Pukine Elna ja muotiasiaa


Pukine Elnan talon rakensi urakoitsija Eino Strandman Kauppakadun varrelle, sen pohjoiseen osaan, Hilvon viereen. Talo valmistui vuonna 1949 ja siihen muuttivat Eino (s.1908 k.1997) ja vaimonsa Elna (s.1908 k. 2008) Esko-pokansa kanssa.
Liiketiloissa toimi aluksi Posti, mikä sittemmin siirtyi vuoden 1960 paikkeilla saman kadun varrelle Pentti Hinkkasen rakennuttamaan taloon.
Postin jälkeen Strandmanin talon liiketilat toimivat vaatetusliikkeinä. Taavettilaisia vaatettivat ensin Reino Jokisen Taavetin Asu sitten Leninkiliike Kaija. Jokisen Liikkeessä Elna oli joskus liikeapulaisena. Lopuksi Strandmanin Elnan osti liikeen ja nimi muuttui vaatetusliike Pukine Elnaksi vuonna 1964. Elna lopetti liiketoiminnan 2000-luvun alkupuolella. Tämän jälkeen talo on ollut kokonaan asuinkäytössä.
Elna TV:ssä vuonna 2000. Tässä ikimuistoinen uutiskevennys, jonka olen saanut MTV:n Uutisarkistolta erityisluvalla käytettäväksi tässä historiikkiosiossa. Huomioi MTV:n Uutisarkiston määräys: Klippi on katsottavissa vain tämän historiikkisivun linkin kautta. Linkkiä ei saa jakaa eikä käyttää muuhun tarkoitukseen!!!. Tuija Nyberg.
Katso alla - Elna MTV:n uutiskevennyksessä vuonna 2000.

Elna – Alakylän viimeisiä vaatekauppiaita
Kaikki pitäjällä tunsivat Elnan. Hänen avoin ja valoisa karismansa ja omat sisäsyntyiset kauppiastaitonsa eivät jättäneet ketään kylmäksi. Yhtään päivää Elna Strandman ei ole omien sanojensa mukaan ollut sairauden takia pois työstä.
Jäljempänä olevat asiakkaiden muistelot ja luonnehdinnat näistä Elnan edesottamuksista parhaiten
kertovat.

Luumäen Lehden artikkeli kesäkuussa 1998 on toiminut hyvänä lähdeaineistona Elnan tarinaan:
Vaatealasta Elna innostui vasta, kun omassa talossa toimiva leninkiliike oli lopettamassa toimintaansa. Liikkeen osto oli kuulemma tosi pikainen päätös. "Illalla en vielä tiennyt, että aloitan seuraavana aamuna kello 9.00 kauppiaana omassa liikkeessä", kertoi Elna Luumäen Lehdelle.
Vielä 60-luvulla kylän liiketoiminnan keskusta sijaitsi Kauppakadun varrella. Pukine Elna oli hyvällä paikalla. "Aamulla Kauppakatu on yhtä vilkas kuin Mannerheiminkatu. Liike tunnetaan ja tänne osaavat kaikki tulla" kertoi Elna.
Ennen kauppiaaksi ryhtymistä Elna oli kotirouva ja autteli silloin tällöin poikaansa Eskoakin tämän valokuvausliikkeessä. Lisäksi joskus Elna oli käynyt urakoitsijamiehensä Einon apunakin työmailla. "Olen jopa toiminut "rakennusmestarina" Osviitan saunan rakentamisessa, kun Eino oli sairas", vitsaili Elna Luumäen Lehden jutussa.
Elnalle tärkeää oli tuotteiden kotimaisuus, koska asiakkaat sitä arvostavat ja hän kiertelikin ahkerasti kotimaisia vaateteollisuuden messuja. Vaatteiden piti olla myös hyvännäköisiä ja laadukkaita. Elettiin aikaa, jolloin moni suomalainen vaatetehdas koki konkurssin. Jotkut aloittivat uuden toimintansa ulkomaille. Uusiakin tehtaita kyllä syntyi.
