Erkki Suni – Taavettilainen liikennöitsijä, jonka bussit olivat aina matkustajia täynnä
Erkki Suni (s.1913 k.1998) syntyi Savitaipaleen Jokeinmaalla ja muutti sieltä 24-vuotiaana vuonna 1938 Lauritsalaan. Autoalalla Erkki aloitti vuonna 1936. Taavettiin Erkki tuli tiettävästi 30-luvun lopulla. Erkki toimi jonkun aikaa Väinö Pienmunteella (s.1906 k.1968) linja-auton rahastajana ennen tarttumista linja-auton rattiin. Talviodassa Erkki palveli isänmaata työskentelemällä autokorjaamolla ja jatkosodassa Ilmavoimien radiopataljoonan autonkuljettajana.
Suni aloitti oman linja-liikennetoimintansa vuonna 1945, jolloin hän osti Pienmunteen yrityksen, joka silloin liikennöi linjaa Lappeenranta-Taavetti-Miehikkälä. Sunilla oli vuosikymmenien ajan myös nk. Kasarin linja Kasari-Ihaksela-Suoanttila-Luumäen asema-Lappeenranta.
Reittiliikenettä täydensivät 60- ja 70-luvuilla yleistyneet eri yhdistysten, seurojen ja koululuokkien yms. tilausajot sekä kyläkoulujen lakkauttamisen jälkeen koululaiskuljetukset kyliltä Taavetin kouluille ja takaisin.
Yksi Sunin ensimmäisistä autoista oli Sisu SH-7 JXD vuosimallia 1938. Auto on alunperin Saaren Auton (Helsingistä) A-7649 ja tullut Sunille toukokuussa 1948 kilvillä V-4314. 50-luvun alussa Kymen läänin aloittaessa kilveksi tuli RE-314 (Auto yllä olevassa kuvassa vasemmalla).
Pienmunteen liikennöinnin aloitusajasta ei ole tietoa. Kuitenkin löytyi tieto, että Pienmunteella on ollut v. 1938 hankittu 24-paikkainen Chevrolet L.W.85D rekisterillä V-7119 ja 1939 hankittu 25-paikkainen Volvo LV85 V-8435. Nämäkin autot saattoivat siirtyä Sunille vuonna 1945? Ainakaan ei ole tietoa, että autot olisivat olleet sodassa.
Kuva ja teksti: Linja-auto-lehti nro 3/1972
Aika menee työn touhussa.
Erkki Sunin yrityksen kotipaikka on Taavetti. Ajot ulottuvat Lappeenrannan kautta Virojoelle, ja paikallista ajoa kuten koulukuljetuksia riittää.
Ellei koulukuljetuksia olisi, sanoo Erkki Suni, tämä liikennöinti olisikin syrjäseudulla melko lopussa, koska väestö on muuttanut asutuskeskuksiin. Meillä on jo nyt kunnallinen keskikoulu, josta aikanaan tulee peruskoulu. Nämä ajot enää tuskin lisääntyvät nykyisestään.
Erkki Sunilla on 8 autoa ja ulkopuolista työvoimaa 9 kuljettajaa sekä asentaja. Itse hän ajaa myös, mutta vähän muita vähemmän, koska töiden valvonta ja raha-asiat ovat hänen harteillaan. Lomiin ei ole jäänyt aikaa vuosimääriin, hän sanoo.
Päivä kuluu työntouhussa aamusta iltaan. Kesällä on koulukuljetusten sijaista tilausaioa, joka tahtoo ruuhkautua viikonlopuiksi. Matkoja tehdään ympäri Suomea ja myös Leningradiin.
