Luumäen palokunta 1980-luvulla
80-luku oli Luumäen VPK:lle oman toiminnan kehittämisen aikaa. Se oli vuosittain lisääntyvien palo- ja pelastushälytysten aikaa. Vuosikymmenen lopulla tuli palokunnalle jo lähes 70 hälytystä Palo- ja pelastusvalmiuksiin oli varauduttava. Tämä tarkoitti erilaisia koulutus- ja harjoitustilaisuuksia. Koulutusta pidettiin paitsi palokunnan omalle miehistölle myös ulkopuolisille yhteisöille. Oli myös pidettävä huolta siitä, että tarvittava miehistövahvuus olisi riittävä.
Vuonna 1983 perustettiin Luumäen palomiesyhdistys ry, minkä rooli palokunnalla oli olennaisen tärkeä. Se koulutti monipuolisesti jäseniään, teki sekä jäsenhankintaa että piti huolta jäsenien urheiluharrastuksista. Se myös keräsi varoja toimintaansa erilaisilla tarjoamillaan palveluilla yksityisille, yrityksille ja muille yhdistyksille. Yhdistyksen alaisena toimi myös nuoriso-osasto ja naisosasto omine toimintoineen.
Palokunta juhli 75-vuotistailaltansa vuonna 1985.
Palokuntatehtävistä 80-luvulta muistetaan ehkä parhaiten Luumäen kunnan virastotalon palo vuoden 1986 alussa. Palon ja sen sammutuksen saama palstatila Luumäen Lehdessä mahdollistaa sen yksityiskohtaisen kuvaamisen tässäkin historiikissa.
Palokuntaa työllistivät tulipalojen lisäksi yhä lisääntyvässä määrin pelastustyötä vaativat 6-tiellä ja muilla teillä tapahtuneet liikenneonnettomuudet – kolarit, tieltä ulosajot, joskus vakavat ihmishengen vaatineet kolarit, autopalot, Junaliikenteen aiheuttamat hälytyksiäkin oli – junapalot, yhteentörmäykset auton kanssa. Vaarallisten aineiden lisääntyvä kuljetus sekä maanteillä että rautateillä edellytti niiden käsittelyyn liittyvää kolutusta samoin kuin öljyntorjuntatehtävät.
1980-luvun palokuntatoimintaan liittyvä tieto on pääosin lähtöisin Luumäen Lehden artikkeleista. Kiitos siitä lehdelle, että on mahdollista tehdä aikamatka palokunnan elämään noina aikoina. Paikallislehden rooli historian tallentajan on merkittävä.
Nykyiään Luumäen palokunta toimii toimenpidepalkkaisena palokuntana, eli jokainen palokunnassa oleva on tehnyt pelastuslaitoksen kanssa henkilökohtaisen sopimuksen. Lisäksi palokuntaan kuulluu pari viranhaltijaa, palomestari Joni Mänttäri ja vanhempi pelastaja Jorma Mänttäri.
1980 Paloaseman laajennus
Paloaseman laajennusosarakennus tuli paloaseman jatkeeksi länsipäähän. Arkkitehti Pirkko Honkion suunnittelema laajennus sopi hyvin entisen rakennuksen kylkeen ja ympäröivään maastoon Se suunniteltiin ja rakennettiin kunnan omana työnä. Vastaavana mestarina rakennusprojektissa toimi insinööri Pekka Sairanen ja työtä riitti kuudelle rakennus-miehelle. Lisärakennuksen tytöt aloitettiin edellisen vuoden lopussa ja se valmistui suunnitelmien mukaisesti kesäkuussa.
Tilaa uuteen rakennukseen tuli kaikkiaan 346 neliötä, mihin sisältyvät paitsi tallitilat neljälle paloautoille myös kauan kaivatut sosiaalitilat palomiehille: sauna ja pesu- ja pukuhuoneet. Huoneistotilaa saatiin vielä lisää myöhemmin vapautuvista hammashoitolan tiloista kirjastotalon puolella.
Laajennuksen kustannukset olivat noin 550 000 markkaa.
Palokunnalla oli päiviä, jolloin palokunnan sammutuskalusto oli koetuksella. Liikenteessä olivat kaikki autot ja naapuripalokuntiakin tarvittiin apuun.
Luumäen Lehti no 32 elokuu 1980:
Mylläkkä lauantai-iltapäivänä Palokunta ryntäili kylästä kylään
Hieman ennen kello 15 sai hälytyskeskus ilmoituksen voimakkaasta savunmuodostuksesta Suoknuutin suunnalla. Savun syytä ei vielä tässä vaiheessa tiedetty. Palokunnan tullessa paikalle todettiin tilan talousrakennuksen palavan jo siten, että mitään ei ollut tehtävissä sen hyväksi. Palo oli salaman sytyttämä. Salama oli vieraillut myös päärakennuksessa särkien puhelimen ja mustuttaen seiniä kuitenkaan sytyttämättä sinne paloa. Rakennuksen omistaja ei ollut tapauksen sattuessa kotona.