"Ostan paljon vaatteita Helsingistä Fashion Forumista (aikaisemmin Vateva) tai kuten Elna sanoi "Vassio voorumista", missä saman katon alla on satakunta liikettä. Ulkomaisiakin joskus ostan. Kovin erikoisia kuten esim. ranskalaisia vaatteita voi ostaa vain kolme kappaletta. Mini- ja maksimuoti ovat olleet muodissa jo kolme kertaa 35 vuoden aikana. Muoti tulee uudelleen seitsemän vuoden välein eikä vuodesta toiseen ole paljon muutoksia. Mallistoihin tehdään joitakin muutoksia, mutta periaatteessa sama mallisto on pohjana noin kolme vuotta", Näin puhui vain alansa ammattilainen, joka luonnollisesti tiesi myös tulevaisuuden trendit lehden toimittajan kysyessä seuraavan syksyn muodista. "Väreistä ainakin tummansininen tulee vaatteisiin", totesi Elna tuolloin.
Hänelle oli myös tärkeää pysyä tiukasti ajan hermolla ja hän ostikin sisään uutta tavaraa jatkuvasti, vähintään kerran kuukaudessa. Näin olivat hankinnat todella viimeistä mallistoa.
Kesäaikana asiakkaista noin puolet oli mökkiläisiä. Liikkeessä kävi ostoksilla myös ulkopaikkakuntalaisia Lappeenrannasta, Haminasta ja Kouvolasta.
"Toivon, että luumäkeläiset kävisivät ostoksilla paikkakunnan liikkeissä, koska ostamme tavaraa juuri heitä varten" totesi Elna muidenkin taavettilaisten yrittäjien puolesta. "Myös yhdessä yrittäjien kanssa voitaisiin tehdä matkoja yrittäjinä ja osallistua lähikuntien messuille. Uutta tuulta vain kaikille purjeisiin. Yrittäjäyhdistyksessä oli nyt naispuheenjohtaja, joka vei yrittäjyyttä vauhdilla eteenpäin. Tätä me tarvitsemme", lausui Elna painavan sanansa Taavetin yritysyhteisölle. Ja vuosi oli 1998 – yli kaksikymmentä vuotta sitten
Luumäkimessut urheiluhallissa olivat myös tärkeä tapahtuma, mihin piti osallistua. Kauppaa sielläkin tehtiin ja oli hienoa nähdä messuilla paljon nuoria perheitä, joilla oli lapsia mukana. Lapset olivat Elnan sydäntä lähellä.
Kesällä rakas harrastus Elnalle oli puutarhanhoito. Puutarhassa saattoi yömyöhään keskittyä omiin ajatuksiinsa. Talvella kului aika kotitöitä tehdessä, lukiessa ja kyläillen. Elna oli tuttu kasvo myös vanhainkodilla ja terveyskeskuksessa, missä hän kävi tervehtimässä vanhoja asiakkaitansakin.
"Nyt on hyvä aika yrittää. Juhliin pukeudutaan, ja ostetaan laadukkaampia vaatteita. Kun on kokenut sota-ajan niukkuuden ei voi muuta kuin olla tyytyväinen ja iloinen.
Rakastan työtäni ja olen siitä niin innostunut, että olen valmis menemään, vaikka harmaan kiven läpi", lausui Elna artikkelin lopussa.
Asiakkaat muisteloivat Elnaa ja Elnan kauppaa:
Kävin Elnan kaupassa viime metreillä ostamassa vauvan ja lasten vaatteita, joita silloin myi Suomessa Elnan lisäksi Stockmann. En muista tarkkaa vuotta, mutta 2000 tai 2001. Pari mekkoa on vieläkin tallella. Elna myi miulle myös pari iltapukua ohimennen ja niillä on juhlittu monet juhlat, kun ovat kiertäneet kavereillakin. (Outi Kiviranta)
Elna juoksutti rintsikoitakin pitkälle ulos perässä ja hinta
halpeni. Mummoni hän pyysi yläkerran kotiinsa syömäänkin. Aikamoinen kauppias
oli myös hänen miehensä. (Jaana Purho)
Jos ei kaupasta löytynyt ostettavaa niin tyrkkäsi jonkun paian
matkaan. Mukava pariskunta oli ja monasti siellä poikettiin kurkkimassa, mitä messuilta
tuli myyntiin. (Sakke Ivalo)
Minullekin äiti osti monet vaatteet Elnalta. Joskus 80-luvun
puolessa välissä. Minulla oli punaiset lakerikengät ja Elnalta löytyi kenkiin
sopivat sukkahousut, niin ei tarvinnu Lappeenrantaan lähteä ostoksille. (Miia
Kannisto)
Minulla on tallella sekä Kaijasta että Elnalta ostettu mekko.
