Kelloliike V Laari


Taavetin tiettävästi ensimmäinen kelloseppä oli nimeltään Ville Reinicke (s. 1866). Reinicken kellosepän liike toimi ainankin Taavetin Höyrymylly- ja Saha -talon myllytuvassa Marttilantiellä 20-luvulla.
Toisen kellosepän Väino Laukkasen mainos oli Etelä-Savo -sanomalehdessä toukokuussa vuonna 1926. Korjausten vastaanotto oli hänellä Nahka O.Y.n talossa.
Matkustajakoti Majan talossa alakylässä toimi jossakin vaiheessa V. Marttisen Kulta- ja Kellosepänliike.
Myohemmin 80-luvulla piti Kekkosepänliikettä Kulma kavilan talossa Esko Pakkanen.
Tässä Kauppakadulle Kauko ja Elisabeth Karhun alun perin vuonna 1944 rakentamassa ja omistamassa sekä myöhemmin Selma Heijarin omistamassa liiketalossa toimi Kelloliike V. Laari alakerrassa, Taavetin Puhelin Oy:n puhelinkeskus yläkerrassa. Puhelinkeskuksen siirtyessä yläkylään tuli takoon Parturi-Kampaamo Pirkko Hyrkäs. Alakerran asuinhuoneita pihan puolella asutti Selma Heijari. Selman jälkeen talon peri Pekka Punkkinen ja hän aloitti siinä TV- ja Radioliikkeen vuonna 1982. Pekka oli ennen tätä ollut Eino Kurpalla radio- ja tv-korjaajana reilun 15 vuoden ajan. Nykyisin tämä talo on kokonaan asuinkäytössä.


Kelloseppä Vilho Laari oli syntynyt Savitaipaleen Säänjärvellä. Haavoituttuaan talvisodassa hän kävi invalideille tarkoitetun kelloseppäkoulun vuosina 1941–42. Valmistuttuaan hän työskenteli Lahdessa Hugo Stanleyn kellotehtaassa, missä valmistettiin mm. sähkökelloja ja sitten hän jatkoi muutamassa kelloliikkeessä Lappeenrannassa. Taavettiin Ville tuli vuonna 1948 Lauritsalasta ja aloitti kellosepän työn Punkkisten matalassa puutalossa Kulman mutkassa. Vuonna 1952 Ville lähti alkuvuodesta Kanadaan etsimään töitä. Hän palasi Taavettiin kuitenkin jo neljän kuukauden kuluttua ja perusti oman liikkeen Heijarin Selmalta vuokraamaansa liiketilaan. Ville lopetti liiketoimintansa vuonna 1975. Ville, vaimonsa Tyyne ja tyttäret Eila ja Leena asuivat Palolammentiellä. Kotinsa ja liikkeensä väliä Ville ajeli harvaiskuisella moottoripyörällään.

Villen putiikista löytyi vaikka mitä: ranne-, pöytä- ja seinäkellot, maljakot, kulta- ja hopeakorut, palkintopokaalit ja -lusikat. Oli sitten syntymäpäivä-, rippi-, hää- tai muun lahjan tarve, Villen puoleen kannatti aina kääntyä. Näyttääpä hyllyssä oleva hääkakunkoristeitakin.
Villen kaupasta lähtöisin olevaa arvo- ja koriste- ja muistoesinettä löytyy varmasti jokaisen luumäkeläisen kammarin piirongin päältä ja kirjahyllystä. Viereisessä huoneessa Ville korjasi luuppi silmällään vikaantuneet kellot ja muutkin esineet kuntoon.
Muisteloita Villestä
Monen muistoissa tuon putiikin tunnelmat säilyvät. En tainnut kovinkaan montaa kertaa lapsena siellä yksin käydä - isä tai äiti piti olla mukana. Näin jälkeenpäin se kauppa oli kyllä jotenkin mystinen; kymmenien kellojen aikaansaama tikityksen täyteisen äänimaailman, sankan tupakansavun ja -hajun ja lumoavien korujen hämärä tarumaailma. Joka tapauksessa asiakkaat kyllä viihtyivät kaupassa pidempäänkin. Aina riitti Villellä aikaa asiakkaille. Joku muistelee, että metsästyksestä myös usein juteltiin, ja urheilusta.
Poiketkaa talossa – Se kannattaa!! Näin kuuluikin yksi Villen mainoslauseista. (Tuija Nyberg)
Menin rannekelloa
korjauttamaan. Laari avasi kellon takakannen rööki suunpielessä ja kuinka
ollakaan tupakasta putosi tuhkaa koneistoon. Laari pisti monokkelin silmään: 'Ei
oo ihme, ettei kello käy, en ole näin likaista kelloa nähnyt koskaan', tuumasi
Ville. (omat tuhkat olivat se lika). Seppä puhalsi koneiston puhtaaksi ja
jatkoi työtään. Kyllä kello taisi kuitenkin tulla kuntoon.
Liikkeeseen tuli tuhti emäntä. Hää olis ostanut puurolusikan. Laari siihen: `Et sie suita enää pienemmäl syyä'. Asiakasta vaan nauratti, onneksi.
Laari lauloi tenoria mieskuorossa. Kuoro meni sitten hänen synttäreilleen laulamaan. Aloittivat laululla: Hoi laarilaari laa...Sankari ei tykännyt ollenkaan.(Sulo Okkola)
Näkyvyyttä Luumäen lehdessä.
Lähteet: Leena Keinänen (Laari), Tuija Nyberg, Sulo Okkola, Erkki Kurppa, Finna, Luumäen Lehti 17.1 1968 no 3, Luumäen Lehti 6.4 1967 no 11