Luumäen Säästöpankki 1901
Säästöpankin alku Luumäellä oli vaatimaton
Vuosisadan
viimeisenä päivänä, joulukuun 1900 päättyessä, esiteltiin Luumäen
kuntakokouksessa Suomen säästöpankkivaltuuskunnan kirje, jossa kehotettiin
perustamaan kuntaan säästöpankki. Kunnanmiehet kaipasivat kuitenkin hämärästä asiasta lisätietoja, joten perustamispäätös
lykkäytyi huhtikuuhun. Pankki todettiin tarpeelliseksi. Maassa oli vuosikymmenien mittaan saanut alkunsa jo parisataa
säästöpankkia, joten Luumäellä oltiin tässä asiassa kehityksen keskivaiheilla.
Syksyllä 1901 päätettiin pohjarahaston
suuruudeksi 5 000 markkaa, mikä piti saada myymällä lainajyvästöstä rukiit.
Vuoden 1902 kesällä oli säännöt saatu hyväksytetyiksi, joten ensimmäinen isännistö päästiin valitsemaan.
Säästöpankki avasi ovensa 3.1.1903 asiakkaille Tahvo
Riihelän talossa (myöhemmin tunnettu Heijarin talona) Taavetin aseman
eteläpuolella.
(Riihelästä ja hänen
elämästään ja perheestään voit lukea lisää kohteessa Riihelä-Heijari.)
Kansan keskuudesta Wiipuri 27.1.1909 no 11 sanomalehteen kirjoitettu kommentti kuntalaiselta kuvannee hiukan sitä, mitä pankista tiedettiin...tai mitä siitä ei tiedetty:
Luumäeltä.
Sanotaan joskus ruokapalan menevän väärään kurkkuun, eikä se ole ihmekään, mutta se on ihmeellisempää kun kokonaiset pankit menevät väärään kurkkuun, kuten viipurilaiset valittavat säästöpankkinsa menneen. Sama ihme on jo aikoja sitten tapahtunut Luumäen säästöpankin suhteen. En voi näet muuta ymmärtää, kuin että sen laita niin on, kun ei sitä missään mainita. Olen kuullut puhuttavan, että Luumäen kunta on tämmöisen laitoksen perustanut ja pannut siihen pohjarahaksi 5,000 mk, mutta sen perästä ei kunta ole saanut siitä pienintäkään tietoa.
Olen joskus muitten kuntain säästöpankeista nähnyt sanomalehdissä selonteon (vuosikertomuksen) mutta en vielä kertaakaan Luumäen säästöpankista.
Pahasti epäilen, että tämä Luumäen säästöpankki on perustuslaillisten käsissä; heidänhän ei tarvitse teoistaan vastata ja sitä paitsi heillä on poikkeuslaki. En tuosta nyt muutoin välittäisi, mutta kun sattuu olemaan liikoja rahoja, niin veisin ne sinne tarvitseville jaettaviksi.
Pyytäisin siis ystävällisesti jonkun ilmoittamaan, missä se on ja ketä sen isännistöön ja hallitukseen kuuluu, sekä milloin se on auki ja paljonko se korkoa maksaa.
Kuntalainen
Säästöpankki 1910- ja1920-luvulla
Digiarkistosta löytynyttä artikkelia ETELÄ-SAIMAAssa / 1926 / 30.10.1926 NO 122 referoiden:
Ennen pankkien syntymistä oli ihmisillä tapana säilyttää varansa mitä omituisimmalla tavalla. Milloin rahat piilotettiin sukan varteen, milloin ommeltiin vaatteisiin, kätkettiin kirstun nurkkaan tai vuodeolkiin. Joskus ne haudattiin syvälle maan sisään. Tyydyttävän säilytyspaikan puutteessa lienee ollut osansa siihen, että vanhempina aikoina etenkin vähäväkiset perin vähässä määrässä ajattelivat tulevaisuuttaan. Elettiin vaan kädestä kärsään, kuten kansan kesken on vieläkin tapana sanoa.
Yleisen sivistystason kohotessa alettiin kansan keskuudessa ymmärtää yhä selvemmin säästämisen suuri hyöty. Tässä herätystyössä oli maamme säästöpankeilla varsin huomattava osansa. Säästöpankkien tarkoitushan oli pienien säästöjen kerääminen, niiden varma sijoittaminen ja saattaminen korkoa kasvaviksi sekä säästämishalun herättäminen ja sen edistäminen kansan laajemmissa kerroksissa.
