Lahjala - Ala-Outisen talo

Tämän talon asukkiin ja kenties rakennuttajaan ruununnimismies Karl Nyqvistiin liittyvä tarina on paikallaan antamaan vähän historiallista syvyyttä. Nyqvististä löytyy Digiarkistosta kyllä paljon muutakin tarinaa, mm. presidentti Svinhufvudiin liittyvää.

Etelä-Savo 19.1.1935 NO 8. Matti Hämäläinen.

Luumäen poikien kutsuntalakko v. 1902

Suomen kansaan koskivat raskaasti ne sortotoimenpiteet, joiden avulla Venäjän hallitus viime vuosisadan vaihteessa yritti tuhota sen erikoisaseman valtakunnassa ja kansallisuutemme. Yksi pahimpia näistä oli oman suomalaisen sotaväen hävittäminen, kun Suomen kansan eduskunta ei suostunut venäläistyttämään maamme sotalaitosta. Suomen sotalaitos lakkautettiin v. 1901 ja sen jälkeen määrättiin nuorukaisemme palvelemaan venäläisissä joukoissa Venäjällä. Silloin kaikki käsittivät, että nyt oli kysymys kansamme elämästä tai kuolemasta, sillä viisivuotinen sotapalvelus venäläisissä oloissa tiesi kansamme venäläistymistä ja siveellistä rappeutumista. Tämä uusi laiton määräys herätti Suomen kansassa suurta katkeruutta. Nuorisoamme alkoi siirtyä joukoittain pois maasta mm. Amerikkaan. Mutta kaikilla ei ollut tilaisuutta eikä haluakaan maansa jättämiseen ja heillä oli vaikea kysymys, miten suhtautua kevään 1902 aivan laittomiin asevelvollisuuskutsuntoihin. Tällainen pulma oli silloin Luumäenkin poikain ratkaistavana.

Kun Luumäen nuorukaiset tällöin lähtivät kutsuntaan Lappeenrantaan, missä oli heidän kutsuntapaikkansa, lähtivät heidän mukanaan myös pitäjän kunnallislautakunnan esimies Tahvo Riihelä, joka kuului kutsuntalautakuntaan, ja allekirjoittanut, joka lähti yllyttämään poikia kutsuntalakkoon. Tiellä liittyi mukaan muuan kolmaskin Luumäen mies. Tällöin oli meillä hyvä tilaisuus pojille selittää, miten vaikean tilanteen edessä he olivat ja että koko Suomen kansa toivoi nyt, etteivät he alistuisi Suomen lakien vastaiseen, laittomaan asevelvollisuuteen, sillä jos sitä aletaan noudattaa, seuraa siitä kansallemme mitä vakavin onnettomuus. Lapsenne ja lastenlapsennekin tulevat vastaisuudessa kiroamaan sellaisia isiään, jotka eivät vaaran hetkellä seiso lujana maamme lakien ja oikeuksien puolesta. Matkan kestäessä saimme pojat suostumaan siihen, että kaupunkiin tultua he lähtevät allekirjoittaneen perässä johonkin sopivaan paikkaan pitämään yhteistä neuvottelukokousta. Kokoushuoneeksi onnistuimmekin saamaan kauppias Chr. Haikalalta erään asumattoman huvilan Tyysterniemeltä. Aluksi järjestimme täältä viestintuojalähetit kutsuntapaikalle hotelli Patriaan. Niiden tarkoituksena oli välittää meille tietoja asian kulusta kutsuntapaikalla. ja Kun sitten allekirjoittanut vanhana sotilaana palvellut 11 vuotta Mikkelin pataljoonassa selitti pojille, kuinka palveleminen suomalaisessakin sotajoukossa on koko lailla hikistä hommaa, vaikka siellä on suomalaiset päälliköt, kaikki suomalaisina siellä ymmärtävät toinen toistaan, siellä on suomalaiset tavat ja suomalainen ruokajärjestys. Aivan toista on silloin, kun suomalaiset sijoitetaan haisevien ryssien joukkoihin, yksi sirotetaan sinne toinen tänne ympäri laajan Venäjän valtakunnan. Siellä he alkujaankin jo vihattuina, oudoissa oloissa, kieltä ymmärtämät töminä joutuvat monenlaisista rikkomuksista tuon tuostakin kiinni, saavat istua arestissa ja vankiloissa loppumattomiin. Parhaassakaan tapauksessa ei sellaisten matkojen takaa voi tulla edes kotiin lomalle tervehtimään vanhempiaan, omaisiaan tai muita rakkaitaan. On hyvin epätietoista, palaako sieltä mies enää milloinkaan ja jos palaa, niin millaisessa kunnossa.

Kun oli tähän suuntaan vahvasti puhuttu ja selitetty, niin pojista yksi ja toinen alkoi sanoa, että paha niin ja paha näin, mutta menköön vaikka syteen tai saveen, niin en ainakaan minä sittenkään lähde ryssän hapankaalia popsimaan.

Silloin saapui kokouspaikkaamme ensimmäinen viestintuoja, joka kertoi. että herrat kutsuntapaikalla katselivat ikkunoista ulos ja ihmettelivät, miksi ei poikia jo ala tulla. Silloin Luumäen piirin nimismies C.V. Nyqvist meni maaherra Rechenbergin luo maaherrakin näet oli kutsuntatilaisuudessa ja sanoi, että hän kyllä tietää, minne pojat oli kiihoittamalla viety ja pyysi maaherralta vangitsemislupaa. Silloin hän lyhyen ajan kuluessa tuo kiihottajat sinne ja pojatkin tulevat silloin perässä. Tähän ehdotukseen tiesi lähetti maaherran vastanneen: "ei puututa koko asiaan". Pojat vähän pelästyivät, kun kuulivat, että vangitsemisetkin jo ovat kyseessä. Kun heille selitimme, ettei ollut mitään hätää, koska asiat kulkivat toivomaamme suuntaan, niin he rauhoittuivat. Hetkisen kuluttua saapuikin toinen viestintuoja, joka tiesi kertoa, että kutsuntatoimitus oli jo lopetettu. Herrat lähtivät paikalta vihaisina pois, kun toimitus meni mutinaksi sen tähden, etteivät pojat siihen saapuneet. Vain joku harva oli tullut paikalle. Nyt pääsi pojiltamme heipoituksen huokaus. Heidän päänsä nousivat pystyyn, sillä tunsivathan he täyttäneensä velvollisuutensa, olivat tehneet kauaskantavan teon. Kaunis isänmaallinen teko se todella olikin. Iloisina lähdimme kokouspaikalta kaupunkiin päin kävelemään. Kun huomasimme, että nimismies Nyqvist oli tulossa meitä vastaan, hajaantuivat pojat yksi sinne, toinen tänne sivukaduille. Annoimme virkaintoisen nimismiehemme köpittää ajamaan tuulta takaa.

Tämä Luumäen poikain onnistunut ja esimerkiksi kelpaava kutsuntalakko vaikutti rohkaisevasti ja innostavasti myös naapurikuntien poikiin. Seurauksena olikin, että kutsunnat Viipurin läänin läntisessä osassa yleensä kuivuivat kokoon kuin " lasaretin suurus". Kutsuntalakot muodostivat huomattavan osan perustuslakitaistelustamme ja antoivat ensi sysäyksen maamme myöhemmin tapahtuneelle itsenäistymiselle.

Luumäellä tammikuun 14 päivänä 1935

Matti Hämäläinen