Kunhan löydän valokuvat, niin päättelen vuodet. Jotain -63, -65 paikkeilla. (Marjatta
Vähänen)

Oli sellainen vanhan ajan liike. Mummo vainaa kävi siellä. Penskana
mukana joskus. Siellä oli myynnissä tosi cool 50-luvun nahkatakki. Hintaakin
oli. (Janne-Matti Hovi)
Miulla on Elnalta ostettu muumimekko kaapissa. Omalle tytölle ei
kelpaa käyttöön, vaikka hänen kokoaan olisi. Meinasin jo laittaa kiertoon,
mutta vielä kaappiin jätin muistoksi. Muistan kaupan ja Elnankin hämärästi.
Äitin kanssa lapsena kaupassa käytiin. (Sanna Viherkangas)
Vendin Muumi-vaatteita ja sukkahousuja meilläkin vino pino. (Satu
Kuningas)
Monet lastenvaatteet olen Elnalta ostanut 1990-luvun lopulla. (Katriina
Ovaska)
Ystävällinen palvelu ja laatu vaatteita. Lapsille löytyi ihania
muumivaatteita ja itselle jokunen mekko juhliin. (Paula Kontio)
Miun mamman kanssa käyty Elnan putiikissa kun olin pikkutyttö. Mamma osti hältä miulle muumi collegen ja elna tarjos meille kaupanpäällisiksi vielä kahvetta, limpparia ja pullaa. (Laura Kolari).
Mulla on hieman hatarat muistikuvat, mutta vuonna -97 keväällä
oli Elna kaatunut kadulla seurakuntakeskuksen kohdalla. Olin tuolloin
1-luokalla matkalla monttukoululle. Pysähdyin Elnan luokse ensimmäisenä, kunnes
siihen tuli sitten aikuisia mukaan auttamaan. Meni joitain viikkoja ja Elna
tuli kotiimme junaradan vieressä, keskustan puolella olevaan jo purettuun
kerrostaloon (saunahan siellä on edelleenkin pystyssä) kiittämään minua.
Seuraavana kesänä muutimme pois Taavetista. Sitten meni aikaa, en muista oliko
kyse kuukaudesta vai vuodesta. Elna kutsui minut kaupalleen valitsemaan
vaatteita kiitoksena kevään tapahtumista. Vaikkakin lastenvaatevalikoimaa ei
tainnut hirveästi olla. (Arttu Vanhatalo)
Elnasta tehtiin viimeisinä vuosina kymppiuutisten kevennyskin
(jos nyt muistan oikein) eli pääsi telkkariin.(Heli
Pöyhönen)
Elna ei pitänyt isoja kokoja myynnissä, koska hänen mielestään
ne olivat "rumia". (Heli Pöyhönen)
Elna oli kyllä persoona. (Riitta Laari)
Ostin 1960-luvun puolivälissä kaksi kertaa ihanat bikinit. Turkoosit ja valkoiset. (Marjatta Havunta)
Valkoiset olivat palafroteeta? (Tiina Veranen)
Mammani Amalia vieraili usein tuolla ja monesti osti jonkin leningin sekä ns. silkkisiä alusvaatteita, jotka aina pesi käsin kuolemaansa saakka! Hän entisenä ompelijana (Hamina) osasi arvostaa vaatteiden kauneutta. Oli poikkeuksellinen nainen maaseudun emännäksi. Permanenttikin piti ottaa säännöllisesti. Elna jaksoi pitää liikettään hyvin iäkkääksi ja ansaitsee siitä hatun noston. (Sirpa Tuokko)
Minulla on kuulemma hänen entinen poljettava ompelukone, kaapistollinen. (Helena Liiri)
Äitini sanoi-90 luvun lopulla, että hän ei kauppaan tule, kun Elnasta ei pääse eroon. Ja totta oli, tulin kaupasta ulos paidan kanssa, jota en tarvinnut (olin menossa ostamaan potkupukua lapselleni) ja lisäksi Elna tuli kauppaamaan alarappusille asti jakkua (minulle). Äiti totesi minulle autossa, että mitäs sanoin... Jatkossa päätin, että pysyn tiukkana, kun menen Elnalle. Aina päätös ei onnistunut. (Leena Äijälä)
Kovasti Elna kyseli ollaanko Lomakylästä kun ei minua ja Pipsaa tunnistanut. Elna antoi alennuksia ja myi vielä pihallakin, Einolla oli tiukemmat hinnat. (Ritva Piensalmi)
Elnan liikkeessä kävin lapsena äidin kanssa. He olivat ystävystyneet ja taisihan se olla ainoa naistenvaateliike Taavetissa eli koko Luumäellä.