Tässä tarkoituksessa aloitti varsinaisen pankkitoimintansa vuoden 1903 alussa myös Luumäen Säästöpankki alakylässä Riihelällä lähellä asemaa. Pankki oli avoinna vain kerran kuussa ja sen toiminta alkoi kehittyä hitaanpuoleisesti. Muutaman vuoden kuluttua muutettiin aukioloa kahdeksi kerraksi kuukaudessa ja sittemmin 20-luvun alussa pankki oli auki joka lauantai. Ensimmäinen kassapäivä oli tammikuun 3. päivä, jolloin ensimmäiset säästöön panot pankin kirjoihin merkittiin.
Vuonna 1920 muutettiin pankin säännöt, joiden mukaan se voisi harjoittaa laajennettua pankkiliikettä. Pankki ei ottanut kuitenkaan uusia liikemuotoja käytäntöön.
Pienen pitäjän pankkitoiminnan vaatimattomuutta ja vakiintumattomuutta kuvastaa aukioloaikojen vähäisyys, vain kaksi tuntia kuukaudessa vielä vuonna 1919. Tuon vuoden alkupuolella katsottiin parhaaksi rajoittaa säästöjen vastaanottoa, koska lainaajia ei ilmaantunut, mistä olisi säästökorot maksettu. Halukkaiden säästäjien runsaus ja lainaajien vähäisyys johtui ajan suhteellisesta raharunsaudesta. Oli vaihteeksi hyvä aika. Vuoden aikana säästökanta kasvoi 194 000 markasta 243 000 markkaan. Suurin yksittäinen säästö oli vuoden lopussa 7 371 markkaa, kun keskimäärä jäi 896 markkaan. Liki kaikki rahat olivat lainassa, isoimmalla velallisella lainan suuruus oli 20 000 markkaa ja pienimmällä 60 markkaa. Talousolojen suuri vaihtelu tuotti omat pulmansa pikkupankeille vielä vuosikymmenien ajan.
1920-luvun puolessa välissä pankin toiminta alkoi vilkastua. Kuntalaiset huomasivat, että säästöpankki oli kunnallinen rahalaitos. Se keräsi varansa kunnan keskuudesta ja sijoitti ne lainoina oman kunnan asukkaille. Se ei kerännyt voitto-osuuksia yksityisille, vaan käytti voiton oman vakavaraisuutensa kartuttamiseksi tai yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Mitä runsaammin kuntalaiset sijoittivat sinne säästöjänsä, sitä paremmin kykeni pankki tyydyttämään lainan kysyntää. Vuoden 1926 aikana pankkiin oli talletettu 379 467 markkaa. Lainoista oli maksettu pääomaa 224 622 markkaa ja samana aikana annettu lainoina ulos 593 950 markkaa. Lainat myönnettiin päteviä henkilötakauksia tai kiinnityksiä vastaan. Rahat eivät siis seisoneet pankissa, vaan tekivät säännöllistä kulkuaan kuntalaisten hyödyksi.
Säästöpankin hallituksen ensimmäisenä puheenjohtajana oli opettaja Johan Petter Luukas vuoteen 1905. Hänen jälkeensä tuli puheenjohtajia olivat maanviljelijä Tahvo Riihelä vuoteen 1911, Osuuskaupanhoitaja Aatu Rikkilä vuoteen 1918, herastuomari Manu Hirvikallio vuoteen 1924 ja sitten maanviljelijä Matti Vainikka.
Säästöpankin kirjurina oli toiminyt alusta asti asemapäällikkö Kaarlo Korpela vuoteen 1917 asti ja hänen jälkeensä vajaan vuoden opettaja Taavetti Hirvikallio. Syksystä 1918 kirjurina oli opettaja Erkki Neulanen.
Säästöpankin isännistön puheenjohtajina ovat olleet kauppias Emil Kiuru 1903 -1908, maanviljelijä Antti Huopainen 1908-1919 ja maanviljelijä Manu Punkkinen 1919 -lähtien.
