pommit taloa, mikä osaltaan johti Timosen hankkimaan toisen sivumyymälän radan toiselta puolelta. Timoset muuttivatkin sinne – Hannulaan - ja näin Timolaa pystyttiin korjaamaan myyntikuntoon

Elina Kurvi ja Ida Montonen – Luumäen Lotta Svärdin Lottamaja

Lähteenä Lottamajan historialle on kirja Luumäen lottien historia, Hilkka Suoanttila 2002.
Idan ja Elinan ja johtokuntien kuvat vuodelta 1930 ja 1934 ovat myös kirjasta.

Vuonna 1942 Luumäen lotat käynnistivät uudenlaisen liiketoiminnan. Kauppias Timonen oli halukas vuokraamaan talonsa Taavetintieltä Heijarin vastapäätä. Lottamajan perustaminen oli Luumäen lotille - niin paikallisosatoissa kuin kyläosastoissakin - suuri haaste ja voimainponnistus. 1. 10. 1942 avattiin matkailijakoti Lottamaja. Vähän myöhemmin, kun saatiin tarvittavaa kalustoa, alkoi samassa yhteydessä toimia ruokala ja kahvila.

Lottamajassa lotat työskentelivät kyläosastoittain vuorotellen. Pääemäntänä oli muonitustaidoistaan tunnettu Ida Montonen os. Pieninkeroinen (s.1890 k.1961) ja kotoisin Heimalasta. Ida oli jäänyt leskeksi 43-vuotiaana miehensä Aleksanterin kuoltua vuonna 1933. Idan miehellä oli monta titteliä: kirjanpitäjä, kauppapalvelija, liikemies, Luumäen kunnan elintarvetoimiston toimitusjohtaja, Luumäen suojeluskunnan paikallispäällikkö, Kansallisen Edistyspuolueen valitsijayhdistyksen asiamies.

Idan kanssa Lottamajaa piti Elina Kurvi. Nämä kaksi naista uhrasivat parhaat vuotensa lottatyölle. He olivat taitavia ja ahkeria työssään ja muut lotat pitivät heistä. Elina Kurvi (s.1893 k.1983) oli kotoisin Kurvilasta.

Paikallisosaston vuosikertomuksessa todetaan Lottamajan osalta: "Siinä sitä onkin ollut huolta ja vaivaa koko paikallisosastolle. Kyläosastot ovat koonneet sinne marjoja ja sieniä, jotkut jätepuitakin sekä pitävät jatkuvasti kukin vuorollaan huolen lisätyövoimasta. Taavetin kyläosasto on pitänyt lottiaan siellä kassaneiteinä. Paikallisjohtokunnan jäsenten huolena ovat kaikki järjestelyasiat ja tarvikkeiden hankinta. Kukin heistä on lahjoituksilla ja lainaillen haalinut sinne liina- ja vuodevaatteita. Ennen kaikkea on lainaajana meidän kiitettävä Lottamajan hoitajaa rouva oli Montosta, joka on sinne lainaksi sijoittanut kaiken irtaimensa."

Lotat saivat tuloja Honkarannan upseeriruokalasta ja Lottamajasta, joka oli lottien iloksi tuottoisa. Lottamajalla oli inventaarion mukaan vuoden lopussa rahaa 130 253 markkaa ja irtaimiston arvo oli 68 727 markkaa. Ahdas aika vaan tuotti ongelmia Lottamajan pyörittämisessäkin; vuodevaatteista oli pulaa. Matkustajia täytyi sijoittaa joskus keittiöönkin, kun he vetosivat henkilökunnan hyviin sydämiin ja lupasivat olla missä vain, kunhan sisälle pääsivät.

Jatkosodan loppuminen syyskuussa 1944 tiesi muutoksia myös lottatoimintaan.

Rauhan astuttua voimaan lakkautettiin Suojeluskuntajärjestö ja koska Lotta Svärd -järjestö oli sidoksissa siihen, tiesi se myös Lotta Svärd – järjestön lakkauttamista, mikä tapahtui 23.11.1944.