Jatkoin siellä käyntejä aikuisena. Elnalla oli taitava myyntikikka. Kun tulin liikkeeseen, hän kertoi, että juuri sinulle on leninki - tässä näin. Sovitus tietysti sivuhuoneessa, joka liikkuu täynnä retrovaatetusta. Kyllä hän tiesi. Tykkäsin aina niistä ennakkovalinnoista. Yksi mekko on vielä tallella.
Pääsin myös mannekeeraamaan hänen ja muiden liikkeiden yhteisnäytöksissä. Hauskaa meillä oli, kun harjoiteltiin kävelyitä ja pyörähdyksiä. Ja kyllä oli ilo pukeutua ja laittautua niihin esityksiin. Hän oli taitava ja suuri persoona! (Annikki Hyytiäinen)
Isä ukon täti oli aina muodin huipulla. (Pasi Heikkilä)
Tuo oli varmaan planeettamme viimeinen paikka, josta vielä sai upouusia raappahousuja. Ja aina muodissa mukana, koska valikoima kattoi usean vuosikymmenen ja tyylit tulee aina jollakin viiveellä uudelleen muotiin. (Petri Hyypiä)
80-luvun alussa ostettiin likkojen kanssa mustia nailonsukkia, sukkanauhaliivejä, korsetteja, rintsikoita jne. lukioaikaisiin näytelmiin. Eino taisi olla myyjänä ja tavara oli aitoa 60-lukua. (Heli Pöyhönen) Ja tallella ovat nekin vielä! Sain siulta Heli joululahjaksi nämä.(KUVA). Sen verran on tullut raaka-ainetta luiden päälle. Hyvä jos reiden ympärys riittää noille korseteille! Hienosti istui kantajiensa päällä silloin! Olis pitänyt jatkaa käyttöä, olisi uuma nyt erinäköinen. (Liisa Koivu). Heli Pöyhönen oi, ne oli upeita! Ainutlaatuisia löytöjä ikimuistoisiin näytelmiin. Elna valisti sukkahousujen vaaroista, naiset levisivät, kun housuliivien käyttö loppui. Totta. (Eeva Ihaksi)
Lapsena kun olin kauppareissulla mukana ja poikettiin Elnan kaupassa. Lähdettiin siitä kävelemään, juoksutti vielä yhdet sukat kulman mutkaan perästä. Oli se kova kauppias ja ajan hermolla. Pitkän uran teki kauppiaana. (Mika Purho)
Minä olen ainakin v. 2000 ostanut vauvan vaatteita Elnalta. Ja jakunkin Elna myi samalla. (Marja Pajari-Korhonen)

Muistan hyvin Elnan liikkeen ja ELNAN. (Leena Sinkkonen)
Hyviä muistoja Elnasta (Sari Voutilainen)
Elna myös keräsi jätepaperia. Jotenkin on mielessä, että johonkin hyväntekeväisyyskohteeseen menivät tuotot. Meidän toinen autotalli oli Elnalla paperikeräysvarastona ja mielessä on kuva, kun Elna toi maitokärryillä sanomalehtipaketteja sinne. (Tuija Nyberg)
Lehtinippuja oli siellä yläkerran asunnossakin paljon. Pinoja seinänvierillä, kertoi mummoni, joka kävi siellä kerran syömässä, kun Elna niin kovasti pyysi. (Jaana Purho)
Kyllä kävin, -96 viimeksi. Veljeni häihin ostin jakun ja hameen. Elna oli muotitietoinen, kävi kait alan messuilla loppuun asti. Ostokseni meinssin saada ilmatteeksi Olin jo kotiinpäin menossa kun vilkaisin pankkikorttitositetta ( höylällä vedetty), ja siinähän ei näkynyt mitään tietojani. Auto ympäri ja takaisin Elnalle. Hän pahoitteli erhettään ja sitä, että voimat on korttihöylän käyttöön vähissä. Kiittelikin. Eipä tullut mielen viereenkään jättää asiaa korjaamatta. Elna oli Persoona. (Lea Veikkanen)
Usein käytiin Elnan kaupassa (koska oltiin naapureita) ja kerran Elna sanoikin meille, etta "mitä varten tulette kauppaan jos kerran ette mitään osta". (Tuula De Leeuw ent. Koskela)

Muotinäytöstapahtumia Taavetissa
Taavettilaisten vaatetuksesta vastaavat kauppiaat osallistuivat eri järjestöjen järjestämiin muotinäytöstilaisuukseiin. Muun muassa vuosina 1969-70 oli ainakin sekä Reserviupseerinaisten, Maatalousnaisten että Taavetin Nuorisokerhon järjestämät tapahtumat. Muotiesityksiä siivittivät sekä paikalliset musiikkiosaajat että ulkopuolelta Luumä en kunnakin kuultiin esityksiä. Juontajina toimivat useinmiten kunkin osallistuvan kaupan omat henkilöt. Ja tilaisuuksien tähdet – mannekiinit olivat luonnollisesti paikkakunnan omia vaatemalleja. Tapahtumia pidettiin mm. Joukolassa, kansalaiskoululla ja Luumäen Motellillakin.
