Kaarlo Kassu Kallela – Linjurikuskien legenda
Eila Kallelan haastatteluun perustuvaa tarinaa Kassusta.
Kuvat Eila Kallelan albumista (paitsi Luumäen Lehden ja Irmeli Myllykylän kuvat)
Kaarlo Kallela (s.1932 k.1982) eli Kassu, millä nimellä hänet kaikki tunsivat, aloitti autoilijauransa Taavetin Osuuskaupan autonkuljettajana 1960-luvun alussa. Hän kuljetti "Pikku Petterillä" (pienellä lava-autolla) tavaraa Osuuskaupalta asiakkaille ja Osuuskaupan muihin toimipisteisiin. Muita kuljettajia siihen aikaan kaupalla olivat "Hujoska" Viljo Huopainen ja Pauli Malinen.
Osuuskaupalla oli myös kaksi myymäläautoa, joiden kuljettajia Kassu joskus lomitti.
Osuuskaupan myymäläauto lieneekin ollut sitten se elämän yksi käänteentekevä juttu. Kassu ja Ylä-Outisen Eila, silloin alle kaksikymppinen nuori alaosuuskaupan lihatiskimyyjä ja kauppa-apulainen kohtasivat työnsä puitteissa toisensa. Kauppa-auton lastaamisessa ja kauppa-autossa se romanssi taisi sitten saada alkunsa. Eikä aikaakaan, kun häitä sitten tanssittiin vuonna 1966, ja kaksi tytärtä Sari ja Niina tulivat isän ja äidin iloksi pian tähän maailmaan.
Eila työskenteli myöhemmin myös Osuuskaupan Virastotalon myymälässä ja sittemmin aina hymyilevä Eila jatkoi Kauppakadulla Talouskaupassa lihatiskillä palvellen asiakkaita vuoteen 1986. Silloin talouiskauppa oli jo K-halli yläkylässä Linnalantiellä. Eilalle kertyi vuosien varrella myös kokemusta myös Postin lomittajana ja maatalouslomittajana.
Kassu meni Erkki Sunille töihin 1960-luvun puolivälissä tilausajoautojen kuljettajaksi ja koululaiskuljetuksia hoitamaan. Kassu oli pidetty ja haluttu kuljettaja. Hän osasi ja tunsi paitsi kotikunnan kapeat kylätiet myös suuremmat baanat. Ne ja kaupungit tulivat hänelle tutuksi.
Ulkomaan reissuillakin Kassu oli kuin kala vedessä. Leningradin keikat olivat silloin kysyttyjä, samoin Pohjoismaat Norja ja Ruotsi, Eesti, Puola ja Unkari - muun muassa. Matkakuvia löytyy myös Ahvenanmaalta ja Gotlannista.
Tilausmatkoja tekivät mm. LuPo, Martat, Eläkeläiset, Luumäen Autoilijat ja monet monet muut ryhmät. Koululaiset tykkäsivät, kun luokkaretkellä oli mukana Kassu. Myös arkiset koulumatkat kuluivat rattoisasti Kassun kyyditessä.
Kassun tilausajoilla usein laulettiin. Bussissa oli aina pieniä "Karjalasta kajahtaa" -laulukirjoja ja matkanjohtajalla saattoi vielä olla monisteita mukana. Kassu ja matkanjohtaja sitten laulattivat jengiä.
Muisteloita Kassusta:
Sari-siskon kanssa siivottiin joskus linjuria sisältä, kaitpa siitä jotain taskurahaa saatiin. Iskä tuli usein reissusta linja-autolla Niemenkylään kotiin ja kerran oli ovi jäänyt auki sen verran, että meidän Miina-kissa oli päässyt makoilemaan linja-auton takapenkille. Taisi käydä Miina Taavetissa asti, ennen kuin iskä huomasi salamatkustajan. (Niina Kallela)
Oltiin reissussa mukana ainakin Lapissa, pohjois-Norjassa sekä Itävallassa. Tuo Itävallan reissu jäänyt parhaiten mieleen, eipä ihme, että päädyin itsekin sitten tänne Alpeille. (Niina Kallela)
Seurakunnan reissussa oltiin mukana Norjassa ja Itävallassa, silloin matkanjohtajana oli usein Sientolan Aarre, Aaretti. (Sari Kallela)
-------------------------------------------------------------------
Kallelan Kassu oli todella pätevä ja osaava Euroopat käynyt tilausajokuljettaja.
Erään kerran Kassu oli Sunin uusimmalla bussilla Viuhkolassa koululaiskuljetuksessa. Ennen kuin bussi lähti liikkeelle, käveli Kassu takapenkille ja ojensi siellä istuvia poikia: "Se on nyt pojat perkele niin, että jos löytyy yksikin puukon tai tussin jälki, se on poliisijuttu". Sitten Kassu käveli takaisin kuskinpukille. Joillain linjoilla, taisi olla Suoanttilan ja Jurvalan linjoilla, oli ilkivaltaa jonkin verran. (Vesa Simola)
Okkolan Sulolla on Kassusta muisto eräästä reissusta pääkaupunkiseudulle. Olivat Sunin bussilla Helsingissä laulujuhlilla. Juhlien jälkeen illalla Kassu pyysi Suloa katsomaan Tapiolan korkeaa tornia. Oli kuuma päivä ja Kassu oli avannut paidan nappeja ja krakansa oli vinossa. Tornitalon ovella oli portsari, rakennuksessa kun oli ravintola. Portieeri ei päästänyt Kassua sisään. Oli sitä mieltä, että sitä on jo sitten otettu. Näki sen kuulemma ulkomuodosta. Sulo siinä sitten selittämään portsarille, että "kuski tämä on ja sen linja-auto seisoo pihalla". Lopulta pääsivät Taavetin miehet ihailemaan Tapiolan maisemia. Portsari tuli kyllä kohta perässä pyytämään anteeksi. Oli käynyt pihalla tarkistamassa, että bussi oli todellakin siellä. (Sulo Okkola)
Aluksi Suo-Anttilasta ei päässyt Taavettiin kouluun linja-autolla. Sokuran Pekan isä Uuno Sokura touhusi sinne koululaiskuljetuksen. Kyyti piti maksaa itse. Eräs nykyisinkin luumäkeläisten hyvin tuntema henkilö, siihen aikaan tyttö, maksoi aina aamulla isommalla setelillä kyydin, mistä Kassu aina huomautteli. Se oli tietenkin Kassulle ongelma, kun heti ensimmäisellä pysäkillä vaihtorahakassa tyhjeni. Tyttö päätti sitten tehdä Kassulle jekun ja keräsi pennejä kyytirahan verran. Lieneekö pakannut pennit pussiin vai miten hän sai annettua ne Kassulle. Tyttö oletti, että Kassu alkaa laskemaan pennejä. Eikös mitä, Kassu romautti rahat suurpiirteisesti kerralla kassana toimineeseen laukkuun ja tulosti tytölle matkalipun. Tietenkin Kassu tiesi, että summa oli oikein. Ainoa lopputulema oli, että tyttöä harmitti entistä enemmin.
Yksi kyyti jäi minulle mieleen, kun matkustin Kassun kyydissä. Astuin autoon ja tarjosin Kassulle viiden markan rahan. Kassu avasi kassalaukun, pisti vitosen laukkuun ja otti laukusta viisi markan kolikkoa ja ojensi ne minulle takaisin. Sitten hän veti laukun kyljessä olevaa kassakoneen kahvaa kuin tulostaakseen matkalipun. (Simo Pätäri)