ERKKI SUNI 60 vuotta
Teksti: Linja-auto-lehti 1973
60 vuotta täytti Taavetissa 14. 10. liikenteenharjoittaja Erkki Suni. Hän on syntynyt Savitaipaleella maanviljelijän poikana ja tullut autoalalle v. 36. Toimittuaan kuljettajana toisen palveluksessa hän v. 45 osti linjalla Lappeenranta-Taavetti-Miehikkälä toimineen linja-autoyrityksen. Tätä liikennettä hän on sittemmin kehittänyt. Linja on jatkettu Virojoelle ja sen ajovuoroja lisätty. Lappeenrannan-Taavetin välillä sekä Luumäen alueella on Sunilla lisäksi useita paikallisia liikenteitä. Linja-autoja kahdeksan, tukikohta korjaamoineen Taavetissa. Liikenteenharjoittaja Suni on v:sta 53 alkaen LAL:n (Linja-autoliitto) Viipurin osaston johtokunnan jäsen. Hän on saanut v. 63 LAL:n ansiolevykkeen sekä v. 72 SVR:n (suomen Valkoisen Ristin Ritarikunnan) I lk mitalin kultaristein. Palveli Talviso- dassa autokorjaamolla, Jatkosodassa Ilmavoimien radiopataljoonan autonkuljettajana. Sotilasarvo alikersantti.
Vuonna 1986 Suni möi yrityksensä bussit Väinö Vuorelan Liikenne Vuorela Oy:lle. Erkki ja hänen yrityksensä toimi siis luumäkeläisten kuljettajana reilut neljäkymmentä vuotta. Kerrotaan, että noina vuosikymmeninä bussit olivat aina täpösen täynnä matkustajia. Usein seisomapaikatkin oli täytetty, sekä linjaliikenteessä että koululaiskuljetuksissa. Vuorela sai kaupassa Luumäen koulukuljetukset sekä Taavetti-Lappeenranta-linjan ja muutama kuskikin taisi siirtyä tässä yhteydessä Vuorelan leipiin.
Erkillä ehti olla palveluksessaan vuosikymmenien aikana monta ratinvääntäjää. Muutama korjausmieskin tarvittiin, jotta autot pysyivät liikenteessä. Erkki ajoi myös itse koko ajan sekä reittiliikennettä että tilausajoja. Alla lista kuskeista ja muista työntekijöistänsä, joiden nimet olen saanut koottua - ilman mitään palvelusaika-, ikä- tai muutakaan järjestystä. Suuri kiitos kaikille Facebook-ryhmäläisille ja niille, joiden kanssa puhelimitse sain vaihtaa muisteloja.
Erkki Suni, Väinö Pienmunne, Alpo Suurinkeroinen, Viljo Laukas, Aimo Ruoppa, Veikko Peräkasari, Tauno Mieskolainen, Olli Ihaksi, Juhani Jussi Nurkka, Seppo Hietamies, Pentti Pienmunne, Kassu Kallela, Matti Alatalo, Martti Lamminpää, Raimo Parkko, Keijo Pekkanen, Ilkka Taina, Seppo Helander, Eero Raatikainen (rahastaja), Apu Munne rahastajana, Raimo Huopainen, Arvi Sirkkunen (remonttimies), Kauko Tynys, Tauno ja Heikki Dufva, Olli Ihaksi.
Asentajina olivat Esko Paukkunen ja Reino Lehtilampi, joka usein myös ajoi Sunin autolla tanssikyytejä Risulahteen ja Munteen talolle. Isäni Viljo Laukas ja Arvi Sirkkunen korjasivat myös linjureita kuljettajahommiensa lisäksi. Autoja korjattiin joskus yötä myöten, että ne saatiin aamulla linjalle.
Autotalleista ja korjaamoista
Historiaa valaisi Paavo Naumanen
Ensimmäisen auton tallipaikka oli vuokrattuna 40-luvun lopulla Kurvin Väinöltä. Väinöllä oli kaksipaikkainen tasakattoinen tallirakennus ja rasvamonttukin aivan Kauppa-aitan naapurissa Marttilantiellä. Vuonna 1952 verstaspaikkaa vuokrattiin puutavarakauppias Ristolan verstasrakennuksesta mikä sijaitsi Ankkalammen ja Koskelan välimaastossa. Siinä oli myös pajaosasto. Siellä oltiin, kunnes 50-luvun puolivälissä rakennukseen perustettiin radiaattori- eli patteritehdas. Sittemmin Sunin linja-autoja huollettiin Linnalantien varrella olevassa Lehtilammin Reinon korjaamolla. Viimeisin linja-autojen varikko sijaitsi Taavetin Teollisuusalueella.