Osan paloautoista ollessa vielä matkalla tälle ym. tilalle, tuli ilmoitus Sokuralla syttyneestä maatilan rehu- ja maatalouskonevajan palosta. Paikalle lähetettiin kolme paloautoa, joista kuitenkin yhden oli jatkettava Suoanttilaan, missä ukkonen oli sytyttänyt kesäasunnon ullakolla palon. Kun oli todettu, että Sokuran varastorakennuksen pelastamiseksi ei ollut mitään tehtävissä, käännytettiin vielä yksi autoista Hermuselle, jossa Mustavuoren suunnalla oli havaittu metsäpalo.
Tässä vaiheessa oli Taavetin palokunnan vahvuus kaikella kalustollaan sammutustyössä tai matkalla palopaikoille, kun hälytyskeskukseen tuli ilmoitus karjarakennuksen syttymisestä Viuhkolassa.
Viuhkolan oma sammutusyksikkö oli vielä onneksi paikalla, kun sitä ei ollut huonojen puhelinyhteyksien takia saatu vielä hälytettyä Hermusen ja Viuhkolan välillä syttyneen metsäpalon sammutukseen.
Tässä tilanteessa palopäällikkö antoi määräyksen Tuohikotin VPK in hälyttämiseksi Viuhkolaan avuksi. Ukkosen vaurioittamien yhteyskatkojen vuoksi Tuohikotin hälytys onnistui vain poliisiradion kautta siten, että poliisi kävi tapahtumapaikalla antamassa hälytyksen, joten Tuohikotin VPK:n tuli paikalle vasta kun Hermusen metsäpalosta, jossa sadekuuro sammutti palon, vapautunut ja Suoknuutin palosta kesken lähteneet omat yksiköt olivat paikalla.
Viuhkolan sammutusyksikkö joutuikin alkuvaiheessa erittäin lujille, mutta suoritti samalla ensiarvoisen työn, minkä ansiosta rakennuksen uusi osa ja rehutorni voitiin pelastaa tulen tuhoilta pienin vaarioin.
Pirkko Seilo kertoi, että sekä hälytyskeskus että palokunnan oma johtokeskus, missä hän illan aikana toimi, olivat melkoisissa vaikeuksissa. Kun lähes kaikki Kaakkoisen palokunnat olivat samaan aikaan liikkeellä, oli radiokanavilla tungosta eikä jatkuvasti tulevia uusien palopaikkojen osoitteita tahdottu saada menemään liikkeessä oleviin paloautoihin. Huomattava osa puhelinverkostosta ei tuntunut toimivan. Kouvolan ja Kotkan verkkoryhmiin ei saatu yhteyksiä ollenkaan. Onneksi näihin alueisiin kuuluvilla kunnan osissa ei syttynyt tulipaloja.
Palopäällikkö Matti Seilo kertoi, ettei lauantain kaltainen tilanne onneksi enää nykyisin toistu kovin usein. Joskus aiemmin, kun radanvarsipalot olivat kesäisin riesana ei vastaava tilanne ollut mitenkään harvinainen. Pari paloa perätysten tai samaan aikaan on sen sijaan nykyisinkin varsin tavanomaista.
Vuonna 1983 perustettiin Luumäen Palomiehet
Luumäen Lehti 30.7.1987 ja Luumäen Lehti 15.10.1987 kertovat vuonna 1987 yhdistyksestä:
Luumäen Palomiehet ry
Idea Palomiesyhdistyksen perustamiseen saatiin lähikunnista, joissa vastaavia yhdistyksiä oli jo toiminnassa. Palomiesyhdistys perustettiin Luumäelle vuonna 1983. Vuonna 1987 yhdistyksessä oli jäseniä parisen kymmentä.
Luumäen Palomiesyhdistyksen tarkoituksena oli ylläpitää jäsenten valppautta ja yhteishenkeä palo- ja pelastustoiminnassa sekä kehittää jäsenten urheiluharrastusta ja vapaa-ajan toimintaa, kertoi yhdistyksen puheenjohtaja Martti Taina. Yhdistyksen alaisina toimivat nuoriso-osasto sekä naisosasto. Aktiivisimmat ja parhaimmat palomiehet tulevat juuri nuoriso-osastojen kautta.
Toimintaan kuului sekä kaluston käsittelyharjoituksia että oppitunteja. Nuorille harrastus oli ilmaista. Varusteita ei tarvinnut hankkia itse, eikä jäsenmaksujakaan peritty. Palonuoriin pääsi 10-vuotiaana. 16-vuotiaana pojat pääsivät miehistökoulutukseen ja tytöt naisosaston koulutukseen. 18-vuotiaat saivat jo osallistua varsinaisiin palonsammutustehtäviin.
