Kauppias Antti Timonen
Taavetin Sekatavarakauppa
Suuri kiitos Eini Karhulle, joka halusi jakaa kanssamme muistoja ja tietoja sekä valokuvia Timosen ajasta yhtenä merkittävimmistä kauppiaista Taavetissa.
Antti Timonen syntyi vuonna 1874 Pietarissa. Timosen äiti oli myös kauppias. Ennen Taavettiin tuloa Timonen oli pitänyt kauppaliikettä Jaakkimassa, Kaalamossa ja Pitkärannassa Laatokan Karjalassa.
Kauppias tuli Taavettiin poikansa Sulon (s.1922) kanssa. Lyydia Repo (s.1908) tuli todennäköisesti töihin apulaiseksi kauppiaalle.
Antin ja Lyydian avioliittokuulutus oli Etelä-Saimaassa marraskuussa 1932. Lyydia oli kotoisin Soanlahdelta Raja-Karjalasta. Sulo syntyi Ruskealassa.
Perhe kasvoi. Timoset
ottivat vuonna 1933 huomaansa pienen Eini-tytön (s.1926), Janne ja Olga Revon
lapsen Soanlahdelta. Eini oli silloin 7-vuotias ja aloitti kansakoulun
Taavetissa.
Timola – 'Päämaja' rautatien eteläpuolella 1930–1944
Taavetin Sekatavarakauppa
Timonen osti kauppias Anton Mettälän 1920-luvun alussa rakentaman liiketalon tontteineen Taavetin aseman eteläpuolelta joulukuun 1929 lopulla. Talo oli rakennettu sekatavarakauppa-, kahvila- ja matkustajakotitoimintaa varten. Tilan nimeksi tuli lohkomisen jälkeen Timola ja kauppatoimintaa jatkettiin nimellä Taavetin Sekatavarakauppa. Matkustajakotia eivät Timoset pitäneet.
Talossa riitti tilaa
Antin, Lyydian ja lasten lisäksi talossa oli palvelusväkeä;
kotiapulaisia, kauppa-apulaisia ja hevosmiehiä. Talossa riitti huoneita
kaikkien majoittamiseen. Alakerrassa oli kahdeksan huonetta.
Taavetin tien päätyhuoneessa, salissa, oli iso kauppahuone omine
sisäänkäynteineen ja viereisessä huoneessa varastotila. Asiakkaita riitti ja
kauppa kävi. Kaupan valikoima oli luonnollisesti laaja ruokatarvikkeista
vaatteisiin, kenkiin ja kankaisiin. Toinen sali oli talon itäpuolella.
Vinttikerroksen neljästä huoneesta yksi, joka talvellakin pysyi lämpimänä,
toimi renkihuoneena. Siellä yöpyivät yleensä hevosmiehet. Pieni hellakin siinä
huoneessa oli. Yksi huone vintillä oli kaupan kenkävarastona. Alakerran
kulmakammarissa asustivat koti- ja kauppa-apulaiset. Talon keskiosan neljä huonetta
olivat Timosten asuinhuoneita.
Ulkorakennuksessa oli tilaa hevosille, navetalle, heinäladolle, halko- ja muille varastoille sekä saunalle.
Yksi hirsirakenteinen etelään suuntautuva 'siipi' talon itäpuolelta erotettiin Timosen vuosina ja siirrettiin pari-kolmesataa metriä etelään Tainan tielle. Se toimi myöhemmin Helluntaiseurakunnan rukoushuoneena. Ei ollut mikään pieni siipi – useampia huoneita siinäkin oli. Rukoushuone on edelleen olemassa Tainan tiellä.
Talon eteläistä peltoaluetta täyttivät näihin aikoihin kymmenet omenapuut.
Hevosia oli paljon liikenteessä. Ne kuljettivat kauppatavaraa ja tekivät peltotöitä.
Eini Karhu muistelee:
"Sotasyksynä 1939, kun tuli
liikekannallepanomääräys, saimme mekin käskyn majoittaa rintamalle meneviä sotamiehiä. Taavetti oli paikka, missä
koottiin eri puolilta Suomea tulevaa sotaväkeä rintamalle lähetystä varten."
"Heti sodan ensimmäisenä päivänä vuonna 1940 saimme me alakyläläiset tuntea sodan kauheuden. Olin 14-vuotias ja kotiapulaisemme kanssa saunalla pyykkihommissa, kun kuulimme ensimmäistä kertaa lentokoneen äänen ja pian heti se pudottikin pommin läheiselle laanille. Se kyllä pelästytti, eihän sellaista osannut odottaa. Sotaa kun ei ollut koskaan aikaisemmin kokenut. Sirpalepommi teki sitten tuhojaan. Me säilyimme kuitenkin onneksi vahingoittumattomana. Eini ehti nähdä ja kokea sodan karuimmat puolet. Toisaalla on kerrottu Osuuskaupan tulipalosta. Siellä oli myös Eini mukana sammutustöissä.