Muotinäytös Joukolassa
Luumäen Lehti: 1970 28.10. 1970 no 43
Sunnuntai-iltana osoittautui hyvin organisoiduksi ja väkirikkaaksi, sillä kahdeksisenkymmentä vierasta eli "pöytien täydeltä" oli paikalla väkeä. Luumäen reserviupseerinaisia voi onnitella hyvästä ideasta, sillä nyt olivat asusteitaan esittelemässä luumäkeläiset liikkeet ja myös "mannekiinit" olivat paikkakuntalaisia. Kahvit ja musiikki ryydittivät sopivasti tunnelmaa.
Mukana olivat Taavetin Asuste ja Kemikalio, Osuuskauppa Ukonmaa, Pukine Elna, Taavetin Kauppa-Aitta ja Taavetin Kenkä. Esittelijöinä nähtiin rouvat Tellervo Pylkkänen, Terttu Mäkinen, Anna Vanhalakka ja Esteri Koskela, neidit Eeva-Liisa Käki, Päivi Hyrkäs ja Tuula Koskela, herra Matti Kiiliäinen, koululaiset Jarmo Mäkinen ja Veikko Mäkitalo sekä pienen väen edustajina Kari ja Kirsi Koskela, Janne Puuska, Suvi ja Sirkku Honkio sekä Heidi Pylkkänen. Kuuluttajana toimi taidokkaasti koulunjohtaja Yrjö Rautakoski. Hän ei unohtanut huumoriakaan.
Muotikatsauksessa nähtiin varsin edustava läpileikkaus syksyn ja talven muotiin ja oikeastaan kaikenikäiset tulivat huomioiduksi paitsi "täysi-ikäiset tahi vähän varttuneemmat" herrat ehkä tunsivat jäävänsä varsin vähälle. Mutta eihän miesten pukua esim. ole Taavetista saatavissakaan. Myös hinnat tulivat selväksi, joskaan kaikki liikkeet eivät tätä puolta paljastaneet.
Näytösmusiikista vastasi Joukolan pianon avulla rouva Raili Raunio, joka yhdessä koululainen Mette Luukan kanssa esitti välipalakuultavaa musiikkina Franz von Suppén pianodueton, joka nelikätisesti esitettynä olikin monipuolista.
Luumäen Lehdestä
Vateva-messut
Suomalaisten vaatevalmistajien uusien mallistojen ennakkomyyntinäyttelyt järjestettiin 1960–1970-luvuilla parempien tilojen puutteessa viikonlopputapahtumina helsinkiläisten koulujen tiloissa, kukin tuoteryhmä (miestenvaatteet, leningit, naisten takit ja lastenvaatteet) erikseen.
Vuonna 1975 valmistunut Helsingin Messukeskus tarjosi mahdollisuuden järjestää näytökset kaksi kertaa vuodessa yhdessä paikassa. Aluksi Vateva-messuille pääsivät vain suomalaiset näytteilleasettajat, kunnes Messukeskuksen laajennuksen jälkeen 1987 tapahtuma laajeni pohjoismaiseksi Nordic Fashion Fairiksi.
Lähteet: Luumäen Lehti, Wikipedia, MTV:n uutisarkisto, Luumäki-Facebook-ryhmäläiset