Palo-nuoret pääsivät mahdollisuuksien mukaan seuraamaan palokunnan toimintaa suhteellisen vaarattomissa tapauksissa ja perusasiat heille selvisivät omissa harjoituksissa.
Yhdistyksen toimintaan kuuluivat päivystykset erilaisissa moottoriurheilukilpailuissa ja juhannusjuhlissa. Varoja hankittiin myös myymällä palovaroittimia, pesemällä liikelaitosten pihoja ja tyhjentämällä rakennusten kattoja. Varsinkin runsaslumisina talvina riitti hommaa, totesi Martti Taina. Lisäksi yhdistyksellä oli oma lentopallojoukkue mukana puulaakimittelöissä.
Nuoriso-osastoa veti Kai Helveranta. Toistakymmentä tulevaa palomiestä kokoontui talviaikana kerran viikossa kehittämään taitojaan. Valtaosan nuoriso-osaston toiminnasta, johon kuului myös kesäleiri, rahoitti Palomiesyhdistys. Naisosastokin oli perustettu, mutta sen toiminta oli jäänyt varsin vaatimattomaksi. Lähinnä muonitus- ja huoltotehtävät olivat naisjaoston harteilla.
Tutustumiskäynnit muihin palolaitoksiin ja toisiin yhdistyksiin kuuluivat myös toimintaan. Lisäksi yhdistys järjesti joka kesä perheretken. Kesällä 87 käytiin Linnanmäellä. Särkänniemi ja Puuhamaakin oli jo ehditty testata, ja hyvin viihtyivät retkeläiset joka kerran, kertoi Martti Taina.
LUUMÄEN KUNNANVIRASTO 1950-1986
Ennen siirtymistä tammikuisen illan palosireenien soittoon ja vuoden 1986 ikävään palo-onnettomuuteen, kerrotaan tässä Kunnanviraston ihan ensimmäisistä hetkistä vuonna 1950.
Emil Kiuru oli vuonna 1950 uuden kunnanviraston valmistuessa Luumäen kunnanvaltuuston puheenjohtaja. Kiitos Suvi Inkilälle -joka on tehnyt löytöjä enemmänkin Emil Kiurun entisestä kotitalosta Heikkilässä - tästäkin arkiston aarteesta. Kyseessä on Emil Kiurun puhe kunnanviraston vihkiäistilaisuudessa.
Puhe kuvailee hyvin ja kiteytetysti sen hetken tilannetta ja taustoja kunnallisten palvelujen kyseessä ollessa.
Emil Kiurun puhe uuden kunnanviraston vihkijäistilaisuudessa vuonna 1950
Arvoisat Juhlavieraat: Arvoisa herra Läänin maaherra, herrat maalaiskuntaliiton edustajat, hyvät naapurikuntain kunnallismiehet ja koko tänne saapunut juhlayleisö. Olen iloinen siitä, että olette kutsuamme noudattaneet, ja saapuneet tänne läsnäolollanne kunnioittamaan tätä kunnantalomme vihkiäistilaisuutta. Lausun teidät kaikki tänne saapuneet Luumäen kunnan puolesta tervetulleeksi.
Niin kuin jokainen meistä, nekin, jotka vaikka elävät omaa yksityistä elämäänsä, eivätkä sanottavasti ota osaa yhteisiin ja yhteiskunnalliseen toimintaan, huomaa, miten koko elämän tahti viimeisinä vuosina on muuttunut. Se on käynyt vilkkaammaksi, levottomaksi ja melkein kuumeisen kiireelliseksi. Tehtävät ovat paisuneet yhä suuremmiksi, vaatimukset kasvavat. Näin on yksityisen ihmisen elämässä, näin kansojen kohdalla, samoin myös kunnallisessa toiminnassa. - Jos me ajattelemme aikaa vaikka vain neljännesvuosisadan taaksepäin, sen ajan vielä teistä läsnäolijoista useimmat muistaa, ja vertaamme sitä nykyaikaan, niin huomaamme siinä suunnattoman eron, melkein kaikilla elämän aloilla. Esim. kunnallisessa elämässä, joissa merkeissä me tänään olemme tänne kokoontuneet, on muutos valtava. Pienemmissä ja keskikokoisissa kunnissa kunnantoimistossa työskenteli siihen aikaan vain yksi henkilö vakituisesti, jolla kyllä oli työtä, niin ettei siinä tullut kysymykseen mikään nykyaikainen työpäivä. Työpäivän pituuden määräsi se, kuinka monta tuntia sitä jaksoi tehdä, ja kuinka työt kulloinkin vaativat.
Useammissa kunnissa siihen aikaan valittiin vain kunnallislautakunnan esimies, joka hoiti niin esimiehen kaikki kuin kunnankirjurikin tehtävät.
