Heikinheimon talo - Taavetin Kuvaamo
.
Heikinheimot asuivat talossa 14 vuotta vuodesta 1934 vuoteen 1948. Tänä aikana ja jälkeenpäinkin taloa kutsuttiin Heikinheimon taloksi.
Vuokralaisia talossa ehti olla useita. Jo ennen Heikinheimoja vuokralla talossa oli kelloseppä Ville Rennicken tytär Olga Villentytär Purho (os. Rennicke) miehensä räätäli Nestori Purhon (kuoli tapaturmaisesti hukkumalla 30-vuotiaana vuonna 1927) ja kolmen lapsensa kanssa. Olga avioitui vuonna 1931 sähkömonttööri Toivo Taavetti Purasen kanssa. Asuivatko he vielä tällöin talossa, siitä ei ole tietoa? Alla olevasta kuvasta voi päätellä, että talossa on ollut myös jossakin vaiheessa Nestori Purhon räätäliliike.
Talossa oli pieni liiketila Kauppakadun ja Kansallis-Osake-Pankin puoleisessa nurkassa. Liiketilan lisäksi talossa oli kolme asuinhuoneistoa vuokralaisille. Liikehuoneistossa oli vuonna 1939 Emil Naumasen ensimmäinen vaatetusliike. Tämä pieni huone oli alku Taavetin Kauppa-Aitalle. Tätä ennen vuoden 1937 tienoilla talossa oli Veikko Mettälän autokoulu. Vuonna 1948 Osuuskassa osti Heikinheimoilta talon ja pieneen liikehuoneistoon muutti nyt Osuuskassa muutamaksi vuodeksi ennen siirtymistä isoon Timoselta ostettuun kauppataloon rautatieaseman lähelle vuonna 1952.
Esko Strandman osti tilan Osuuskassalta, purki talon ja ulkorakennuksen ja rakensi paikalle uuden liike- ja asuintalon vuonna 63. Taavetin Kuvaamo toimi tässä aina Eskon eläkkeelle siirtymiseen asti.
1950-luvulla talossa olivat vuokralaisina alakerrassa Laukkaat, Viljo, Maire ja tytär Tuija. Talon muita asukkaita tänä aikana olivat yläkerrassa ensin puhelinasentaja Aaltosen viisihenkinen perhe Matti, Sylvi ja lapset Anja, Jukka ja Paavo. Aaltoset muuttivat vuonna 1953 yläkylään Svinhufvud-museon talonmiesvahtimestareiksi. Heidän jälkeensä yläkertaan muuttivat Muikut, Lasse, Aino ja tytär Elli. Alakerran eteläpäässä, liikehuoneenkin muututtua asuinhuoneeksi, asuivat Ylätalot ja Laukkaset.
Heikinheimot
Heikinheimot lienevät olleen siis talon pisimpiaikaiset omistajat. Lienee siis paikallaan kertoa Hildan ja Eemilin tarina tiivistetyssä muodossa.
Lähteenä on Luumäen Lehdessä julkaistu artikkeli pariskunnan viettäessä kultahääpäiväänsä kesällä 1967. Luumäen Lehti 18.5.1967 No 17.
Hilda syntyi Luumäen Parsikossa mv. Antti Karhun kahdeksanpäisen lapsiparven vanhimpana vuonna 1898. Eemil syntyi Heinolassa vuonna 1895. Lapsia Emilin perheeseen syntyi seitsemän. Emil lähti maailmalle nuorena ja ehti monenlaisessa ammatissa viedä omaa perhettään eteenpäin.
Ennen Luumäelle tuloaan Eemil oli jo Venäjän valtion töissä - Helsingissä patteritöissä ja Hakalundin niemimaalla. Luumäellä Eemil oli kirvesmiehenä eli 'lotniekkana', kuten venäjäksi sanottiin. Työnjohtajina oli venäläisiä aliupseereita. Kun suuremmat herrat ilmestyivät näköpiiriin kehoittivat venäläiset aliupseerit laiskoja suomalaisia töihin: "Ropotai, ropotai finski!" (töihin, töihin suomalaiset!).
(Emilin värikkäitä tarinoita voi lukea alkuperäisestä LL:n artikkelista. Luumäen Lehdet löytyvät Taavetin kirjastosta.)