Lotta Svärd Pohjois-Kymenlaakson piirin Luumäen paikallisosaston ylimääräinen kokous kutsuttiin koolle Taavettiin 22. marraskuuta 1944 käsittelemään sääntöjen muutosta. Sääntömuutoksen hyväksynyt ylimääräinen kokous pidettiin siis päivää ennen Lotta Svärd -järjestön lakkauttamista. Samassa kokouksessa oli esillä Lottamajan talokauppa. Kauppias Timonen oli tarjonnut taloaan, jossa Lottamaja sijaitsi, paikallisosastolle. Kokous oli sitä mieltä, että paikallisjohtokunta saa valtuudet asiantuntevilta henkilöiltä tiedusteltuaan tehdä sen minkä näkee parhaaksi. Johtokunta pohti sen jälkeen vielä talotarjousta ja päätyi siihen, ettei paikallisosasto voi ostaa taloa jatkaakseen Lottamajan toimintaa, joka lakkaa, koska kauppias Timonen joka tapauksessa myy talonsa parhaaksi katsomalleen ostajalle.

Lottamajan vastaava hoitaja Ida Montonen ilmoitti yhdessä apulaisemännöitsijä Elina Kurvin kanssa ostavansa talon ja jatkavansa siinä samanlaista liikettä. Siksi päätettiin heille, jotka tunnollisesti kaiken omaisuutensa majaan kiinnittäneinä ovat sekä henkisesti että aineellisesti paljon kuluneet, lahjoittaa paikallisosaston Lottamajan kalusto sekä Lottamajan varasto myöhemmin toimitettavan inventaarion mukaan.

Lotta Svärd -järjestön lakkautumispäätöksen jälkeisenä päivänä, 24.11.- Luumäen paikallisosaston johtokunta kokoontui. Pöytäkirjaan merkittiin pykälä, että kaikki muu toiminta lopetetaan paitsi Lottamajan toiminta. Sitä päätettiin jatkaa armeijan kotiuttamisvaiheen vuoksi. Lottamajaa pidettäisiin auki, kunnes virallinen lopettamismääräys tulee tai siihen asti, kun nykyinen vastuunalainen hoitaja Ida Montonen ja apulaisemännöitsijä Elina Kurvi ostavat kiinteistön ja jatkavat talossa samanlaista liiketoimintaa.

Paikallisten lottaosastojen tilit syynättiin tarkoin. Lottien talkootyöllä kartuttama omaisuus, jota ei ennätetty lahjoittaa hyviin tarkoituksiin meni valtiolle. Saamatta jäi myös Ida Montoselta ja Elina Kurvilta heille tarkoitetut korvaukset Lottamajan kalusteista, puutavara ja ruokatavara varastosta - n. 44 000 markkaa.

Lottamaja jatkoi toimintaansa majoitus- ja ruokalaliikkeenä ja oli suosittu kokoontumispaikka. Tilan edelleen lohkomisessa sen nimeksi tuli Maja ja Lottamaja-nimikin muuttui sotien jälkeen Matkustajakoti Majaksi.

Ida Montonen ja Elina Kurvi kuuluivat molemmat Luumäen paikallisosaston johtokuntaan 1930-luvun alussa.

1950-luvulla Lottamajassa majoittui silloin tällöin tukkuliike Savokarjalan Lyhyttavara Oy:n edustaja, joka liikkui Beugeot-merkkisellä lava-autolla. Edustaja esitteli paikallisille kauppiaille pääasiassa tekstiilipuolen mallistoa ja otti tilauksia vastaan majatalon vinttihuoneessa. Siellä Emil-isäkin kävi katsastamassa tarjontaa. (Paavo Naumanen).

Maire ja Viljo Laukas – Matkustajakoti Maja

Kurvi ja Montonen myivät tilan vuonna 1960 Laukkaille. Matkustajakoti Majan ostivat ja hoitivat majoitustoimintaa omien töidensä ohella ompelija Maire ja autoilija Viljo Laukas. Perheeseen kuului myös tytär Tuija. Vuonna 1985 Laukkaat myivät talon Luumäen kunnalle, joka purki talon lähes välittömästi kaupan jälkeen.