Erkki Sunin linja-autokalustoa:
Ihan ensimmäisistä autoista ei kaikista ole siis varmaa tietoa. Alla olevat kymmenen linja-autoa on kuitenkin dokumentoitu harrastelijasivustolle. Linja-autojen kuvia voit tarkemmin tutkiskella BUSSIDATA-sivustolla:
Tarinoita Erkki Sunista ja linja-autoistansa
Paavo Naumasen muistoja Erkki Sunista ja autoista:
Ensimmäiset muistot liittyvät naapurissa olleeseen autotalliin ja häkäpönttöaikaan. Miehet käynnistivät kylmäkaasugeneraattorin aina tallissa. Munnen Apu oli todennut joskus, että "Viisas kuski ajaa samoilla kaasuilla tallista ulos". Lieneekö tämä liittynyt jotenkin häkäkaasuun ja sen ominaisuuksiin?
Vuonna 1952 kävivät pojat ihmettelemässä Ristolan verstaalla Sunin linja-auton hienoja niklattuja koristekaaria auton keulassa. Auto oli tullut korjattavaksi Olympialais-keikan jälkeen Helsingistä. Sen yksi kromikaari oli saanut siipeensä ja piti tilata uusi. Ei ollut halpa lysti siihenkään aikaan. Osa maksoi 900 markkaa.
Lappeenrannassa järjestettiin ennen vuotta 1955 useana vuotena lentokentän laidassa ajokilpailut. Ajoja ja muitakin tapahtumia mainostettiin siihen aikaan tiputtamalla lentolehtisiä Taavetinkin alueelle. Pelloilta niitä muksut myös kävivät aina kilpaa keräilemässä. Suni tarjosi paikkakuntalaisille ilmaiskyytiä ajotapahtumaan Lappeenrantaan. Linja-autossa oli virallisesti 28 paikkaa. Halukkaita Lappeenrantaan lähtijöitä oli enemmänkin. Linjuriin ahtautui loppujen lopuksi 86 henkeä! Joutuihan auto tietty siinä koetukselle. Palaneen kankaan kohdalla kumi jo haisi. Ylilastista takapyörät hankasivat pelteihin ja syntyi melkoinen savu ja pahanpuoleinen haju. Tarina ei kerro, pääsivätkö kaikki perille ja miten päästiin takaisin Lappeenrannasta Taavettiin.
Erkki osti vaurastuessaan käytetyn vuoden 38-mallia olevan Amerikan raudan (Dodge?). Pojat kävivät ihmettelemässä autossa olevaa pyöreää nopeusmittaria, jonka asteikko ylsi 200 km/tunnissa. Melkoinen nopeus Taavetin teille.
-------------------------------------------------
Tammikuussa 1985 jäi Sunin bussi Uron meijerin tasoristeyksessä junan alle ja katkesi kahtia. Onnettomuudessa ei onneksi loukkaantunut ketään. Bussi oli tullut risteysalueelle, jarrutti ja putosi raiteelle, kun puomit tulivat alas, Bussi oli tyhjä onnettomuuden tapahtuessa. (Vesa Simola)
Luumäen Lehti Torstaina tammikuun 24. pnä 1985:
Uron tasoristeyksessä maanantaina sattuneesta linjaauton ja pikajunan törmäyksessä oli onni onnettomuudessa, että auto oli tyhjä. Matkustajia ei ollut, ja kuljettaja ehti myös hypätä pois kiskoille jääneestä autosta ennen törmäystä.