Ollessaan Venäjän valtion teettämissä patteritöissä Taavetissa ja Luumäellä Emil tapasi Hildan ensimmäisen kerran viljankorjuutalkoiden tansseissa Tarinan Villen avarassa tuvassa vuoden 1916 syyskesällä. Patterityöt siirtyivät Kukasmäelle ja marras-joulukuussa Eemil siirtyi kortteerimieheksi Karhun Antin taloon. Siinä sitä hierottiin samalla tuttavuutta talon tyttären kanssa. Kapinakeväällä 1917 Emil j Hilda menivät kihloihin ja häät vietettiin toukokuussa. Nuori sulhasmies jäi nyt kotivävyksi Karhun tilalle. Miestä tarvittiin talossa, sillä talon isäntä Antti Karhu kuoli nuoren parin avioliiton alkuaikoina. Eemil ja Hilda joutuivat myös todistamaan veljessodan murheellista tapahtumia Taavetissa.
Syksyllä 1918 Eemil määrättiin ratsuväkeen Viipurin Eskadroonaan. Kotitalonsa ainoana työkuntoisena miehenä hän sai kuitenkin järjestymään vapautuksen armeijasta jo muutaman päivän kuluttua.
Maamiehestä ammattiautoilijaksi ja takaisin maamieheksi
Kuusitoista vuotta maanviljelijäperheenä kului. Lapsia Emilille ja Hildalle syntyi neljä, joista yksi menehtyi nuorena.
Vuonna 1934 päädyttiin myymään maatila ja ostettiin talo Taavetista Kauppakadun varrelta KOP:n vierestä, sen pohjoispuolelta ja muutettiin sinne. Eemil hankki myös Essex-merkkisen pakettiauton ja aloitti uuden ammatin 'karjamiehenä'. Neljän vuoden ajan hän kierteli autoineen pitäjiä, osti eläimiä, teurasti ne ja myi lihat Karhulaan, Kotkaan ja jopa Imatralle saakka.
Autoa oli vaihdettava. Se vaihtui 'neloshoppaiseen' Fordiin. Kun puutavaran ajo alkoi, oli vaihdettava '85-hoppaiseen Studebakkeriin'. Vuonna 1939 Suomen Puolustusvoimat otti auton lainaksi.
Myös pirssikuskin ammattia ehti Eemil harjoittaa. Näissä hommissa Eemil tutustui myös Ukko-Pekkaan. Alla oli Studebaker Commander, 90-heppaa, ylivaihde, radio ym. Hienouksia. Tämäkin auto lainattiin Suomen armeijalle. Molemmista autoista maksettiin Heikinheimolle päivärahaa ja ne luovutettiin takaisin vuonna 1944, romuina kylläkin. Korvauksena Emil sai henkilöautosta 50.000 ja kuorma-autosta 38.000 silloista markkaa.
Sodan alkaessa Eemilin ikäisiä ei laitettu enää etulinjaan. Sen sijaan autonkuljettajan tehtävä vei hänet linnoitustoimiston ajoihin. Telaketjutraktorilla kuljetettiin mm. Virolahdelta rautaa ja bunkkerien kupuja Taavetin asemalle rautatievaunuihin lastattavaksi. Sodan jälkeen vuonna 1945 Eemil ajoi hetken aikaa pirssiä. Sitten koitti uusi ajanjakso Heikinheimojen elämässä.
Vuokrattiin Taavetista peltoa 3,5 hehtaaria nykyisen Metsälän seudulta radanvarteen saakka ja ostettiin hevonen. Maa tuotti ja myytiin ohraa, kauraa ja vehnää, yleensä valmiina jauhona. Hevosta käytettiin myös rahdin ajoon. Ulkorakennuksen yksi erikoinen tila, mikä oli laudoitettu sisäpuolelta ja ikkunassa oli kalterit, lienee tehty hevosen talliksi.
Vuonna 1948 oma talo myytiin Osuuskassalle, muutettiin Joutsenoon, mutta siellä olo jäi lyhytaikaiseksi ja palattiin takaisin Taavettiin. Muutettiin vuokralle Päivärinnan taloon. Hevonen oli edelleen kuvassa mukana. "Myyrän" (Nurmilaukkaan) Maikilta peltoa. Sittemmin vuokrattiin Maikilta myös asunto Nurmilaukkaan talon pohjoispäädystä.
Jälleen automieheksi
Maamiehen hommat eivät kuitenkaan kauan Emilille maistuneet. Eemil osti Orimattilasta Chevroletin liikennelupineen 300.000 markalla. Eemil aloitti puutavaranajot yhdessä Ilmari-poikansa kanssa. Asunto vaihtui nyt Liljan pikkumökkiin.
Puutavaran ja maidon kuljetusta riitti, jopa kahdella autolla ja välillä parilla vieraalla kuskillakin mentiin ympäri pitäjää vuorokauden aikaan katsomatta. Välillä olivat apuna tyttärenpoika Paavo ja Hildakin. Kuorma-autokausi päättyi ja autot myytiin.