Kunnallisasiain hoito kuului siihen aikaan niin sanotuihin luottamustehtäviin, niin kuin monet muutkin asiat siihen aikaan hoidettiin, sitä osoittaa sen aikuisia asia- ja tilikirjoja tarkastellessa maksettu palkka tai palkkio. Näin hoidettiin asioita kunnallisessa elämässä siihen aikaan, ainakin Luumäellä
Vähitellen tuli ajankohtaiseksi perustaa vakinainen kunnankirjurin virka. Näillä voimilla asiat ja työt sitten sujuivatkin aina vuoteen 1939. jolloin sota alkoi, ja josta asti alkaakin kuin uusi ajanjakso myös kunnallisten tehtävien alalla.
Jokainen meistä muistaa sen ajan. Papereita tulvi tulvimalla jokaiseen virastoon, niin kunnan kuin muihinkin virastoihin. Kaikkien entisten töiden lisäksi tulivat kaikki ne tehtävät, jotka sota toi tullessaan.
Kunnantoimistosta käsin hoidettiin sotilasperheiden kuukausirahat, sotilaiden vanhempien avustukset, sieltä aluksi hoidettiin kansanhuoltotehtävät ja monet muut asiat ennen kuin näille kaikille tehtäville järjestyi oma virasto eli hoitopaikka. Kun tehtävät näin lisääntyivät, täytyi sitä mukaan lisätä henkilökuntaa jatkuvasti. Silloin tuo pieni vanha kunnantoimisto rakennus osoittautui aivan liian pieneksi ja ahtaaksi. Eri virasto osastoja sijoitettiin mihin niitä vain sai sopimaan Linnalan tontilla oleviin rakennuksiin. Koulurakennukseen, entiseen lastenkotiin ym. sijoitettiin joku toimisto.
Tämäkään toimenpide ei voinut pitkälle jatkua, sodan jälkeen ja jo sodan aikana, kun siirtolaisten täytyi myös saada olin sija, koulut täyttyivät oppilaista niin, ettei koulurakennus enää, vaikka sitä suurennettiinkin, ollut tilaa muille asioille. Lisäksi perustettiinkin paikkakunnalle viisi vuotta takaperin kunnallinen keskikoulu, jonka myös oli saatava työskentelypaikka. Silloin tuli päivän polttavaksi kysymykseksi kunnan toimitalon rakentaminen. Ja kun sodan jälkeen rakennustarvikkeita alkoi vähän paremmin saada, anottiin ja saatiin lupa talon rakentamiselle, jolloin talon rakentaminen toteutettiin. Olisi kyllä varmasti ollut aiheellista jo vuosia ennen aloittaa nämä kunnan rakentamistyöt, muitta ettei niin ollut tehty, johtuiko se eräiden mielipiteiden vanhoillisuudesta tai väärästä säästämispolitiikasta. Ei kuulu tämän päivän ohjelmaan tehdä arveluja sinne eikä tänne.
Pääasia on, että meillä tänään on valmiina talo, jossa on valtuustolle ja lautakunnille kokoushuoneet. Kunnantoimistolla on tilavat työhuoneet, verotustoimistolla on tehtäviään varten omat huoneensa, huoltotoimistolla omansa.
Huoltotehtävät ovatkin sodan jälkeisinä vuosina lisääntyneet huimaavasti. Uusien sosiaali- ja huoltolakien lapsilisä-, äitiys- ja suurperhe ynnä muine avustusmääräyksineen, joten entisten huoltotöiden lisäksi huoltovirkailijoidenkin tehtävät ovat suuresti paisuneet. Kunnan virkailijoiden tehtäviä useinkaan syrjästä katsoen ei tarpeeksi huomata, mutta kun seuraa vaikkapa vain sanomalehden palstoilta nykyistä nopeasti kehittyvää uusien lakien laadintaa, varsinkin sosiaalihuollon alalla, ymmärtää, että työt näissä virastoissa lisääntyvät.
Viimeinkin Kun tässä uudessa nykyajan mukavuuksilla varustetussa talossa nyt jokaisella on oma rauhallinen työpaikkansa, niin toivon, että jokainen siellä työskentelevä voisi tehdä työnsä iloisin ja reippain mielin, ja hyvässä yhteisymmärryksessä, ja että tämä talo ja toiminta siellä tyydyttäisi myös kaikkia, niin omia kuntalaisia kuin vieraitakin heidän käydessään asioidensa vuoksi tässä uudessa toimitalossamme.
Vielä kerran toivotan Teidät kaikki tähän uuden toimitalomme vihkiäistilaisuuteen tervetulleeksi.
Vuosi 1986 alkoi ikävissä merkeissä – palokunnan naapurissa oleva kunnanvirastotalo tuhoutui tulipalossa keskiviikkona 8.1.1986
Luumäen Lehti to 16.1.1986 kirjoitti tuolloin palosta:
Siivooja Kaija Saastamoinen oli keskiviikkoiltana normaaliin tapaan työssään kunnanvirastossa. Hän oli siivoamassa aulaa kunnanjohtajan ja kunnansihteerin työhuoneiden edessä, kun yläkerrassa asunut työnjohtaja Toimi Sorvali tuli hänen luokseen ja pyysi hälyttämään palokunnan sanoen, että yläkerrassa hänen asunnossaan palaa. Saastamoinen hälytti heti palokunnan ja meni sen jälkeen itäpuoleiseen käytävään, missä hän huomasi ylätasanteella mustaa savua. Myöhemmin ilmeni, että palo oli tahallaan sytytetty.