Onnettomuus sattui vähän kymmenen jälkeen aamupäivällä. Linja-auto oli tulossa kirkon suunnasta valo-ohjattuun ja puolipuomein varustettuun tasoristeykseen. Kuljettaja Olavi Ihaksi kertoi nähneensä varoitusvalojen vilkkuvan, mutta ei saanut autoa pysäytetyksi ennen laskeutumassa olevaa puomia. Auto liukui radalle, sen vasen etupyörä joutui pois ylikäytävän lankutukselta ja moottori sammui. Lähestyvän junan vuoksi kuljettajalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin pelastautua autosta pois.
Helsingistä Joensuuhun matkalla ollut pikajuna ajoi täydessä vauhdissa linja-auton vasempaan kylkeen. Linja-auto hajosi törmäyksessä useaan osaan. Sen etuosa lensi radan vasemmalle puolelle ja peräosa oikealle. Auton keskiosan peltejä litistyi myös veturin etuosaan ja kulkeutui sen mukana lähes viidensadan metrin päähän liholan ylikäytävälle, mihin veturi pysähtyi.
Onnettomuudessa tuhoutui liikennöitsijä Erkki Sunin toiseksi uusin linja-auto. Veturi ja junan kaksi ensimmäistä vaunua vaurioituivat törmäyksessä pudoten mm. osittain kiskoilta. Ne jouduttiin hinaamaan paikalta pois. Veturin miehistö selviytyi vammoitta. Myöskään kukaan junan noin kolmestasadasta matkustajasta ei loukkaantunut.
Junan ehjinä säilyneet vaunut siirrettiin Kouvolasta tulleella veturilla Taavetin asemalle, mistä juna pääsi uuden veturin saavuttua jatkamaan matkaansa kello 13.16 yli kolme tuntia myöhässä.Auto oli rikkoontunut normaalilla vuorolla
Junan alle jäänyt linja-auto oli rikkoontunut normaalilla koululaisvuorollaan Jurvalan ja Suoanttilan kautta Taavettiin. Auto oli ollut myöhässä ja lopullisesti se oli kovan pakkasen aiheuttaman vian vuoksi pysähtynyt Kirkon ja Suoanttilan välisellä tiellä Haimilassa. Koulaisista osa oli päässyt kouluun muulla kyydillä ja osan poimi kyytiinsä samaa reittiä Lappeenrantaan menossa ollut Sunin toinen linja-auto. Kuljettaja oli kuitenkin sen jälkeen saanut auton liikkeelle ja oli tuomassa tyhjää autoa Taavettiin, kun onnettomuus sattui. Normaalilla reitillä auto ei aja Uron tasoristeyksen yli, vaan se kiertää Tainankylän kautta.
Kauhunhetkiä ehti elää muuan silminnäkijä, joka näki auton pirstoutuvan junan edessä. Hän oli myös nähnyt kuljettajan poistuvan autosta, mutta luuli koululaisten jääneen autoon. Sanoin kuvaamaton oli hänen helpotuksensa, kun hän apuun juostessa sai kuulla auton olleen tyhjän. Ambulanssi, palokunta ja poliisi hälytettiin paikalle junasta.
----------------------------------------------------
Vesa Simola muistelee Erkki Sunin koulukyydeillä 80-luvun tapahtumia
Olimme kovalla pakkasella tulossa koulumatkalla kohti Viuhkolaa. Bussin lämmitys ei toiminut. Isot pojat sitten sen keksivät, että sytytetään roskat palamaan bussin roskiksessa. Sehän oli metallia ja siitähän tulee lämpöä. Lämpöä siitä ei kuitenkaan sen paremmin saatu, sen sijaan bussi täyttyi savusta. Erkki vain vilkaisi peiliin ja jatkoi ajamista.
