Vienan Karjalassa Paateneen Selkissä vuonna 1900 syntynyt Emil Naumanen oli Taavetin vanhimpia tunnettuja kauppiaita – ja yksi ensimmäisistä. Emilin kauppiasura Luumäen kunnassa alkoi vuonna 1927 kulkukauppiaana jalan ja hevospelillä liikkuen kylästä kylään. Kuuden pitäjän alueella Emil ehti kiertää. Vuosina 1930–1931 hän piti myös ravintolaliikettä Urpalanjoella.
Kuvat: Paavo Naumanen.
Emil kortteerasi aluksi Kaitjärvellä Jalmari Pesulla ja sitten Aholan talossa Himottulan Tainankylässä. Tainakylässä asui myös Aina myös Ainoksi kutsuttu (s.1901). Emilin ja Ainan tiet kohtasivat. Naimisiin mentiin 1930-luvun alussa ja lapsiakin sitten ajallaan syntyi. Perhe asui Tainan kylän mökissä ennen Taavettiin muuttamista.
Kesällä vuonna 1939 Aina ja Emil päätyivät asettautumaan Taavettiin ja perustamaan sinne vaatekaupan. Kauppa-Aitta merkittiin kaupparekisteriin 14.7.1939. Pian tämän jälkeen vuodenvaihteen 1940 jälkeen syntyi poika Paavo, eikä omena pudonnut tässäkään tapauksessa kauaksi puusta. Paavo varttui kauppamiljöössä ja viihtyy siellä vieläkin tehden kauppaa 83-vuotiaana. " Ollaan kaupan kanssa melkein niin kuin kaksoset, synnytty lähekkäin. Meikäläinen oli itämässä, kun isä alkoi toiminnan Taavetissa", jutusteli Paavo tyypillisellä hyvällä huumorillaan. Paavon isoveli, vuonna 1934 syntynyt Pekka oli mukana liikkeen toiminnassa kauppa-apulaisena joskus koulu- ja opiskeluaikojensa kesinä. Elämä vei opiskelemaan muualle ja myöhemmin Pekan perheineen pääkaupunkiseudulle. Emil Naumanen aloitti Taavetin kauppaliikkeensä ensin Eemil Heikinheimon talon pienessä liikehuoneessa Kauppakadulla ennen siirtymistä Marttilantien liikepaikalle. Marttilantien liikepaikalla oli toiminut jo ennen Naumasia kultaseppä Rennicke.
Naumaset ostivat talon Bror Erik Nordströmiltä
vuonna 1941 Marttilantieltä, minne Taavetin Kauppa-Aitta muutti samana vuonna.
Paikka on sama, missä kauppa näinä päivinäkin toimii Emilin pojan Paavon
pyörittämänä. Liikehuoneiston vanhin osa on alkujaan
entisen Taavetin Höyrymyllyn myllytupa 1800-luvulla. Myllytupa rakennettiin
huvilaksi 1920-luvulla. Ensin oli mansardikattoinen talo, jonka vintillä oli
kaksi huonetta. Sitten taloa korotettiin niin, että siitä tuli kaksikerroksinen
nykyisen kokoinen ja näköinen talo.
Ennen sotaa kaikki kaupallinen toiminta oli rautatieaseman tuntumassa. Siellä olivat Osuuskauppa, Timosen kauppa, Räsäsen leipomo, Talouskauppa, Luumäen Säästöpankki ja Kansallis-Osake-Pankki. Taavetin Kauppa-Aitan tuotevalikoima sopi hyvin jatkeeksi tyydyttämään luumäkeläisten tarpeita.
Kaupan valikoima laajeni asiakkaiden tarpeiden mukaan: hyllyiltä löytyi ja löytyy edelleen alusvaatteista päällyspusakoihin ja karvahattuihin, patjoista vuodevaatteisiin. Vaatteiden ohella valikoimissa oli ja on edelleen kankaita, nappeja, ompelu- ja villalankoja, vetoketjuja ja sukkuloita. Naumanen toimi myös sisäänostajana. Turkiksia, villaa ja majoja, niin ja muurahaisen munia; eläinrohdosta, jota apteekki osti lääkevalmistukseensa.