Palohälytys annettiin kello 20.31. Kahden minuutin kuluttua olivat sammutustyöt paikalla käynnissä. Palopäällikkö Reijo Montosen ollessa vapaalla, sammutustöitä palopaikalla johti aluksi päällystöpäivystäjänä ollut Reijo Hämäläinen. Apulaispalopäällikköä Luumäellä ei silloin ollut. Hälytyksen saatuaan paloasemalle Hämäläinen näki lieskojen jo lyövän kunnantalon asunnon ikkunoista. Pitkään näytti siltä, että palo olisi rajoittunut työnjohtajan asuntoon. Salakavalasti palo levisi kuitenkin avointa ullakkoa pitkin vallaten koko talon.
Apujoukkoja Lappeenrannasta
Luumäkeläisten palomiesten avuksi tulivat kello 22 Lappeenrannan palolaitoksen ja Lappeenrannan palokuntien yksiköt, jolloin sammutustöiden johdon otti käsiinsä palomestari, aluepalopäällikön varamies Mikko Lehtonen.
Lappeenrantalaisten tullessa paikalle oli talon itäpää täysin tulessa ja katto sieltä palanut puhki. Palo oli levinnyt rakennuksen mitalta ullakkotilaan, ja liekit löivät myös länsipäädyn räystäiden alta. Kunnanjohtaja Raimo Liikkanen oli ilmoittanut sammutustöiden johdolle ehdottomasti tärkeimmäksi kunnan arkistojen suojelun, ja siihen Mikko Lehtosen mukaan keskityttiin varoen kuitenkin vesivahinkoja. Nostolavayksikön avulla arkistoa suojattiin ylhäältä samalla kun arkistoa ympäröiviä tiloja jäähdytettiin ja sammutettiin.
Vesihuollossa ei Mikko Lehtosen mukaan ollut moitteen aihetta kello 22 jälkeen kun Lappeenrannan yksiköt sammutustyön aloittivat. Hän oli määrännyt vetämään letkun 300 metrin päässä olevasta Palolammesta. Palopostista tuli vettä ja vettä ajettiin myös säiliöautoilla. Palopostissa oli hetkellinen paineen vähennys, mutta sekin meni ohitse ja paloposti toimi hyvin koko loppuajan.
Vesivahinkojen välttämiseksi palomestari Lehtonen määräsi arkistoholvien ympäristön ja yläpohjan vaahdotettavaksi. Vaahdotus esti myös lämpösäteilyä. Hän kertoo myös ilmoittaneensa kaikista toimenpiteistä kunnanjohtaja Raimo Liikkaselle, joka hänen mukaansa kiitettävän aktiivisesti osallistui epäviralliseen "johtoryhmätyöskentelyyn".
Savusukellus keskiyöllä
Noin kello 24 oli tila paloarkistojen ympäriltä rajattu niin, että savusukeltajat saattoivat mennä kellariin. Kellarissa ei ollut palovahinkoja, mutta vettä lattialla noin 10 cm. Savusukeltajat tutkivat myös ensimmäisen kerroksen arkiston oven, mutta avaimella sitä ei saatu avautumaan. Savusukeltajat Raminen ja Kuitto sekä pari muuta miestä oli lappeenrantalaisista hälytetty vapaavuorolta sammutustöihin.
Kolmen jälkeen yöllä Mikko Lehtonen luovutti johdon jälleen Reijo Hämäläiselle. Palo oli tuolloin sammutettu länsipäässä itäpään raunioissa olleita pesäkkeitä lukuun ottamatta. Palopaikalla oli iltayöstä myös vt. pelastustarkastaja Einari Kapiainen.
Luumäen palokunnan apuna sammutustöissä aina aamuyön tunneille saakka oli Lappeenrannan palolaitoksen, Lappeen rannan VPK:n ja Lappeenrannan Esikaupunkien VPK:n miehiä ja kalustoa.
Aamun valjetessa alkoi palopaikan raivaus. Paikalle tulivat myös Keskusrikospoliisin teknisen ryhmän miehet selvittämään palon syttymissyytä.
Paperit arkistoon turvaan
Kunnanvirastossa alkoivat samanaikaisesti kuumeiset pelastustyöt. Ensimmäisinä paikalle kiirehtivät valtuuston puheenjohtaja Erkki E. Luukka ja kunnansihteeri Aarno Vänttinen. Tärkeitä papereita vietiin arkistoon turvaan vesivahinkoja ajatellen, sillä tilanne ei alkuun näyttänyt ollenkaan niin pahalta, mikä siitä sitten tuli. Toimenpide pelastikin paperit vesi vahingoilta. Pelastustöitä hankaloitti se, että ne jouduttiin alusta alkaen tekemään pimeässä taskulamppujen valossa. Valot talosta olivat sammuneet jo silloin, kun Luukka ja Vänttinen muutama minuutti jälkeen puolen yhdeksän kiipesivät kunnanviraston rappuja ylös.
