Linja-autossa on tunnelmaa - Linjuriauto on maantien ässä, jos olet jonnekin pyrkimässä....
Tämän päivän tilanne ja järjestys sivustolla:
Nostalgisoinnista tykkääville tässä linkki 50-luvun tunelmaan ja voithan myös laulaa vaikkapa mukanakin tämän rallin.
Linjuripolkka
Linjuriauto on maantien ässä.
Jos olet jonnekin pyrkimässä.
Kättäsi heiluta auton tullen.
Kyydin se antaa sulle.
Rakkaus jättää ja lempikin pettää.
Linjuriauto vaan hylkää ei kettään.
Kaikki se ottaa ja kaikki se nielee.
Jää vaikka oven pieleen.
Linja-autossa on myös tunnelmaa.
Linja-autossa matka katkeaa.
Linjuriauto on maantien ässä.
Sitä minä laulelen rallissa tässä.
Siinä saa nähdä jos jonkinlaista.
Siinä on miestä ja naista.
Siinä on lasta ja ukkoa, akkaa.
Siinä on reppua, nyyttiä, vakkaa.
Kaikkea löytää voi vehkeestä siitä.
Eikä se vielä riitä.
Linja-autossa on myös tunnelmaa.
Linja-autossa matka katkeaa.
Linjuriauto on maantien ässä.
Siinäpä melskeessä, tärinässä.
Huumorikaan ei loppua malta.
Edes kuljettaja.
Mänkäähän veikkoset taaemmaksi.
Vielä kai mahtuu akka tai kaksi.
Kolmaskin vielä, ja neljä ja viisi.
Kuudes, no voi sun hiisi.
Linja-autossa on myös tunnelmaa.
Linja-autossa matka katkeaa.
Linjuriauto on maantien ässä.
Sen ilmapiirissä viehkeässä.
Matkaa kun tekkee niin nuoreksi jälleen.
Vanhakin tulee tälleen.
Kuljettaja myhäilee ja rattia kääntää.
Mattilan muorilla vatsaa jo kääntää.
Kuulepas sinä siellä, rahastaja Jussi.
Annapas mummolle pussi.
Linja-autossa on myös tunnelmaa.
Linja-autossa matka katkeaa.
Nuoruus ja rakkaus linjurin täyttää.
Hauskalta silloin näyttää.
Poikien polvi on tyttöjen paikka.
Elähän nyt purista, Eemeli taikka....
Laulukin silloin lupsakka luistaa.
Kaikki sen kyllä muistaa.
Linja-autossa on myös tunnelmaa.
Linja-autossa matka katkeaa.
Säveltäjä: Toivo Kärki
Sanoitus: Reino Helismaan
1951
Aiheesta, joka alkujaan oli Taavetin Linja-autoasema, kehittyikin sitten laaja ja hauska juttu. Linja-autoliikenne Luumäellä ja eritoten Taavetissa saikin paljon aiheesta kiinnostuneita mukaan siinä vaiheessa, kun tietoja aloin kerätä. Kiitos siitä kaikki Facebook-ryhmäläiset ja kaikki te muut, joiden kanssa olen saanut puhelimessa muisteloida ja jotka minulle kuvia ja tietoja olette laittaneet tulemaan. Taas ovat myös messengerit, whatsapit ja sähköpostit näyttäneet parhaimmat puolensa. Alas olen yrittänyt koota kaikkien avustajien nimet, toivottavasti olen kaikki muistanut, jos en, niin kerrothan, jos nimi puuttuu listasta.
Linja-autoliikenteen teemasta oli niin paljon kerrottavaa, että syvensin sitten sivuston rakennetta.
Tällä hetkellä löytyvät omilta sivuiltaan mm. historiasivut ensimmäisille vuosikymmenille.
Liikennöitsijät, muutama kuski ja rahastajat saivat oman sivunsa.
Yhdellä sivulla saa hyvin kuvan siitä, miten monta liikennöitsijää onkaan Taavetin raitteja kuluttanut busseillaan linja-autojen kulta-aikaan, jos niin nyt voisi sanoa. Aika hiljaista on linjuriliikenne näinä päivinä Taavetissa.
