Mikä tällaista teetättää?
Miten voikaan ihminen olla kiitollinen siitä, että on saanut kokea sellaisen lapsuuden ja varhaisnuoruuden, mitä on ympäröinyt lämmin, välittävä koti-, naapuri- ja kyläyhteisö. Monenlaista tapahtumaa sekä hyviä että vähemmän hyviä tapahtumia Taavetti-vuosiin mahtui. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa, niinhän tavataan sanoa.
Sitä, mikä johdatti minut tähän tilanteeseen, keräämään tietoa, muisteloita ja kuvia, voi vain arvailla. Ehkä tämä on se minun eläkevuosieni yksi tehtävä, mikä minulle on vain tarkoitettu. Ehkä pystyn jättämään oman jälkeni lapsuuteni kotiseudun historiakuvauksiin jälkipolvien luettavaksi.
Luumäen historiaa on kyllä paljon onneksi tallennettuna eri kirjojen kansien välissä ja muuallakin. Tällaisesta näkökulmasta ei tietääkseni historioita aikaisemmin kuitenkaan ole kurkisteltu.
Nyt jonkun aikaa edettyäni projektissani olen ihan liekeissä. Mitenkä voisin kuvatakaan niitä tunteita mitä koen löytäessäni uudelleen mittaamattoman määrän menneiden aikojen tapahtumia ja ihmisiä, jotka ovat olleet mielestäni kadoksissa vuosikymmeniä. Parasta antia on myös se, kuinka olen saanut luotua yhteyksiä lapsuuden ystäviin ja kylän muihin vanhoihin tuttuihin, jotkut heistä vielä eläviä legendoja mm. Naumasen Pate, Okkolan Sulo ja Hermusen Kirsti. Ja ne lapsuuden kaverit alakylällä, jotka muistojansa ovat minulle jakaneet: Helena, Päivi, Jaana, Erkki, Marjatta, Tuula, Leena, Liisa, Jarkko....
On myös hienoa huomata, että vielä löytyy niitä nuorempiakin tyyppejä, joita kiinnostaa sukunsa juuret Luumäellä, ovatpa sitten nykyluumäkeläisiä tai maailmalle lähteneitä. Olen yrittänyt pitää listaa niistä ystävällistä henkilöistä, jotka tietoa ja kuvia ovat minulle toimittaneet, niitä on monta!
Mistä kaikki lähti?
Ajatus, mistä sain päähäni ryhtyä tähän tiedonkeruuprosessiin, omaan pieneen nettiprojektiin, niin kuin sitä kutsun, lähti kahdesta asiasta. Ihastuin vuonna 2017 Leijonien juhlajulkaisuun, LUUMÄKI 375 V - LC Luumäki/Ukko-Pekka 2017. Siihen oli saatu koottua hienosti 'miesvoimin' Taavetin Kauppakadun, Marttilantien ja Taavetin tien kauppojen ja muiden liikkeiden kuvat lyhyine teksteineen. Ensimmäistä kertaa elämässäni näin siinä myös kuvan syntymäkodistani, mikä oli minulle ihmeellistä. Myös toinen kotini Matkustajakoti Maja, mistä lähdin maailmalle vuonna 70, oli siinä kuvattu. Tiedonjano kasvoi ja muistot lähtivät laukkaamaan päässä ja siellä ne laukkasivat aina, kun selailin lehtistä - useammin kuin muutaman kerran. Olisipa hienoa saada tietoa taloista hiukan syvemmältikin, kuin vain lyhyinä kuvateksteinä. Toinen triggeri, kiitos siitä Hyytiäisen Annikin, joka kutsui minut mukaan sekä kylä- että e-museoprojektiin, oli selkeä kuva siitä, että tästä kyseessä olevasta aiheesta hyvin saisi yhden 'reitin' Emuseon Luumäen osuuteen. Nettivetsiona on rajattomat mahdollisuudet syventää, laajentaa ja päivittää tietoa.
Rajat ne on asetettava tällekin jutulle
Oli kuitenkin tehtävä selkeä rajaus aiheelle, koska jos ei rajaa, alkaa rönsyily, mihin itselläni on synnynnäinen taipumus. Miten sitten päädyin rajaamaan aiheen? Ajallisesti rajaus oli minulle selvä. Ylärajan asettaminen 70-lukuun on luontevaa tehdä katkaisu. Ensiksikin siihen päättyi oma taavettilaisuuteni ja hyvin monet liikkeet muuttivat yläkylään, uuteen kehittyvään liikekeskukseen. Joku muu voi sitten hyvin jatkaa historiankirjoitusta siitä eteenpäin. Ensin rajasin kohteet kauppaliikkeisiin, sitten oli selvää, että onhan mukaan otettava pankit, kahvilat ja kampaamotkin. Kaduista otin mukaan tietysti Kauppakadun, Marttilantien ja Taavetin tien. Eteläisimpänä liikkeenä Grönin Ruumisarkkuliike (tosin Tainan tiellä) ja pohjoisin Apteekki Marttilantiellä. Pientä rönsyilyä paikkojen suhteen tuli kuitenkin tehtyä, kuten esimerkiksi tuo Tainantie ja sitten Koulutie siellä olevan lähinnä koululaisten muistaman Kuosan kaupan takia.
Seuraavaa rajausta en sitten miettinytkään sen enempää. Sitä mitä kaikkea tietoa pyrin saamaan kauppaliikkeestä, en pohdiskellut sen enempää. Tapauskohtaisesti kyselin asioita 'avainhenkilöiltä' ja otinkin sitten vastaan ilolla kaiken sen tiedon ja materiaalin mitä minulle niin ihanat ihmiset toimittivat. Heitä oli kymmeniä ja jokainen saamani tiedon sirpale tuntui kullan arvoiselta. Muutamasta Luumäkeä käsittelevästä lähdeteoksesta tutkiskelin, löytyisikö aiheeseen sopivaa historiatietoa ja löytyihän sitä. Huippujuttu oli myös, kun pääsin selailemaan vanhat Luumäen Lehdet vuodesta 1963-1970 läpi. Kiitos Taavetin kirjaston ja Luumäen Kunnan arkiston ja Ahosen Liisan, joka minulle kunnan arkistomateriaalin järjesti. Liisa-kaverille myös syvältä sydämestä lähtevä kiitos minun oikeana kätenäni olemisesta. Niin monia ihmisiä olet tavoittanut ja heidän kanssaan jutustellut tuntikausia. Olet 'konsultti' sieltä huippupäästä.