Kunnansihteeri Aarno Vänttinen oli talossa pelastamassa papereita turvaan niin pitkään kuin siellä suinkin saattoi olla, runsaan tunnin ajan. Viimeisenä Vänttinen kertoi saaneensa arkistoon Lappeen kihlakuntahistorian.
Vänttinen oli iloinen siitä, että paikalla oli sellaista väkeä, joka todella auttoi ja joka tiesi mitä tehdä. Kyläläisiä oli keskiviikkoiltana pelatun jääkiekko-ottelun vuoksi tavallista runsaammin liikkeellä
Vaikka palossa paljon tuhoutui, paljon myös ehdittiin pelastaa arkistomateriaalin lisäksi toimistokalusteita ja laitteita sekä toimistotarvikkeita. Kopiokoneet mm. pelastettiin, mutta tietokone jäi tulen saaliiksi. Pihalle kannettu pelastettu kalusto vietiin paloaseman autotalliin.
Vaarallisen näköiseksi palon tekivät pamahdellen sinkoilleet mineriitin kappaleet. Voimakas palo heitti kipinöitä yli sadan metrin päähän.
Kuvia Luumäen Lehdestä ja Hilkka Tuuvan kostamasta kuvakertomuksesta
"LUUMÄEN KUNNANTALO", 1988:
Kunnanviraston toimistot sijoitettiin tilapäisesti viiteen eri paikkaan
Kunnanviraston toiminnot saatiin nopeasti käyntiin palon jälkeen. Palon jälkeisenä aamuna olleen käskynjaon jälkeen ryhdyttiin kodittomia toimistoja sijoittamaan viiteen eri pisteeseen kunnan omistamiin tiloihin. Luumäen kunnan keskustoimisto oli virastotalo II:ssa. Keskushallinnon ja teknisen toimiston Isäksi talossa toimi maataloustoimisto. Sosiaalitoimisto oli vanhainkodin alakerran kuntoutustiloissa. Sivistystoimisto sijoitettiin lämpökeskukseen, mistä oli vapautunut neljän huoneen asunto. Lämpökeskuksella toimivat myös koulutoimisto, Iiikuntatoimisto ja nuorisotoimisto.
Taloustoimisto sai tilat terveyskeskuksesta ja elinkeinoasiamies löytyi Punaisesta tuvasta.
Uusi puhelinkeskus kunnanvirastolle saatiin nopeasti a asennetuksi ja puhelinnumero säilyi entisenä 71341. Myös Alanumerot saatiin toimimaan pian.
Maataloustoimisto, sosiaalitoiminto ja nuorisotoimisto joutui aloittamaan tyhjästä aineiston tuhouduttua kokonaan palossa. Paljon ainestoa tuhoutui myös liikuntatoimistolta ja koulutoimistolta.
Väliaikaisjärjestelyt tulevat kestämään 2–2.5 vuotta, näin arveltiin.
Arkisto selviytyi suhteellisen pienin vaurioin
Arkiston kohtaloa jännitettiin, sillä arkisto päästiin avaamaan kahden päivän kuluttua palosta, perjantaina, jäähdyttelyjen jälkeen. Helpotus oli suuri, kun tiilestä muurattu holviarkisto oli pitänyt pintansa. Sen sisuksista paljastuivat lähes vahingoittumattomat paperit.
Vesivaurioita sen sijaan oli jonkin verran talon betonisessa pohjakerroksessa olleessa arkistossa, missä säilytettiin kunnan vanhimpaan historiaan liittynyttä aineistoa.
Luumäen kunnan arkisto selviytyi pienin vaurioin palossa. Noin 20 % eli 17 hyllymetriä, arkistomateriaalista on kärsinyt vaurioita. Kastunutta aineistoa on sekä uudemmassa että vanhemmassa arkistossa, etupäässä kuitenkin vanhemmassa.
Arkistoa kuivateltiin vanhainkodin alakerrassa olevassa vss-johtokeskuksessa, sillä kastunutta aineistoa uhkasi homehtuminen. Homehtumisen estämiseksi otettiin apuun mm. iso lämpöpuhallin ja toisiinsa tarttuneita sivuja irroteltiin toisistaan hiustenkuivaajienkin avulla.
Arkiston hoidosta vastasi Seija Kylmälä.