50-luvulla alkoi linja-autoliikenne kehittyä ja kasvaa. 60-luvulla ei matkustajista ollut pulaa. Usein ne seisomapaikatkin olivat kaikki käytössä. Hyvän kuvan bussiliikenteen vilkkaudesta antaa yo. kuva Lappeenrannan linja-autoasemalta. Taavetin liikennöitsijät kuljettivat paitsi reittiliikenteen matkustajia, myös koululaisia Taavettiin kouluun ja takaisin kotikylille. Paljon tehtiin tilausajoja ulkomaillekin.
Rahastajat olivat aluksi miehiä. Sittemmin naiset valtasivat tämän mielenkiintoisen ja halutun ammatin, kunnes 60-luvun lopulla liikennöitsijäfirmat aloittivat supistaa henkilökuntaa ja kuskit saivat hoitaa myös rahastuksen.
Kun kyselyyni alkoi sataa luumäkeläisten bussinkuljettajien nimiä, niin ihmetys oli suuri, kuinka moni onkaan ollut bussin rattia veivaamassa! Yksityiskohtaisempaa tarinaa voi lukea sivuilta.
Lähdeaineisto- ja nimilistaa avustajista:
Aki Lehtonen, Anne Parkko, Anni Parkko, Annikki Hyytiäinen, Antero Paananen, Arja Halonen, Arja Kekkonen, Eero Hoikkala, Eero Kaasalainen, Eero Raatikainen, Eeva Pesu, Eija Kunttu, Eila Kallela, Eini Kipinoinen, Erkki Kurppa, Ilkka Suoknuuti, Jukka Liiri, Jouko Pesu, Jukka Suoknuuti, Kari Pesonen, Kyllikki Laapas, Lea Laine, Leena Hovi, Leena Tielinen, Liisa Koivu, Maija Myyry, Marja Helander-Mustonen, Marjatta Tuuliainen, Mika Purho, Mikko Kontra, Mirja Niemi, Mirja Rantala, Niina Kallela, Paavo Naumanen, Pasi Tikka, Paula Taimen, Paula Tuuva, Riitta Vauhkonen, Sampo Munne, Sari Kallela, Simo Pätäri, Sulo Okkola/Tuula Seppälä, Suvi Inkilä, Terttu Tielinen/Maikki Tielinen, Tauno Hyypiä, Timo Pesu, Tuula Munne, Vesa Simola, Ville Juntunen.
Clas von Bell / Autotoday, Jouko Nykänen/Bussidata.fi. Linja-auto-lehti nro 3/19721968, Suomen Kulkuneuvot -aikatalukirja 1968, Vanhaa ja uutta LAL:n Viipurin osaston matkan varrelta 1964.
Kansalliskirjaston digiarkisto, Wikipedia, Geni.
Hiukan alkuhistoriaa suoraan Wikipediasta
Kehittyvä linja-autoliikenne teki joustavuutensa ja edullisuutensa ansiosta ikivanhan kestikievarilaitoksen nopeasti tarpeettomaksi. Maailmansotien välisen ajan erityispiirre olivat ns. torivuorot, joissa maaseudun asukkaat toivat tuotteitaan kaupunkien toreille myytäviksi. Tällä tavoin sisävesien höyrylaivaliikenne sai kilpailijan linja-autoliikenteestä. Linja-autot, joissa kuljetettiin miltei kaikkea ajateltavissa olevaa tavaraa maitotonkista sianruhoihin – jopa eläviä eläimiäkin –, saapuivat kaupunkiin aamulla ja lähtivät paluumatkalle iltapäivällä kello 14 aikoihin. Kärjistäen voi jopa sanoa, että linja-autot kuljettivat tavaroiden ohella matkustajiakin. Kieltolain aikana rehottanut pirtun salakuljetus sivusi linja-autoliikennettä vain vähän; linja-autoissa kulki alan vaatimattomimpia yrittäjiä ja ainetta omiksi tarpeikseen hankkineita. Näin ollen poliisi tarkasti maanteillä säännöllisesti myös linja-autot, joista pidätettiin silloin tällöin satunnaisia pirtun kuljettajia.