Taas oltiin matkalla kohti Viuhkolaa. Bussiin tuli nestevuoto. Erkki pysähtyi Munteen kaupalle ja yritti lisätä nestettä. Minä reippaana koululaisena menin auttamaan Erkkiä. Isot pojat ne taas alkoivat takapenkillä keikuttaa bussia sillä seurauksella, että osa nesteestä meni maahan ja miun hihaan. Erkki tähän vain tokaisee, että "pojat tekee kiusaa".
Erkki tuli linjurilla Viuhkolan Joentaukseen. Auton alla roikkui kaksi akkua. Sanoin Erkille, että "siulla roikkuu akut auton alla". Tähän Erkki tuumasi vain: "Joko ne meni läpi". Erkki oli edellisenä iltana asentanut autoon uudet akut, mutta lattia oli niin mätä, että se petti röykkyisellä kylätiellä.
Oltiin taas Joentauksen pysäkillä ja Erkki pakitti bussia suoraan naapurin ison traktorin turvapuskuriin. Erkki meni surkeana kysymään isännältä, että "mitä maksaa?". Isäntä vain nauroi ja sanoi, että "taitaa siulla olla suuremmat vauriot". Traktorissa ei näkynyt minkäänlaisia jälkiä, mutta bussin perään tuli lommo.
Tällä kertaa kuljettajana oli Olli Ihaksi. Tulimme Inkilän kylään. Tiellä oli lehmä ja bussi törmäsi siihen sillä seurauksella, että lehmä lensi ojaan ja halvaantui. Olli oli peloissaan. Paikalle osui samaan aikaan maitoauto ja sen kuski lähti soittamaan apua paikalle.
--------------------------------------------------------------
Okkolan Sulon muisteloita Sunin Erkistä
Taavetin raitilla kulki yksi linja-auto. Sen omisti joku muu kuin Erkki. Erkki osti sodan jälkeen tämän auton ja alkoi itse ajamaan sitä. Aluksi linjuri ajoi reittiä Virolahti-Taavetti-Lappeenranta ja päinvastoin. Vuoroja oli yksi päivässä ja auto oli aina täynnä matkustajia.
Erkki oli rauhallinen ja ystävällinen, eikä hätyytellyt ketään. Hän asui Heinjoen yläkerrassa Marttilantiellä. Erkille tuli myöhemmin lisää busseja ja hän palkkasi useita kuskeja. Hän ajoi bussejansa myös itse aina sinne asti, kun hän luopui yrityksestään.
Reittiliikenteen lisäksi Erkki teki myös tilausajoja. Kun Sulon vanhempien hautajaiset olivat, oli Erkki tilattu kuljettamaan hautajaisväkeä. Erkki jäi myös syömään muistotilaisuuteen. Lähtiessään tilaisuudesta Erkki kuulutti: "Onko Taavettiin menijöitä, nyt olis kyyti".
Uusimmalla bussilla Erkki ajeli myös ulkomaan reissuja mm. Pietariin, siihen aikaan se oli Leningrad, ja Ruotsiin.
Hänellä oli myös yksi pienempi bussi. Sillä matkasivat mm. LuPo:n jalkapallon A-junnarit vierasotteluihinsa. Lappeenrannassa oli 1960-luvun alussa Raumaa vastaan miesten jalkapallo-ottelu. Raumalaiset olivat tulossa junalla Lappeenrantaan, heillä kun oli kuulemma vähän huonompi bussi. Erkki päätti käydä hakemassa raumalaiset asemalta ja pyysi Suloa mukaan tunnistamaan pelaajat. Raumalaiset ihmettelivät LuPo:n hienoa bussia. He naureskelivat Luumäen Pojat-nimelle ja vielä enemmin, kun kuulivat, että LuPo oli Taavetista. LuPo:n porukat matkustivat Erkin pikkubussilla mm. Joensuuhun, Savonlinnaan, Mikkeliin, Kotkaan ja Kouvolaan.