Paavo-poika on hyörinyt mukana pienestä pitäen. Paavo tuli ensin ylioppilaaksi Kouvolan lyseosta ja sitten kaupan alan opiskelu jatkui Kotkassa. Aikaisemmin kirjanpito ja laskutus oli ulkoistettu. Valmistuttuaan merkonomiksi ja konttoripäälliköksi otti Paavo nämäkin tehtävät kokonaan hoitaakseen muiden kauppapuuhien lisäksi.
Vuonna 1967 suoritettiin sitten virallinen vahdinvaihto. Isä myi Kauppa-Aitan pojallensa Paavolle.
Vaikka liike nyt jääkin virallisesti pojan haltuun, ei tarkoituksena ole jäädä laakereilla lepäämään vaan kyllä minut tullaan edelleen näkemään tiskin takana ainakin kiireisimpinä aikoina, vakuutti Emil.
Varusmiespalveluksen, aliupseeri- ja reserviupseerikoulun jälkeen Paavo meni merkonomilinjalle kauppaoppilaitokseen Kotkaan. Kotkan "Tipulassa" opiskeli myös Marja. Satamakaupungissa kahden nuoren luumäkeläisen lempi sitten leiskahti. Naimisiin mentiin vuonna 1962 ja yhteistä tietä he saivat kulkea yli 50 vuotta.
Paavo ja vaimonsa Marja (os. Tuomola) olivat mukana tukemassa Kauppa-Aitan toimintaa vuosien varrella samalla, kun hoitivat omia töitänsä ja kasvattivat perhettä. Nuori pari asui vuodesta 1962 yhdessä Emilin ja Ainan kanssa. Taloa oli laajennettu parilla huoneella, autotalilla ja pannuhuoneella. Ensimmäinen lapsi Jorma syntyi vuonna 1963. Sitten syntyivät Heli 1965, Liisa 1967 ja Eeva 1975.
Oma punatiilitalo valmistui vuonna 1970 Honkakujalle. Siellä asuttiin ruuhkavuodet vuoteen 1984 asti. Emil ja Aina nukkuivat pois vuonna 1984 syystalvella muutaman viikon sisällä. Paavo ja Marja muuttivat takaisin kauppataloon Eevan ja Marjan äidin Kaijan kanssa ja talo Honkakujalla laitettiin vuokralle. Olihan näin kätevämpää myös kaupan pidon kannalta. Kauppa vaati paitsi liikkeen ylläpitoa, myös remontointia silloin tällöin. Paavo kertoi Marjan olleen hyvä ja pätevä työkaveri. Työn ohella monet harrastukset kuuluivat myös Naumasten elämään. Paavo Naumanen on ollut mukana myös kunnallispolitiikassa vuosikymmeniä. 70-luvun alussa hän oli jäsenenä silloisissa teollisuus-, matkailu- ja verolautakunnissa sekä 80-luvulla kunnanhallituksessa. Vuonna 2001 Paavo Naumanen aloitti ensimmäisen kauttaan kunnanvaltuustossa, kuten myös ensimmäistä puheenjohtajuuttaan tarkastuslautakunnassa, kertoo Luumäen Lehti No 19 10.5.2001.
Paavo näinä päivänä
Paavo, Pateksi myös kutsuttu on pitänyt Kauppa-Aittaa jo 55 vuoden ajan. Nykyään tavaramäärästä ei pidä valittaa, toteaa Paavo. Hän muistaa senkin ajan, kun kaikki myytiin jo ennen tuotteen saapumista liikkeeseen. Sotien jälkeisen pulan keskellä luoviminen oli haastavampaa kuin yrittäminen paljon parjatussa nykyajassa. Kauppa-Aitan parhaat vuodet osuivat 1980-luvulle, jolloin tavaralle riitti kysyntää pienessäkin maaseututaajamassa. Myöhemmin joulusesonki saattoi muodostaa kolmanneksen vuoden tuloksesta. Kaupanteko jatkuu niin kauan, kuin hyvältä tuntuu. Kauppa tuo mukavaa sisältöä eläkeläisen elämään, bisnestähän se ei ole.