Linja-autot olivat aluksi avolavaisia kuorma-autoja, joiden lavaa reunustivat pitkittäissuuntaiset penkit. Hienommissa autoissa lavan yläpuolelle viritettiin kangaskatto metalliputkien varaan. Kangaskaton sivuilla saattoi olla alaslaskettavat kangasrullakaihtimet suojaksi maantiepölyltä, sateelta tai auringolta. Seuraava kehitysaskel olivat "suflettikorien" pellistä tai vanerista tehdyt seinät läpinäkyvällä selluloidilla päällystettyine pienine ikkunoineen. Sisään busseihin kavuttiin auton takaa irrotettavia tikkaita pitkin. 1920-luvun lopulla alettiin rakentaa umpikoreja lasi-ikkunoineen ja pehmustettuine, eteenpäin katsovine istuimineen. Varhaisimpien linja-autojen alustana oli useimmiten T-mallin Ford.
Suomalaisen linja-auton perustyyppi 1930-luvulta 1950-luvulle oli kaksiovinen kori, jonka etuovi oli kaksilehtinen taiteovi ja takaovi etureunastaan saranoitu ns. sedan-ovi. Matkatavarat kuljetettiin pääasiassa matkustamon takaosassa. Kun matkustajia ja tavaraa alkoi olla niin paljon, että kaikki eivät mahtuneet auton sisälle, tavaraa kuormattiin myös kattotelineelle ja auton takapuskurin päälle varapyörän ympärille. Linja-autoilla kuljetettiin usein myös polkupyöriä, joita varten kiinnitettiin pyöräkoukut korin takaseinään. Korin kantava rakenne tehtiin puusta auton rungon päälle ja korilevyt kiinnitettiin kehikkoon pulteilla tai niiteillä. Erityisesti linja-autokäyttöön suunniteltuja alustoja, joissa auton painopiste saatiin alemmaksi, alkoi tulla markkinoille 1930-luvun loppupuolella. Nimenomaan kaupunki- ja lähiliikenteeseen tarkoitettuja autoja käytettiin sotien jälkeisiin vuosiin saakka vain pääkaupunkiseudulla ja Tampereella. Suurin osa linja-autokannasta edusti yhdysvaltalaisia merkkejä (mm. Reo, Chevrolet ja Studebaker), mutta myös ruotsalaisen Volvon ja suomalaisen Sisun osuus kasvoi 1930-luvun aikana.
Linja-autoliikenteestä tuli lyhyessä ajassa Suomen merkittävin joukkoliikennemuoto sen ohitettua rautatieliikenteen henkilökuljetussuoritteen vuonna 1937, jolloin arvioitiin jo 90 prosentin Suomen maanteistä olevan säännöllisen linja-autoliikenteen piirissä.
Linja-autot sodassa
Talvi- ja jatkosodan aikana suuri osa linja-autoista otettiin puolustusvoimien käyttöön. Näistä miltei kaikki muutettiin ambulansseiksi poistamalla istuimet ja rakentamalla niiden tilalle telineet paareja varten. Ambulansseiksi muutetut linja-autot maalattiin suojavärillä – kesällä maastoväreillä ja talvella valkoisella maalilla – ja varustettiin suurikokoisin Punaisen Ristin tunnuksin.
Joitakin linja-autoja käytettiin rintamalla myös muihin tarkoituksiin, esimerkiksi radio- ja mittausasemina.
Syksynnyksyn 1939 liikekannallepanon ja talvisodan aikana linja-autoja otettiin armeijalle kaikkiaan 1 185 kappaletta. Jatkosodan aikana puolustusvoimille otettiin suunnilleen sama määrä autoja kuin talvisodassakin, viranomaisten johtamaan kotirintaman liikenteeseen osoitettiin noin 600 autoa ja seisomaan jäi vajaat 500 linja-autoa. Yhteensä linja-autojen tämä määrä oli kaiken kaikkiaan noin 3500. Kaikki aarmeijaan otetut autot ja moottoripyörät saivat sotaan osallistuessaa uudet SA-rekisterit. Suuri osa armeijan käyttöön otetuista linja-autoista palautettiin omistajilleen asemasodan aikana vuosina 1942–1943. Luonnollisesti rekisteritkin taas muuttuivat.