Luumäen kunnan arkiston kärsimiin vaurioihin kävivät tutustumassa arkistonhoitajat Pirkko Pirilä valtionarkistosta ja Anja Jääskeläinen Mikkelin maakunta-arkistosta. Heidänkin mukaansa arkisto oli selvinnyt yllättävän pienin vahingoin. Esimerkiksi hiiltyneitä papereita ei olut, ainoastaan kastuneita. Suurin vaara onkin homehtuminen. Mitään peruuttamatonta ei tässä vaiheessa ollut tuhoutunut
Kunnallislautakunnan ensimmäinen pöytäkirja on säilynyt, ainoastaan hieman alareunastaan kastuneena.
Palon sytyttänyt talossa asunut henkilö joutui edesvastuuseen teostaan.
Luumäen kunnanviraston palosta aiheutui ainakin 35 miljoonan markan vahingot. Talon vakuutukset olivat ajan tasalla. Vakuutukset olivat Luumäen Vakuutusyhdistyksessä ja Sampo-yhtiössä. Selvää kuitenkin oli, että vakuutus korvauksilla uutta virastoa ei rakenneta. Uuden virastotalon
kustannuksiksi arvioitiin 10–15 miljoonaa markkaa.
Vuonna 1988 uuden kunnantalon rakennus oli jo hyvässä
vauhdissa kun…
tulipalo säikäytti vielä kerran Luumäen uuden kunnantalon rakennustyömaallakin (1988)
Kouvolan Sanomat 8.1.1988 kirjoitti seuraavaa:
Tasan kaksi vuotta aikaisemmin palaneen Luumäen kunnantalon paikalle nousevaa uutta rakennusta uhkasi tulipalo torstaina. Aamuyhdeksältä Taavetista parinsadan metrin päässä sijaitsevalle palokunnalle tuli hälytys. Rakennuksen katolla oleva pikipata oli syttynyt tuleen.
Rakennustyömiehet yrittivät ensin sammuttaa tulta omatoimisesti, mutta tämä ei onnistunut. Palokunta saapui minuutissa ja metrin korkuiset liekit sammutettiin nopeasti palokunnan jauhesammuttimella. Lähellä oli varsin palonarkaa materiaalia.
Kunnantalon oli tarkoitus valmistua kesäkuun loppuun mennessä.
Palokunnalla 38 hälytystä vuonna 1986
Luumäen Lehti 8.1.1987:
Luumäen palokunta sai hälytyksen vuonna 1986 aikana 38 kertaa. Tulipalot aiheuttivat hälytyksen 19 kertaa ja muut tehtävät myös 19 kertaa.
Asuinrakennuspalot työllistivät palokuntaa kerran ja muut rakennuspalot 10 kertaa. Maastopaloja tilastoitiin kaksi, ajoneuvopaloja myös kaksi ja muita paloja neljä kappaletta.
Liikenneonnettomuuspaikalle palokunta sai hälytyksen yhdeksän kertaa. ÖIjyntorjuntatehtäviä oli kerran ja toisen kunnan alueella avunantotehtävissä palokunta oli viime vuoden aikana kaksi kertaa. Virhehälytyksiä palokunnassa tilastoitiin kuusi kappaletta. Muita avunantotehtäviä oli yhden kerran ja kiireettömiä avunantotehtäviä seitsemän.
1987 - Lasse Vallentin
Lasse Vallentin oli palopäällikkönä vuodesta 1987 vuoteen 1990 ja toisen rupeaman vuodesta 1997 vuoteen 2022. Alla palokunnan kehityshistoraa ja tapahtumia Vallentinin ensimmäisestä ajanjaksosta vuosilta 1987 - 1989 mm. Luumäen Lehden kuvaamana.
Luumäen Lehti 27.8.1987:
Kotkasta kotoisin oleva Lasse Vallentin on nähnyt palokuntatouhua kaikenlaisissa palokunnissa vapaaehtoisesta ja puolivakinaisesta vakinaiseen asti. Hänen oma palokuntauransa ja kiinnostus alaan alkoi Kotkan VPK:n poikaosastossa.
Ikää Luumäen uudella palo- ja vss-päälliköllä on 29 vuotta. Ylämaalta hänen kanssaan Luumäelle muutti perhe, johon kuuluvat vaimo ja kaksi poikaa.
Luumäen palo- ja pelastustoimen johtaja on kasvanut palokunta-aatteeseen pikkupojasta. Hän meni mukaan palokunnan nuoriso-osastoon jo Kotkassa. Ensimmäinen päätoimi oli palomiehenä Valkealassa. Päällikkyydet seurasivat koulutuksen jälkeen Kangaslammilla ja Ylämaalla.
Luumäellä Lasse Vallentin on hoitanut virkaansa vuoden 1987 elokuun alusta lähtien. Päätoimisia viranhaltijoita on palopäällikön lisäksi apulaispalopäällikkö ja palomies.