Paavon myymälästä ja kauppiaspäivistä voit lukea Etelä Saimaan artikkelista vuonna 2021.
Kaupanteon lomassa Paavo tykkää jutustella ja muistella asiakkaittensa kanssa. On aina mukavaa, kun ovesta sisään poikkeaa joku vanha tuttu. Monasti soitan asiakkaalle vaikka 'Vippaa mulle viitosen' pianollani, jos asiakkaalla ei ole kiire, kertoo Paavo.
Kuusikymppinen Bernina on edelleen kunniapaikalla kassan lähettyvillä. Kauppias saattoi käden käänteessä lyhentää, vaikka housun lahkeet tai mekon helmat.
31.12.2024 kello 17.00
Vihdoin malttoi Paavo sitten siirtyä eläkkeelle. Kauppa-Aitan ovi sulkeutui viimeisen kerran.
Sankoin joukoin toivottavat nykyiset ja entiset luumäkeläiset Paavolle leppoisia ja hyviä eläkeläispäiviä.
-----------------------------------------
Luumäellä 85 vuoden ajan toiminut Taavetin Kauppa-Aitta lopettaa.
Sananen Paavon harrastuksista – joistakin niistä monesta
Valokuvaus on kulkenut Paavon mukana kaikki vuosikymmenet siitä lähtien, kun isä Emili osti Paavolle ensimmäisen paljekameran. Vuonna 1955 Paavo sai ensimmäisen kinofilmikameran -ERCONA- merkkisen. Tämän jälkeen on hankittu yksi, jos toinenkin kamera kuvaustekniikan kehittyessä. Kameroita onkin komea rivistö museoituna kaupan hyllyllä ja muutakin historiaa on kaupassa esillä.
Eikä kuvausharrastukseen riittänyt noina aikoina pelkkä kamera ja filmit, kehittääkin ne piti. Taavetista ei luonnollisesti sellaista kauppaa löytynyt, mistä kehitykseen tarvittavia liuoksia ja kuvapaperia olisi löytynyt. Oppiakin piti hankkia. Werner Söderströmin HYVÄ VALOKUVAAJA -kirja auttoi alkuun ja Taavetin sen aikaisen valokuvaajan pojan Pertti Mänttärin neuvot olivat kullan kalliita. Kaveri, Olavi Häkämies, jota harrastus myös kiinnosti, lähti Paavon kanssa Lappeenrantaan hakemaan kehityskemikaaleja. Foto Nyblin oli liike, mistä kaikki tarvittava tavara löytyi ja niin tultiin linja-autolla takaisin litkujen kanssa. Pimiö oli tietenkin ikkunattomassa paikassa – sisävessassa. Pimiöön piti saada punainen lamppu ja senhän tein maalaamalla tavallisen lampun punaisella mökkimaalilla, kertoi Paavo. Näillä mentiin. Aluksi oli laihat tulokset mutta parin epäonnistuneen yrityksen ja pilalle menneen filmin jälkeen, oli monta konstia jo opittu.
Kun kuvien otto ja niiden kehitys alkoi sujua, teki Paavo kuvaushommasta tietenkin bisnestä, kuvasi koulukavereita ja myi sitten niitä kuvia kavereille. Siitähän sitä sai valuuttaa ostaa lisää kuvaustarvikkeita.
Monen montaa tilaisuutta, tapahtumaa ja maisemaa on Paavo ikuistanut filmeillensä ja kuvapapereillensa vuosikymmenien saatossa. Nyt kuvat kertovat jälkipolville arvokasta tietoa ja kirvoittavat ihania muistoja menneestä elämästä.
Paavo on perustanut muutaman muun valokuvausharrastajan
kanssa Luumäen Fotokerhon vuonna 1982. Paavo luonnollisesti toimi kerhon puheenjohtajana
ja alussa myös rahastonhoitajana. Fotokerhoa vetää nyt Jukka
Olsson. Kerho arkistoi vanhoja ja uudempia kuvia ja pitää valokuvanäyttelyitä.