Muutosten aika oli kuitenkin edessä. 20-luvun loppupuoli ja 30-luku toivat merkittäviä muutoksia säästöpankille.
Vuonna 1927
lakkautettiin Luumäen kunnankirjurin virka ja hänen tehtävänsä siirrettiin
kunnallislautakunnan esimiehen tehtäväksi ja kunnan rahastonhoitajana toimI
tästä lähtien säästöpankki ja kamreeriksi nimitettiin Kirsti Riihelä.
Pankkien tulo Taavettiin - Kauppakadulle
Säästöpankit perustettiin yleensäkin kunnallisiksi, yleishyödyllisiksi laitoksiksi, mutta pian ne luisuivat normaalin yritystoiminnan piiriin.
Säästöpankki oli toistakymmentä vuotta vuodesta 1901 ainoa rahalaitos Luumäellä, kunnes jotkut katsoivat aiheelliseksi ryhtyä perustamaan rahalaitoksia osuustoiminnanpohjalle. Taavetin Osuuskassa perustettiin vuonna 1914 ja muutti Taavettiin vuonna 1946.
Säästäminen ja lainaaminen vilkastuivat vasta 1920-luvulla, jolloin Taavettiin saatiin kolmaskin pankkiryhmä. Liikepankkeihin kuuluva Kansallis-Osake-Pankki perusti konttorinsa vuonna 1919 Taavettiin aivan Säästöpankin viereen Kauppakadulle. Postin yhteyteen tullut Postisäästöpankki vastakkaisella puolella Kauppakatua tuli myös kilpailemaan asiakkaista. Kaikki pankit Taavetissa sijoittuivat siis lähelle toisiaan Kauppakadulla. Varmasti tämä oli yksi vetovoima niille monille kauppaliikkeille, jotka seuraavana parina vuosikymmenenä syntyivät pankkien naapurustoon.
Luumäen
Säästöpankin uusi ajanjakso Taavetissa
Kyläkuvassa näkyvin muutos oli 'uuden' ison Säästöpankkitalon tuleminen Taavettiin.
Toukokuussa 1929 Luumäen Kunnan Säästöpankki osti huutokaupassa Luumäen Seurakunnalta kirkolla sijaitsevan Ristiniemen pappilan päärakennuksen
Rakennus
siirrettiin pian seuraavana vuonna Taavettiin Kauppakadun varrelle
Taavetin alakylässä sijaitsevan Säästöpankin konttorin rakennuksen on aikoinaan suunnitellut arkkitehti Carl Ludvig Engel pappilarakennukseksi. Rakennus sijaitsi Haimilassa lähellä Luumäen kirkkoa ja siirrettiin sieltä Taavettiin vuonna 1929.
Säästöpankki-rakennuksessa,
joka sijaitsi Vaatturi Jarvan talon ja Kansallis-Osake-Pankin välissä Kauppakadulla
oli pankkitilojen lisäksi asuinhuoneistoja ja ainankin yksi muu liiketila. Nurkkahuoneistossa 50-luvulla oli nimismiehen
konttori. Nimismiehenä toimi tällöin Eero Toivila ja konstaapeleitakin oli useampi:
Kirsti Riihelä - Johtotehtävissä 39 vuotta
Teksti referoitu historiikista Risto Helavaara: Riihelän suku n 1728-2001, moniste 2001.
Kirsti Riihelä (s. 1908 k.1996), Tahvo ja Eeva Liisa Riihelän nuorin tytär kävi 1920-luvun alussa 3-vuotisen Taavetin Kotiyhteiskoulun. Syksyllä 1923 hän meni Kouvolan Suomalaisen Yhteiskoulun IV luokalle ja keväällä 1925 hän sai todistuksen keskikoulun suorittamisesta. Tämän jälkeen Kirsti Riihelä opetti yhden lukuvuoden ajan Taavetin Kotiyhteiskoulussa aritmetiikkaa, geometriaa, kaunokirjoitusta ja historiaa.