Haimilassa oli hiihtokilpailut 1950-luvun lopulla. Erkki ajoi lähelle kilpailupaikkaa. Lähtiessä sieltä oli mies tien vieressä käsi pystyssä. Erkki luuli kyytiin pyrkijäksi ja pysäytti auton. "Työ roiskautitte vettä minun päälle", moitti mies. Selvä, sanoi Erkki ja laittoi oven kiinni.
Rahastajana oli ainakin Kurvin tyttö Heimalasta. Aina ei ollut rahastajaa. Eräänä tällaisena kertana Erkki pyysi Suloa istumaan rahastajan paikalle. "Saahaa haastella", sanoi Erkki. Sulo katteli siinä kylttiä, missä luki "Puhelu kuljettajan kanssa kielletty ", mutta istui kuitenkin haastelemaan.
Lemmetyisen Antti oli Osmolla peltikattohommissa. Antti lähti työvaatteissa sunnuntaina kotiin bussilla. Bussiin tuli mukaan myös iso puulaatikko, missä oli työkalut. Sunin auto oli melkein täynnä ja Antti ihmetteli, kun muut matkustajat katsoivat niin pitkään. Antti olikin hypännyt Hepoharjun tansseihin menevään autoon. Antti pudotettiin sitten kyydistä odottamaan Lappeenrannan bussia.
Lavin Hilja siivosi Sunin busseja. Erkki varotteli Hiljaa, että "Älä sitten vaan mene sinne peräpenkille pitkäkses, ettet vahingossa nukahda".
----------------------------------------------------
Simo Pätärin muisteloita Erkki Sunista
Erkki Suni oli ihmetellyt, kun kuskit ajelevat hirvikolareita. "Olenhan minäkin hirviä nähnyt, mutta minä painan aina jarrua, jos hirvi tulee eteen."
Todellisuudessa Erkillä oli kuulemma niin huono näkö, ettei hän joskus saattanut nähdä matkustajaa pysäkillä.
Kuskeja oli aiemmin mainittujen lisäksi mm. Reino Lehtilampi, hän ajoi myös takseja ja Kauko Tynys, joka ajoi aiemmin Osuuskaupan myymäläautoa. Veljekset Virojoelta Tauno ja Heikki Dufva sekä Aimo Ruoppa ajoivat Virojoki -Taavetti- Lappeenranta linjaa.
Olisiko syytä mainita myös linja-auto asemalla pyörineitä rahastajia? Muistan pari, Seija Pesu kotoisin Patolahdesta ja Ritva Vainio Taavetista.
Tanssi-iltoina Sunin auto Lappeenrantaan klo. 19:15 ja takaisin seuraavan vuorokauden puolella klo. 1:00 Niemessä. Jos siihen ei ehtinyt niin varalla oli postiauto motellin kohdalla puolen kuuden maissa aamulla. Kyläkoulujen lakkautuksen jälkeen linja-autoja kulki koulupäivinä useita päivässä.
--------------------------------------------------
Tuija Nyberg ja LUUMÄEN KUNNALLISEN KESKIKOULUN 5A 65-66 luokkalaiset muistelivat luokkatapaamisessaan vuonna 1918 myös koulukyytejä:
Oppilaita tuli pitäjän jokaisesta kolkasta, ja koulumatkoilla tapahtui. Erkki Suni, Kossilan liikenne ja Viipurin linja-auto sekä kunnan Kleinbussi kuljettivat koululaisia päivittäin kouluun ja koulusta kotiin. Lähimmät pysäkit olivat neljän kilometrin päässä koulusta Rantsilanmäellä ja Somerharjussa ja kaukaisimmat Viuhkolassa ja Sarkalahdessa 30 kilometrin päässä. Yli 70 kylästä tuli koululaisia keskikouluun.
Bussilipun hinta oli 55 penniä - 145 penniä, riippuen matkan pituudesta. Yli 12-vuotiaat saivat 30 prosentin alennuksen ja alle 12-vuotiaat 50 prosentin alennuksen. Suksien kuljetus maksoi oppilasta kohti 10 markkaa talvessa.