Paavon musiikkiharrastus
alkoi myös
nuorena. Isä osti Paavolle Landola-mandoliinin. Seurakunnan
poikakerhossa 11-vuotiaana Paavo rakensi vanerista itselleen kymmenkielisen
kanteleen. Koska viritystappeja ei ollut, ne piti korvata ruuveilla. Sen vuoksi
soitin ei tahtonut koskaan pysyä vireessä.
Aikuisena Paavo on pitänyt huolen siitä, että kelvollisia soittopelejä riittää joka tarpeeseen. Pianoja on siellä täällä ympäri taloa, joissain huoneissa kaksikin. Yksi flyygelikin on varastossa. Olohuoneen oven pielessä seisoo 1892 Tartossa valmistettu pianokaunotar kaarevine jalkoineen, toisessa nurkassa seisoo kontrabasso, jonka kanssa Naumanen keikkaili yhtyeen mukana. Uudempaa soittopeli sukupolvea edustaa sähköpiano. Soittopeleistä Paavo hallitsee paitsi melkoisen joukon erilaisia kielisoittimia (kontrabasso, viulu, balalaikka, mandoliini, kantele…) myös pianon ja huuliharpun. Huuliharpusta erityisen tärkeän teki se, että se oli monipuolinen, mahtui hyvin taskuun ja oli näin kuljetettavissa mukana armeija-aikana mm. Lapin leirille ja muualle.
NYT KORVAT TARKKANA JA ÄÄNET PÄÄLLE!
Kuuntelepä tämä!
(Soini Hatisen kuvaama video Luumäki-FB-ryhmässä 4.1.1920)
Muutamana vuonna Naumanen teki Luumäellä opettajansijaisuuksia. Paavon liikunta- ja käsityöohjauksesta saivat monet Luumäen pojat oppia ja kokemuksia. Myös maantietoa ja luonnontieteitä Paavo opetti. Ensimmäiset opettajakokemukset Paavo sai toimiessaan viransijaisena Niemen koulussa lukuvuonna 61–62.
Taavetin lukion vihkiäisjuhlaan koottiin orkesteri, jossa osaava kontrabasisti oli itseoikeutettu jäsen.
Tämä tilapäinen orkesteri jäi pysyväksi. NaKoMa-Trio viihdytti Luumäen kamariorkesterina erilaisissa tilaisuuksissa luumäkeläisiä kaikkiaan 17 vuotta.
Luumäellä oli myös Väinö Koskelan johtama useampihenkinen kamariorkesteri.
Vielä Paavon musiikkiharrastuksesta.
Paitsi monien instrumenttien soittajana ja monien orkesterikokoonpanojen osallisena on Paavo ehtinyt myös säveltää ja sanoittaa. "Takaisin Taavettiin" kappaleen lisäksi on Paavon kynästä syntynyt kaunis kappale "Charlotta von Lieven". Kyseisen kappaleen Paavo on tehnyt vuonna 2004 Saimaan sävel -nimiseen sävellyskilpailuun.
Aihe sävellyksen tuli vain kuulemma "sieltä jostakin". Paronitar Charlotta oli 1700-luvulla Taavetin linnoituksen ensimmäisen komendantin vaimo, joka asuessaan Luumäellä synnytti kolme lasta ja kuoli yhden olettamuksen mukaan tapaturmaisesti pudotessaan ratsastaessaan rakastamansa hevosen selästä 39 vuotiaana. Sävellyksen nuottisivussa löytyy lisää tarinaa Charlottasta ja hänen haudastastaan. Luumäen vanha hautausmaa kirkon vieressä sijaitsee Charlottan hautaholvi, minkä laatassa on teksti: "Taavetin linnoituksen komendantin puoliso paronitar Constantina Charlotte von LievenOs. Korffsynt. 1742 kuollut 24.1.1781"
Kuuntele tämä kaunis sävellys Paavon soittamana:
Luumäen Reserviupseerikehon hallituksen Ideologia Upseeri
Reservin Kapteeni Naumanen on saanut erityisen tittelin kerhon hallituksen jäsenenä. Nimitys ei Paavon mielestä ihan kuvasta sitä, mitä hän tekee. Hän on ollut mukana järjestämässä Luumäellä tilaisuuksia ja sellaista. Ideologiaupseeri on silloisen puheenjohtajan, Lahtelan Sepon aikanaan keksimä virkanimi, ja siihen pitää suhtautua kevyesti, tuumailee Paavo.