Sota ja sen pommit
vaurioittivat Timolan taloa kuten useita muitakin aseman lähitienoon taloja.
Timosella oli yksi sotavanki töissä. (Sergejeff). Luotosella niitä oli useampi.
Tämä sotavanki sai liikuskella vapaammin. Luotosen vankeja valvottiin tarkemmin.
------
Sulo Okkola muistelee venäläistä sotavankia, joka oli Timosella töissä
Mies oli ajamassa Laappaan mutakuopalta pellolle mutaa. Minä yritin tapani mukaan päästä hevospelin kyytiin. Sillon mies huusi "njet, njet" ja yritti lyödä ohjaksilla minua. Säikähdin siitä niin, että aina kun mies tuli vastaan, menin tieltä metsään piiloon.
Hannula – 'Sivumyymälä' rautatien pohjoispuolella 1935–1952
Kahden kauppatalon omistajana
Ennen sodan alkua vuonna 1935 Timoset ostivat radan toiselta puolelta Hanna ja Lempimaria Hannulalta toisen kauppatalon ja tilan rautatieristeyksen läheltä. Vuosina 1935–1942 Timosilla oli siis kaksi kauppaa, Timola radan eteläpuolella ja Hannula – sivumyymälä radan pohjoispuolella aseman lähellä. Vuodesta 1942 Timonen vuokrasi Luumäen Lotta Svärd -järjestölle aseman eteläpuolella olevan talonsa. Siitä tuli Luumäen lottien ylläpitämä Lottamaja. Sittemmin vuonna 1944 lotat Ida Montonen ja Elina Kurvi ostivat talon ja jatkoivat Lottamajan pitoa. Aiheesta on kerrottu laajemmalti Taavetintien Matkustajakoti Majan yhteydessä.
Timoset muuttivat Timolasta Hannulaan, jotta Timolan saamia sotavaurioita pystyttiin korjaamaan ja saamaan se myyntikuntoon. Timonen omisti myös peltomaata Sorosen rantaan johtavan tien (nykyisin Niemeläntie) varrella ja kesämökkitila Lyytilä Timosilla oli Muuraisaaressa.
Sota aiheutti monenlaisia käänteitä kaikkien elämään. Timosen Sulo-poika kaatui sodassa vuonna 1943 vain 21-vuotiaana. Vuonna 1944 Timoset ottivat huomansa myös pojan, 2-vuotiaan Osmon (s.1942 Tuusniemellä) Savosta. Silloinhan oltiin jo toisessa kauppatalossa Hannulassa radan toisella puolella. Timoset adoptoivat Einin ja Osmon vuoden 1946 lopulla.
Vuonna 1944 tapahtui
paljon muutakin. Pommeista vaurioitunut Timola oli saatu kunnostettua ja se
myytiin Elina Kurville ja Ida Montoselle. Nämä ravintolaemännät
pitivät sodan aikana talossa Lottamajaa, mikä oli suosittu kokoontumispaikka.
Jälleen oli Taavetti pommituksen kohteena. Etenkin aseman seudulle osui paljon pommeja. Yksi palopommi osui myös Timosen Hannula-taloon. Se sytytti talon, navetan ja muut ulkorakennukset. Koko tila paloi maan tasalle: Karja menehtyi, ihmiset onneksi säilyivät. Talossa oli vain yksi palvelija kotona. Hän onnistui hyppäämään suojaan tien toisella puolella olevaan ojaan, kertoo Eini Karhu. Taas oli aloitettava alusta. Timonen ei kuitenkaan luovuttanut
Uusi komea talo Taavettiin
Kauppias Timonen rakensi samalle paikalle uuden ison talon heti sodan jälkeen. Se oli varmaan Taavetin suurin kerrostalo siihen aikaan. Ikkunoista jos laskee, niin lähes kaksikymmentä huonetta siinä oli ainakin, liiketila ja muutama huoneisto. Kauppatoiminta käynnistyi jälleen alakerran liiketilassa.
Antti Timonen menehtyi yllättäen kesäkuussa 1947.
Lyydia jatkoi kaupan
pitämistä siihen asti, kunnes hän ja poikansa Osmo muuttivat 50-luvun lopussa
Kanadaan. Kauppaa hoiti tämän jälkeen pari vuotta kauppias Martti Laukas.
Lyydia Timonen myi talon ja tilan vuonna 1952 Taavetin Osuuskassalle.
Eini meni naimisiin Kauko Karhun (s.1916) kanssa 1948 ja he saivat kolme lasta: Markun (s.1949), Lassin (s.1952) ja Mervin (s.1956). Eini ja Kauko asuivat kauppatalossa lapsineen siihen asti, kunnes pääsivät muuttamaan omaan rakentamaansa taloon Palolammentielle. Lassi asuu siinä talossa edelleen.
Lähteet: Eini Karhu, Markku Karhu, Digiarkisto, Luumäen Fotokerho, Luumäen Osuuspankki 100 vuotta, Geni, Paula Tahvanainen, Luumäen Karhut – Ahti Kopperi