Palokunnan ulkoiset puitteet ovat Luumäellä Vallentinin mukaan suhteellisen hyvät. Autoja on riittävästi, joskin ikää kalustolla alkaa olla. Miehistö sen sijaan saisi hänen mukaansa olla hieman suurempikin. Tiistaina päivällä olleeseen hälytykseen saatiin 12 miestä. Yleensä harjoituksissa on mukana 15 miestä, mutta määrä saisi olla 22–25.
Vallentinin mukaan palokunnan koulutukseen ja miehistöön pitää myös satsata. Vaikka talli olisi täynnä komeaa kalustoa, ei se auta, ellei ole ammattitaitoisia miehiä kalustoa käyttämään. Palomiesten koulutustasoa on hänen mukaansa tarkoitus Luumäellä nostaa pikkuhiljaa. Yhteishenkeä palokunnassa pitää myös olla ja Vallentin pitää selvänä, että sitä löytyy. Jo itse työ vaatii, että kaveriin pitää voida luottaa. Rahan takia ei Luumäelläkään kukaan palokuntalaisista tätä työtä tee, hän toteaa.
Yhden pahan puutteen uusi palopäällikkö on jo ehtinyt Luumäellä huomata; se on venekaluston puute. Takapihalla on soutuvene, mutta airoja siihen ei ole löytynyt. Kunnon vene tarvittaisiin palokunnan käyttöön pitäjässä, jonka alueesta iso osa on vesistöä ja missä on paljon mökkejä saarissa.
Väestönsuojelun puolella lainsäädännön uudistus on nostanut esiin valtakunnallisia kiistakysymyksiä. Yksi sellainen on mm. suojarakennevelvollisuus. Jos Taаvetti ja Jurvala määrätään kohdealueiksi, tulee niihin väestönsuojien rakentamispakko tietynkokoisiin rakennuksiin, kertoo Vallentin
Lasse Vallentinista lisää sivulla ´"Palokuntalaisia matkan varrelta".
Kouvolan Sanomat kirjoittaa numerossa 27.8.1987:
Luumäen palokunnalla hyvät valmiudet
Luumäen palokunnalla on varsin hyvä valmius. Täällä on neljä ajanmukaista paloautoa ja vain yksi odottaa pikaista vaihtoa, sanoo palopäällikkö-VSS-ohjaaja Lasse Vallentin. Hänellä on kokemusta uudesta virkapaikastaan Luumäeltä lähes kuukauden ajalta.
Hälytyksiä on tänä aikana ollut kolme. Miehistöä on nyt puolivakinaisina viisitoista. Palkattua henkilöstöä kunnalla on palotoimessa kolme. Vapaa-ehtoisten määrä olisi hyvä saada nousemaan 20–25:een, koska muut menot, yhteensattumat ja lomamatkat käytännössä rajoittavat aina todellista hälytysvalmiutta.
Luumäen sijainti keskellä kansainvälistä rautatieyhteyttä ja kuutostien sekä Kotkan-Haminan suuntaan raskasta liikennettä ohjaavan kantatien risteyksessä asettaa palo- ja pelastustoimelle omia vaatimuksiaan. Tarvitaan ajanmukaista kalustoa ja koulutusta
Luumäen Lehti 15-10-1987
Talosuojeluvalvojia kurssitettiin
Palolautakunta ja Kymen läänin väestönsuojeluyhdistys järjestivät talosuojeluvalvojan peruskurssin. Vain noin puolet kutsutuista saapui paikalle.
Kouluttajina kurssilla olivat väestönsuojeluyhdistyksen koulutusohjaaja Alpo Heikkonen ja palopäällikkö Lasse Vallentin. Kurssin tarkoitus oli antaa suojeluvalvojille valmiudet talokohtaisten suojelusuunnitelmien laatimiseen.
Väestönsuojeluasetuksen mukaan talosuojelusuunnitelma on tehtävä jokaisesta asuintalosta, jossa on enemmän kuin neljä asuinhuoneistoa, sekä kaikista työpaikoista, joissa työskentelee vähintään sata henkilöä.
Talosuojelusuunnitelmassa nimetään talosuojeluvalvoja ja hänen apulaisensa. Lisäksi suunnitelmassa kartoitetaan talon turvallisuutta lisäävät sammutus-, ensiapu- ja muut pelastusvälineet sekä laaditaan suunnitelma niistä välineistä, joita taloon tulisi hankkia. Suunnitelmaan liittyy myös selvitys väestönsuojasta, onko mahdollisuutta järjestää omaan taloon suojattu tila, vai viedäänkö asukkaat katastrofitilanteessa talon ulkopuolelle väestönsuojaan.
Valmiit talosuojelusuunnitelmat toimitetaan väestönsuojeluviranomaiselle, Luumäellä palolautakunnan alaiselle väestönsuojeluohjaajalle. Suunnitelma pitäisi tarkistaa ainakin joka toinen vuosi, ja saattaa ajan tasalle, mikäli tiedot ovat muuttuneet. Taloyhtiöissä väestönsuojeluasioiden hoitaminen kuuluu isännöitsijöille ja yhtiöiden hallituksille