Paavoa on aina kiinnostanut sotahistoria, minkä dokumentoimiseen hän eri medioissa on myös paljon osallistunut.
Mittavin Luumäellä 1985 järjestetty maakunnallinen maanpuolustusjuhla paisui isoksi. Siihen yhdistettiin Vekaranjärven valatilaisuus. Ohjemassa oli mm. taistelunäytös "Taavetin valtaus" ja kalustonäyttely. Luumäen reserviupseerit osallistuivat yleisön muonitukseen. Rokkapata porisi ja ruokittiin koko seurakunta koulun pihalla.
Moottoripyörät ja autot Taavetissa olivat tuttuja
Moottoripyörät ja autot ovat aina myös olleet lähellä Paavon sydäntä. Kun näytät Paavolle menopein kuvan, tulee sieltä merkki, vuosimalli ja muut tiedot kuin pyssyn suusta. Paavo oli pioneeri Taavetissa Touring-hommissa.
Paavo laati vuonna 2012 ao. listan Luumäen moottoripyörien omistajista ja pyörämalleista muutaman vuosikymmenen aikana.
Vielä yksi muisto Paavon bisnesvainusta ja liikeideoista
Tässä lainattua tekstiä ja kuvat artikkelista Luumäen Lehdessä no 4, 25.1.1968
Jutun otsikko:
Viihtyisyyttä, takan lämpöä ja saunasta avantoon - Paavo Naumasen talvihuvila tarjoaa
Ilmoitus luksuslomailukohteesta, jonka Paavo oli laatinut, julkaistiin myös Helsingin Sanomissa.
"Viettäkää repäisevä viikonloppu Luumäellä. Katajarinteen lomahuvila tarjoaa: mainio sauna, avanto, viihtyisät tilat, hyvin varustettu keittiö, Salpausselän harjun hiihtomaastot, Kivijärven ahvenet odottavat pilkkimistä, oma jäärata, jossa voitte turvallisesti kokeilla ajotaitoanne ja verrata sitä vaimonne tai hyvän ystävänne taitoon. Pyytäkää esitteemme. Tervetuloa! Merkonomi Paavo Naumanen, Taavetti puh. 63."
Kysymyksessä oli aivan
uusi lomailumuoto; käyttää kesämökkiä myös talvella. Niinpä lähti Luumäen
lehden toimitus silloisen matkailulautakunnan puheenjohtajan Mikko Lahtisen
ja toimistosihteeri Reino Pennasen kanssa tutustumaan tähän Naumasen
uuteen lomamajaan, jonka hän itse oli suunnitellut.
Tervapata tervehti tulijoita, avanto oli tehty valmiiksi halukkaille saunojille ja tuli oli syttymässä takkaan. Järvelle oli hyvät näkymät sekä ulkoa, että sisältä. Isäntä esitteli komeaa "turistihuvilaansa", missä hyvin varustettuja huone- ja säilytystiloja tiloja riitti suuremmallekin porukalle. Marja-rouvan nk. naisen kädenjälki näkyi viimeistellyssä sisutuksessa ja aistikkaassa kalustuksessa.
Ulkona pakkasta lähes 30 astetta, sisällä lämmintä runsaat 20 astetta. Mikäs ettei tämä ole juuri sitä, mitä vaativakin lomailija kaipaa. Heti ilmoituksen julkaisemisen jälkeen oli puhelinsoittoja tullut, toivottavasti turisteja saadaan.