Autotta ei Eemil ole kuitenkaan voinut olla, vanha Ford Prefektin ja Kiwa-merkkinen moottoripyörä surisivat Eemilin alla eläkevuosillakin vielä.
Metsähommissa Eemil oli vielä mukana ahkerasti eläkeiälläkin. Eikä Hilda-vaimo ollut yhtään miestään heikompi. Lapsissa ja kodin hoitamisessa kyllä riitti työtä ja vielä Eemilin apuriksikin Hilda aina silloin tällöin ehti. Säästöpankilla Hilda oli siivoojana 15 vuotta ja tämän lisäksi piti Hilda puhtaana Apteekin ja muutaman yksityiskohdinkin. Kurpallakin hän kävi siivoamassa.
Tuija Nyberg muistelee:
Minä synnyin ja asuin vanhempieni kanssa tässä talossa vuoteen 1960 asti. Minkä jälkeen muutimme radan eteläpuolelle Matkustajakoti Majaan.
(Matkustajakoti Majan historiasta on kerrottu toisaalla tällä sivustolla.) Äiti on tehnyt Taavetissa ompelijan töitä vuodesta 1946 lähtien. Todennäköisesti vanhempani ovat muuttaneet taloon viimeistään 1949, kun menivät naimisiin.
Talon alakerran asunnossa Hil-Von puolella asuivat Maire Tuulikki (s. 1918 k.1986), Viljo (s.1911 k.1977) ja Tuija Eila Irmeli (s. 1950) Laukas. Viljo ja Maire olivat molemmat syntyjään Luumäkeläisiä, Viljo Mentulan kylästä ja Maire Somerharjusta. Molemmat ehtivät ennen Taavettiin muuttoa ´'kiertää maailmaa'. Tuija syntyi tässä talossa kätilö Halmeen avustuksella. Ompelija Mairella oli yhdessä pihan puoleisessa huoneessa kotiompelimo. Maire hoiti kylän ja sen ulkopuolellakin asuvien naisten ja lastenkin puvustamisen. Asuja syntyi arkimekoista palttoisiin ja hääpukuihin. Ompelukone ruksutti aamusta iltaan maanantaista sunnuntaihin. Autoilija-kodinkonekauppias Viljolla oli kotitoimi- ja varastopiste - myynti ja huolto - kodin keittiössä. Monet mm. Blaupunkt- ja Helkama-radiot sekä Singer-ompelukoneet lähtivät keittiön nurkasta Viljon Fordsonin kyydissä kylille kauppareissuille ja toimitettavaksi asiakkaille. Ulkoseinässä tien puolella oli hieno virallinen vihreäpunainen "Singer Sewing Machine Company"-kyltti isolla S:llä.
Talon muita asukkaita olivat yläkerrassa ensin puhelinasentaja Aaltosen viisihenkinen perhe: Matti Adolf (s.1910 k.1983), Sylvi Maria os. Nivala (s.1916. k.2009), Anja, Jukka ja Paavo, sitten Muikut: Lasse, Helvi ja Elli sekä alakerran eteläpäässä, liikehuoneenkin muututtua asuinhuoneeksi, Ylätalot ja Laukkaset.
Kuvagalleria / Tuija Nyberg 50-luvulla
Taavetin Kuvaamo
Esko Strandman rakennutti Heikinheimolta ostamalleen tontille vanhan talon purkamisen jälkeen uuden liiketalon. Taavetin Kuvaamo aloitti toimintansa uusissa tiloissa vuonna 1963. Talossa oli myös asuinhuoneisto, missä Esko asui vaimonsa Kaijan ja lastensa Pian, Lean ja Jyrin kanssa. Kaija toimi käsityön opettajana Luumäen Kunnallisessa Keskikoulussa.
Eskolla oli viimeisen päälle moderni valokuvausstudio ja kuvien valmistustilat. Hän oli paikalla siellä missä oli kuvattavaa, viralliset tilaisuudet, muotokuvat, tapahtumat ja juhlat. Jokaisella taavettilaisella varmasti löytyy Eskon kuvaamia luokkakuvia albumeissaan.
Kuvauspalveluiden ja valokuvaamiseen liittyvien kameroiden ja tarvikkeiden lisäksi Taavetin Kuvaamossa myytiin myös ompelukoneita, radioita, televisioita ja muita kodinkoneita, myös moottorisahoja.
Taavetin Kuvaamon Mainoksia Luumäen Lehdessä vuosina 1963-1966
Lähteet: LUUMÄKI 375 V - LC Luumäki/Ukko-Pekka 2017, Luumäen Fotokerho/Paavo Naumanen, Luumäen Lehti 1963-1966, Mikko Korhonen/Kansallisarkisto, Tuija Nyberg, Digiarkisto, Geni