"35-vuotiaaksi asti näin unta, että myöhästyn kouluautosta. Sunin vanha pitkänokkainen raketti oli kuljettamassa ja siinä oli puinen kuljettajan penkki", kertoi yksi oppilas.
Tytöt olivat ihastuneita Viipurin linja-auton kuljettajaan. Bussissa seisottiin Kirkonmäeltä Taavettiin. Joskus oli kyydissä varmaan yli 100 koululaista. Yritin siinä sitten nukkua, kertoi eräs.
Kleinbussi kuljetti Kaitjärven suunnasta. "Sielt sitä tullaan taas niin hiljaa, ettei paikat kulu!", tuumasi kuski kerrankin, kun joku tyttö tuli viimeisenä. Oli kevättalvi ja jääkeli, mäki oli peilikirkas. Linjuri meni poikittain Lehtolaisen talon kohalla. Nyt ei keretä kouluun, ei keretä! Oltii riemuissaa. J:n O (myöh. Pietariksi itseänsä kutsui) meni kotiinsa, otti polkupyörän ja anto männä. Ehti sit kouluun ennen meitä.
Kallelan Kassu oli hyvä. Odotti myöhästyneitä, ei jättäny koskaan kyydistä.
Suoanttilan suoran yli ei päässyt, kun tiellä lainehti syksyisin ja varsinkin keväisin. Piti mennä Kirkon kautta ja matka kesti puolitoista tuntia!
Maksettiin itse kaksi vuotta matkasta, sitten ei enää. Jossain vaiheessa kunta alkoi maksaa koulukyydit. Tätä tarkoitusta varten Niinivaara kirjoitti koululaisliput. Virojoelle menevän auton kuljettaja ei hyväksynyt lippua, koska Niinivaara lyhensi nimensä N:ra eli lipussa kaksoispiste muuttui i-kirjaimeksi ja sukunimestä tuli Nira. Kuljettaja ei uskonut, että kenenkään nimi voisi olla Nira vaan vaati uuden lipun, missä oli sitten Asserin oikea lyhentämätön allekirjoitus.
---------------------------------------
Meitä Suni ajoi koulukyytiä -60 luvulla tuollasella pitkänokalla ja oli lasten lemppari kyytiauto. (Paula Taimen)
(Marjatta Tuliainen)Haimilasta Taavettiin kouluun kuljettiin tuollaisella "Villen" kuljettamalla pitkänokkaisella linja-autolla. (Marjatta Tuliainen)
Me pääsimme joskus pitkänokkaisen kyydissä Lappeenrantaan. Auto tuli Kasarista n. klo 7 aamulla ja palasi päivällä klo 12. Niinä aamuna herättiin varhain eikä kaupungissa oloon jäänyt montaa tuntia. Mieleen on jäänyt varhaiset kauniit kesäaamut,kun kiiruhdimme mammalle (Rinne) odottamaan "Kasarin purkkia". Mamma oli yleensä silloin lypsyllä. Autossa piti istua edessä, että näki tien. (Arja Halonen)
Sunilla oli vielä ysi piikkinokkainen linja-auto, kun olin kansakoulun neljännellä, eli about 1968-69. Sen numero oli 1 ja muistan kuinka Törösen Pekka, joka oli pari vuotta vanhempi, riemastui välituntisin, kun tämä "ykkönen" kaarsi koulun ohi (me oltiin tilapäistiloissa paloaseman ja kunnantoimiston välissä sijainneessa vanhassa sotasairaalassa). Pekka kailotti aina "Number One". (Jouko Pesu)
Patolahdesta Tainankylän kautta Taavetin koululle kulki Sunin bussi numero 5. Mie nousin Tainankylästä bussiin vuosina 1975-79?. Tämä linja loppui. Taisi olla sitten Suoanttilan bussi, joka tämän jälkeen koukkasi Tainankylän kautta. (Aki Lehtonen)