Pekka A. Pukki, Paavon koulukaveri
on saapunut paikalle myös saunamajuriksi ja tässä virassa hän kehotti kaikkia kokeilemaan
saunaa sekä avantoa. Kävelyterassi oli hyvä olemassa, saunassa näytti mittari
kuivaa lämpöä 120 astetta, joten tarkenemispelon pitäisi poistua kerralla.
Saunamajuri ja isäntä näyttivät esimerkkiä avantoon pulahtamisessa. Vieraista
taisi vain yksi uskaltautua hyiseen Kivijärven veteen.
Saksalaiset olivat mökkilomalaisten
pääkohderyhmä. Heitä tulikin, kesäisin pääasiassa. Kymmenisen vuotta homma
pyöri.
Lue lisää
Paavosta:
Taavetin pommitus 1944 syöpyi luumäkeläisen Paavo Naumasen mieleen – 4-vuotias poika seisoi kadulla uimahousut jalassaan ja ihmetteli palavasta naapurustosta nousevaa savua
https://www.esaimaa.fi/paikalliset/4618401
Paavo Naumanen, 81, on pyörittänyt liikettään 54 vuotta – Kauppa-Aitta toimii yhä, vaikka monet muut näyteikkunat Taavetissa ovat tyhjenneet aikoja sitten
Muisteloita matkan varrelta - sekä kaupasta, että muuten:
Naumasen Paavo on varsinainen velikulta. Hän oli Luumäen keskikoulussakin opettajana ja vei meidät 5.luokkalaiset luokkaretkelle Helsinkiin ja järjesti yhteisen illanvieton Suolahden luokkaretkeläisten kanssa. Paavo näytteli 10 minuuttia WC:hen odottavaa miestä niin taitavasti että porukka nauroi koko ajan yhteen ääneen. (Pietari Jääskeläinen).
Jos oikein muistan, Paavo oli keskikoulussa vuoden opettajana ja juoksutti meitä ympäri koulua jostakin rangaistuksena (Pietari Jääskeläinen).
Ekat James-farkut aikanaan ostin Naumaselta oma tienaamilla rahoilla -60 luvulla (Paula Taimen)
Eemelin toinen poika Pekka mittaili kauppa-apulaisena silkkinauhaa lasitiskin päällä ja sanoi asiakkaalle "Pannaan himpun verran lisää" ja huomattuaan, että asiakasta nauratti joku, hän muisti, että ostaja oli Idmanin Hilma, neiti Idman, Himpuksi kutsuttu. Nuorta myyjää alkoi nolottaa ja puna levisi otsalle. (Heli Pöyhönen).
Pari koulumuistoa keskikoululuokalta:
Pate kysyi eräältä luokkakaveripojalta edellistä veiston numeroa: "Mikä sulla on?" M. vastasi: "En muista". Pate jatkoi: "Muistaisitko paremmin, jos kiertäisit tuon urheilukentän takana olevan kopin?". En muistanut enkä kiertänyt, kertoi M. luokkakokousmuisteloissa.
E-tytöllä oli hikka. Pate rupesi hiipimään luokassa ympäriinsä, sitten pysähtyi E:n pulpetin luo ja paiskasi täysillä kirjan E:n pulpetille ja tokaisi "Kyllä nyt loppu!" Seurasi ensin pitkä hiljaisuus ja sitten jälleen E:n "HIK"…ja taas oli luokalla hauskaa. (Tuija Nyberg)
Mainoksia Luumäen Lehdessä 1963-1970
Lähteet: Paavo Naumanen, Heli Pöyhönen, RAKAS ON MEILLE TÄMÄ PITÄJÄ -kIrja, LUUMÄEN HISTORIA, Luumäen Lehti 19.1.1967 no 3 ja 23.5.2001 ja No 21, Luumäen Reserviläiset ry, Soini Hatinen, Sirpa Kumpuniemi, Vesa Kurvi., Ilkka Pohjalainen/Yhdysmies Etelä-Karjalan Maanpuolustuksen Tuki ry , Kotikylämme Luotola. Kuvia ja tarinoita luumäkeläisestä kylästä. Pentti Pien-Inkeroinen 2008.