1.1.1927 alkaen hän siirtyi Luumäen säästöpankin palvelukseen. Pankin toiminta oli aloitettu vuonna 1903 Riihelän talossa (myöhemmin Heijarin taloksi kutsuttu) Tahvo Riihelän työhuoneessa, jonka nurkassa oli pankin kassakaappi. Pankki oli tuolloin auki asiakkaille vain yhtenä päivänä kuukaudessa yhden tunnin. Vielä vuonna 1919 pankki oli avoinna kaksi tuntia kuukaudessa. Kirstin tultua pankkiin kamreeriksi vuonna 1927, pankki oli auki kaksi kertaa viikossa. Pankin saatua vuonna 1929 oman ison talon Kauppakadun varrelle lisättiin aukioloaikoja ja jonkun vuoden kuluttua pankki oli auki kaikkina arkipäivinä.
Kirsti Riihelän työsuhde Luumäen säästöpankissa kesti 39 vuotta hänen eläkkeelle siirtymiseensä asti vuonna 1966. Vuodesta 1948 lähtien hän oli pankin toimitusjohtaja. Kirsti Riihelä oli todennut, ettei hän itse valinnut tätä alaa itselleen. Sattui vain tuolloin vuonna 1927 olemaan työ tarjolla ja siitä tuli sitten elinikäinen ura. Hän olisi mielellään jatkanut koulunkäyntiä keskikoulun jälkeen, mutta siitä oli luovuttava, kun perheen taloudellinen tila heikkeni isän kuoltua
Työtehtäviin kytkeytyen Kirsti Riihelä toimi myös Luumäen seurakunnan kirjanpitäjänä ja Luumäen asutuskassan rahaston hoitajana.
Lotta Svärd -järjestöön Kirsti liittyi 1930-luvun alkupuolella ja toimi paikallisosaston sihteerinä ja rahastonhoitajana, kuten usein muissakin järjestöissä, missä hän oli jäsenenä. Sota-aikana hän toimi työnsä ohella Taavetin puhelinkeskuksessa lottana.
Kun Lotta Svärd -yhdistyksen Luumäen paikallisosaston Taavetin kyläosaston perustava kokous pidettiin 20.1.1920. Kirstin sisar Helmi Riihelä oli tuolloin jo muuttanut sairaanhoitajaksi valmistuttuaan pois Luumäeltä, mutta kaikki muut Riihelän tyttäret kuuluivat järjestöön 1920-luvulla, joskin he erosivat vuoden 1924 alkupuolella jonkun selvittämättä jääneen erimielisyyden vuoksi
Kun 23.11.1944 radiossa oli kuultu Lotta Svärd -järjestön lakkauttamista koskeva uutinen, Luumäen paikallisosaston johtokunta päätti kokouksessaan seuraavana päivänä 24.11.1944 lopettaa osaston toiminnan (Lottamaja päätettiin pitää auki armeijan kotiuttamisvaiheen vuoksi, kunnes jatkotoimenpiteet oli saatu järjestetyiksi). Johtokunnan jäsenenä Kirsti Riihelä oli mukana tässä kokouksessa.
Lisäksi Kirsti Riihelä toimi Mannerheim-liiton Luumäen osaston rahastonhoitajana ja Taavetin Ko- koomuksen naisten rahastonhoitajana. Hän osallistui myös Martta-järjestön ja Taavetin Nuorisoseuran toimintaan.
Matti Hirvikallio muistelee:
Kirsti Riihelä oli isäni täti ja kutsuimme häntä Kitti-tädiksi.
Muistikuvani alkavat 1950-luvulta, jolloin hän asui yhdessä Helmi-sisarensa
kanssa säästöpankin talon yläkerrassa. Koska perheeni asui vuoteen 1957
Valkealan Jokelassa ja sittemmin Kouvolassa, tuli Taavetissa vierailtua
useasti. Isäni asui Alina-äitinsä kuoleman jälkeen säästöpankin talossa,
jolloin perheeseen kuului myös Kirstin äiti Eeva-Liisa Riihelä.
Sulo Okkolan Säästöpankki-muistoja:
Kirsti Riihelä aloitti pankin johtajana ennen sotia. Aina ystävällinen johtaja jatkoi työtänsä eläkeikäänsä asti. Välirauhan aikana Vihtori-isä avasi minulle tilin pankkiin ja talletti tilille 3 mk. Sain pahvisen säästölippaan. Aina, kun vein säästämäni rahat tilille, kiitteli Kirsti: "Hyvä, jatka samaan malliin". Kirsti ja siskonsa asuivat pankkitalon yläkerrassa.
Eräänä iltana kävelin kuoroharjoituksista kotiin. Oli kova pakkanen. Poliisi Pesu ajoi vastaan ja kyseli minulta, että olenko nähnyt hyvin humalaista miestä, joka oli yrittänyt mennä sisälle taloihin. Pesu pyysi minua kaveriksi ja lähdimme sitten ajamaan. Säästöpankin ovi oli auki. Menimme sitten sinne sisään. Poliisi valaisi taskulampulla ja sieltähän se ukko sitten löytyikin sammuneena eteisen nurkasta. Kirsti siunaili tapausta ja kiitteli meitä. Onneksi ei kulkija älynnyt olevansa pankissa.
Kuvagalleria
30-luvulla Säästöpankki kampanjoi teemalla "Liity sinäkin säästämisen armeijaan".
Säästöpankin mainontaa 60-luvulla Luumäen Lehdessä
1970-luvun uudet tuulet
Vuonna 1967
tammikussa Luumäen Säästöpankki avasi uudessa toimitalossaan Jurvalassa
pankille
sivukonttorin.
Luumäen Säästöpankin pääkonttori uusiin tiloihin Taavetissa
Luumäen Lehteä 10.2.1971 no 6 referoiden:
Noin tuhatkunta
luumäkeläistä tutustui avajaispäivnä Säästöpankin uusiin ajanmukaisiin tiloihin Taavetin
keskustassa. Onnittelut, kukkarunsaus ja kahvitarjoilu kuuluivat
avajaispäivän kuvaan. Uusissa tiloissa pystyi Säästöpankki palvelemaan luumäkeläisiä
ajanmukaisella tavalla. Uudessa talossa oli myös 11 asuinhuoneistoa.
Säästöpankin käytössä oli 310 m², mistä varsinaisen pankkisalin osuus oli lähes 150 m². Tammipaneloitu takaseinä ja samasta materiaalista tehty palvelutiski sekä onnistunut värien käyttö loivat viihtyisän yleiskuvan. Palvelutiskillä oli tilaa kuudelle pankkivirkailijalle. Toimitusjohtajalla ja kirjanpitäjällä oli omat huoneet. Alakerrassa sijaitsivat tallelokerot ja yösäilö. Merkittävä uudistus oli oma puhelinkeskus, mistä ohjattiin kymmenen alanumeroa virkailijoille ja alakerran huoneisiin. Pankin tiloja täydensi järjestöjen ja yhdistysten vuokrattavissa oleva tilava kokoushuone ja sen yhteydessä oleva kahvinkeittohuone talon kellarikerroksessa. Siellä sijaitsivat myös henkilökunnan sosiaaliset tilat ja sauna.
j
Luumäellä ainutlaatuinen kovan rahan lajittelu-, lasku- ja punttauskone oli mielenkiintoinen tutustumiskohde ja sen kätevyydestä antaa kuvan se, että suurikokoinen säästölipaskin tuli automaattisesti käsitellyksi parissa minuutissa sähköisen koneiston. Kuvassa pankkivirkailija Pirjo Toivari ja hallituksen puheenjohtaja Muisto Rikkonen. Kuva: Luumäen Lehti 10.2.1971 no 6
Lappeenrannan
Säästöpankin nimi muuttui Etelä-Karjalan Säästöpankiksi 1.4.1986, kun
Lappeenrannan, Vuoksen, Saaren, Lemin ja Savitaipaleen Säästöpankit päättivät
yhteisvoimin vastata kiristyvään pankkikilpailuun ja yhdistää voimansa
fuusioitumalla. Luumäen Säästöpankki tuli fuusioon mukaan syksyllä 1989.
Lähteet: LUUMÄEN HISTORIA Kalevi Kumpulainen, Timo Miettinen 1992, LUUMÄKI 375 V - LC Luumäki/Ukko-Pekka 2017, Finna, Luumäen Fotokerho, Paavo Naumanen, Sulo Okkola, Erkki Kurppa, Kirsti Hermunen, Luumäen Lehti, Etelä-Saimaa, Inkeri Papp, Risto Helavaara: Riihelän suku n 1728-2001, moniste 2001, Matti Hirvikallio.